Viime keksiviikkona osallistuin Ihmisoikeusliiton järjestämään perus- ja ihmisoikeusfoorumiin Helsingissä. Tilaisuudessa saamelaiset olivat hyvin edustettuna sekä kuulijoina että puhujina. Saamelaiskäräjäjäsen Pekka Aikio piti kattavan esityksen saamelaisten lainsäädännöllisestä asemasta. Osallistuin itse paneeliin, jossa puhujina oli tarkoitus olla maa- ja metsätalousministeri, ulkoministeri, oikeusministeri ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja. Ministereistä vain oikeusministeri Tuija Brax osallistui tilaisuuteen, maa- ja metsätalousministeriötä edusti virkamies. On mukavaa tehdä yhteistyötä saamelaisia ja ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusministerin kanssa.
Paneelissa käsiteltiin aihetta toteutuvatko saamelaisten oikeudet. Toin omassa puheenvuorossani esille saamelaisten kielellisiä oikeuksia, maaoikeuskysymystä sekä miten saamelaiset voitaisiin ottaa mukaan saamelaisalueen maankäyttöhallintoon. Toin esille, että niin kauan kun Ilo 169-sopimus on ratifioimatta ja saamelaisten maanomistuskysymys ratkaisematta, saamelaisten oikeudet eivät ole toteutuneet. Saamelaisten oikeudet eivät toteudu saamelaisten kotiseutualueella ulkopuolella, mutta oikeudet eivät toisaalta toteudu riittävällä tasolla myöskään saamelaisten kotiseutualueella. Aluehallintouudistuksen myötä saamelaisille voitaisiin antaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Perjantaina osallistuin syyttäjälaitoksen Inarissa järjestämään seminaariin saamelaisten kotiseutualueen oikeuspalveluista. Käytin tilaisuudessa saamelaiskäräjien puheenvuoron. Tilaisuudessa kuultiin lisäksi oikeusministeriön valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen sekä poliisi- ja oikeusavun edustajien puheenvuorot. Puheeni on löydettävissä kokonaisuudessaan saamelaiskäräjien sivuilta http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_docman&Itemid=152 pohjoissaameksi ja suomeksi. Puheessani toin esille, että saamenkielisiä palveluja ei voida hoitaa vain tulkkauksen kautta saamelaisten kotiseutualueella kuten on vallitseva käytäntö. Poliisi- ja syyttäjätoimessa sekä oikeusjärjestelmän hallintohenkilöstössä tulisi olla saamenkielentaitoista henkilökuntaa, jotta saamelaisten kielelliset oikeudet toteutuvat, asiakkaiden oikeusturva toteutuu ja oikeuden toteutuminen ei viivästy. Esitin, että saamen kielen taito on oltava erityisansio poliisin, syyttäjätoimen ja tuomioistuinten rekrytointivaatimuksissa. Ilokseni valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ymmärsi näkemykseni ja totesi tilanteen kestämättömäksi jos saamenkieliset palvelut toteutuvat viranomaisissa vain tulkkaamalla. Valtakunnansyyttäjä tuki saamelaiskäräjiin toiveita sekä lupasi tutkia mahdollisuuksia ja pohtia miten saamelaisten kotiseutualueelle voitaisiin saada saamen kielen hallitsevia henkilöitä syyttäjäpalveluihin. Syvennämme keskustelujamme kesän kynnyksellä.
Toinen ajankohtainen asia on käräjäuudistus, jonka mukaan saamelaisten kotiseutualue jaettaisiin kahden käräjäoikeuden, Itä- ja Länsi-Lapin, alaisuuteen. Käräjäuudistuksessa saamelaisten kotiseutualueen on säilyttävä yhtenäisenä, koska on vaarana, että kahden eri käräjäoikeuden alaisuudessa saamenkieliset palvelut huononisivat entisestään. Käräjäoikeusuudistuksessa tulisi myös taata saamelaisten kotiseutualueen erityiskysymysten osaaminen ja saamen kielilain vaatimuksien täyttäminen. Oikeusministeriön edustaja oli myötämielinen asialle ja lupasi kuulla toiveitamme. Neuvottelemme asiasta tarkemmin vielä loppukevään aikana.
Viikon alussa minua haastateltiin NRK Sámiradioon Utsjoen Tenon alueen yksityisten maiden myynnistä, asia tuli radiosta vasta perjantaina ilmeisesti sopivan vastakommentoijan löytymisen myötä. Minun on kommentoitava asiaa näin blogissani, koska toimittaja oli leikannut haastatteluni puheenvuoroja merkittävästi. Norjan puolella saamelaisradion toimittajat ja saamelaispoliitikot ovat huolestuneet siitä, että yksityiset myyvät omia maitaan paikkakunnan ulkopuolisille Tenon varrelta toimittajan sanoin: ”saamelaisalue myydään paloittain ulkopuolisille”. Suomessa saamelaisten kotiseutalueen maista noin 90 % omistaa Suomen valtio, ja vain noin 10 % maaalueista on yksityisten omistuksessa, eli ongelma ei ole kovin suuri. Yksityiset menettävät maan myymisen kanssa samassa suhteessa pyyntioikeuksia Tenon alueella, mikä on tosiasia ja vain siltä osin ongelmallinen mikäli maakauