Saamen kansalla juhlallisuuksien viikko

Viime viikko sisälsi monia juhlallisuuksia eri puolilla saamelaisaluetta ja oli myös minulle hyvin kiireinen. Maanantaina osallistuin Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston (SPN) hallituksen kokoukseen Kiirunassa. Kokouksessa Suomen saamelaiskäräjät otti vastuulle saamelaisten edustamisen Arktisten parlamentaarikkojen yhteistyössä. Edustus kiertää kolmen Saamelaiskäräjien välillä. Kokouksen asialistalla oli myös pohjoismaisen saamen kieliyhteistyön edistäminen. Tätä varten laaditaan EU:n InterregSápmi-rahastoa varten esiprojektiesitys päämääränä pitemmän aikavälin suunnitelmana aikaansaada pohjoismainen saamen kielikeskus. Kielikeskuksen avulla pyritään eri saamen kielten huoltoon ja edistämiseen saada enemmän resursseja kuin mitä nyt on. Tämän tapaisen suunnitelman olen itse laatinut jo vuonna1997 kolmen maan saamelaiskäräjien yhteistyöprojektissa, mutta vasta nyt hanke on konkretisoitumassa.

Toin kokouksessa esille huolenaiheeni Norjan Saamelaiskäräjien Kveeniliitolle antaman rahoituksen johdosta. Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa vuosi sitten kveenien edustaja totesi myös kveenien olevan alkuperäiskansaa Norjan, Ruotsin ja Suomen alueella ja syytti saamelaisia kveenien saamelaistamisesta (ks. blogini 10.7.2008). Kveenien yhteistyöjärjestönä Suomessa on Lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistys. Kyseisen yhdistyksen näkemyksen mukaan Ylä-Lapin suomalaiset, oman nimityksensä mukaisesti ns. ”lappalaiset”, ovat alkuperäiskansaa kun taas saamelaisia ei tulisi hyväksyä alkuperäiskansaksi. Koska kyseinen yhdistys ei ole saanut esityksiään läpi Suomessa, se on etsinyt yhteistyökumppaneita yli valtionrajojen löytäen itsessään poliittisesti tarkoituksenmukaisen kveeni-identiteetin. Nostin SPN:n kokouksessa esille huolenaiheeni siitä, että Norjan Saamelaiskäräjien kveeneille antamaa rahoitusta voidaan käyttää propagandistisena tukena siitä, että Norjan Saamelaiskäräjät hyväksyisivät kveenien vaatimuksen alkuperäiskansa-asemalleen. Toisaalta rahoituspäätöksellä on myös vaikutuksia Suomen Saamelaiskäräjien toimintaa vaikeuttavana Lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen saamana poliittisena ja ideologisena tukena. Kokouksessa todettiin, että rahoituksen antaminen ei tarkoita että Norjan Saamelaiskäräjät hyväksyisi kveenien vaatimuksia ja rahoituspäätöksiä tarkennetaan niin, että ne eivät osoita poliittista tukea.

SPN:n kokouksessa käsiteltiin myös mm. saamelaissopimustekstin esittämistä syksyn saamelaisasioista vastaavien ministereiden ja kolmen maan saamelaiskäräjien puheenjohtajien kokouksessa ja erityisesti pitääkö saamelaiskäräjien olla tuomassa esityksensä itsenäisinä vai omien maiden valtuuskuntien, siis yhdessä omien valtioidensa kanssa. Kokouksessa nähtiin ongelmallisena saamelaissopimustekstin esittämistä omien maiden valtuustossa sopimustekstin mahdollisen vesittymisen vuoksi ja SPN:n kokouksessa yksimielisen kannatuksen sai saamelaiskäräjien esiintyminen itsenäisinä toimijoina. Kokous merkitsi tyytyväisenä ilmoitusasiana Nellimin metsäkiistan ratkeamisen 20 vuodeksi siten, että alueen saamelaiset voivat jatkaa kulttuurinsa mukaisesti poronhoitoa nautinta-alueellaan.

Seuraavana päivänä osallistuin Ruotsin Saamelaiskäräjien avajaisiin, jonne toin Suomen Saamelaiskäräjien tervehdyksen, joka löytyy pohjoissaameksi Saamelaiskäräjien kotisivuilta. Korostin puheessani tarvetta saamelaisten yhteistyön kehittämiseen. Saamelaiskäräjien tulisi erityisesti tukea Venäjän saamelaisten pyrkimyksiä järjestäytyä parlamentaariseksi elimeksi. Totesin puheessani Suomen ja Ruotsin valtioiden haluttomuuden pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioimiseksi ja painotin, että saamelaissopimusta ei saa avata uusille neuvotteluille. Pohjoismainen saamelaissopimus on neuvoteltu ja odottaa yksiselitteisesti vain ratifiointia. Suomen ja Ruotsin tulisi ratifioida Ilo 169-sopimus pikaisesti.

Seuraavana päivänä Ruotsin Saamelaiskäräjät aloitti järjestäytymiskokouksensa, jota jäinkin seuraamaan vähäksi aikaa. Ruotsin Saamelaiskäräjien hallituksen puheenjohtajan valinta olikin monimutkainen ja vaiherikas prosessi, joka selvisi vasta torstaina. Puheenjohtajaksi valittiin ensimmäisessä äänestyksessä Per Mikael Utsi selvällä äänten enemmistöllä. Seuraavana päivänä hän kuitenkin erosi, ja tehtävään valittiin myöhemmin tiukassa äänestyksessään Sara Larsson.

Torstaina oli lomien jälkeinen ensimmäinen meidän Saamelaiskäräjiemme hallituksen kokous. Kokouksessa käsiteltiin ikuisuuskysymykseksi muodostunutta Saamelaiskäräjien tilintarkastuskertomuksen vastuuvapautta, joka tuodaan seuraavaan yleiskokoukseen käsiteltäväksi. Kokouksessa oli käsiteltävänä runsaasti lausuntoja. Hallitus hyväksyi lausunnon riistaeläimien ohjeellisiksi arvoiksi, jota käsittelin viime blogissani. Lausunnon kohteena oli maa- ja metsätalousministeriö asetusluonnos mm. petoeläimien ohjeellisista arvoista. Hallitus edellytti korvaustason kohtuullistamista, saamelaiskäräjälain § 9 mukaisia neuvotteluja ja asian liittyessä perusoikeuksiin korvaustasoista tulee päättää eduskunnassa. Saamelaiskäräjien hallitus oli hyvin huolissaan siitä, että korvaustason ollessa hyvin korkea se toimii tuplarangaistuksena, joka ei ole Suomen lakien mukaista. Asialistalla oli myös lausunto tarkastamattoman lampaanlihan suoramyynnin sallimisesta poronhoitoalueella. Äänestyksen jälkeen hallitus päätti olla lausumatta asiasta. Itse olin lausumisen kannalla. Hallitus päätti myös äänestyksen jälkeen ehdottaa yleiskokoukselle että Saamelaiskäräjät ei lausuisi Muotkavaaran tiehankkeesta. Itse kannatin asiasta lausumista.

Lisäksi hallitus antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi maatalouden luopumistukijärjestelmän jatkamiseksi vuosille 2011-2014. Hallitus edellytti asiassa käytävän saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut. Järjestelmässä on useita epäkohtia. Eräänä sellaisena on luopumisen jälkeen sallitun poromäärän pienuus, joka olisi esityksen mukaisessa järjestelmässä kuusi poroa. Luopumistukijärjestelmä ei takaa riittävää eläkettä ja riittävä eloporojen pitomahdollisuus turvaisi perheen ruokahuollon. Järjestelmä estää muutoinkin luopujien porojen myynnin kaupalliseen tarkoitukseen. Hallitus esitti lausunnossaan, että saamelaisessa poronhoidossa luopuja saisi pitää halutessaan 30 poroa, koska pedot voivat verottaa poromäärää ja ehdotettu määrä turvaisi perheen ruokahuollon. Luopumistukijärjestelmässä on parannuksena se, että puolison ei edellytetä luopuvan poronhoidosta samanaikaisesti puolison kanssa jos hän ei ole luopumisiässä. Järjestelmä kuitenkin edellyttää puolison luopuvan poronhoidosta myöhemmin. Saamelaiskäräjät ei voi hyväksyä sitä, että toisen puolison päätös määrää että myös toisen on luovuttava poronhoidosta. Puolisolle tulee taata elinkeinonvapaus ja vapaus luopua tai jatkaa poronhoitoa haluamallaan tavalla. Lisäksi jatkajalle on taattava tukia elinkeinon harjoittamiseen. Lausunnot löytyvät lähipäivinä Saamelaiskäräjien kotisivuilta. Asialistalla oli myös nimitysasioita ja esityksiä.

Lauantaina osallistuin kolttasaamelaisten asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60-vuotisjuhlaan. Toin tilaisuuteen Saamelaiskäräjien tervehdyksen, joka löytyy suomeksi Saamelaiskäräjien kotisivuilta. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja antoi runsaalle kutsuvierasjoukolle monipuolisen kuvan kolttasaamelaiskulttuurista ja sen elinvoimaisuudesta. Erityisesti minua sykähdytti kolttasaamelaislapsien taitavat katrilli-esitykset.

Tällä viikolla kokoukset jatkuvat, nyt onneksi kotipuolessa. Alkuviikosta on perinteiset luonnonsuojelukäräjät Metsähallituksen, Lapin Ympäristökeskuksen, Ympäristöministeriön, Saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen kesken täällä Enontekiöllä. Tutustumme Pöyrisjärven ympäristöön ja keskustelemme ajankohtaisista asioista. Perjantaina on vuorossa saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut Saananjuuren asemakaavasta Enontekiön kunnan kanssa.

Terveisin
Klemetti Näkkäläjärvi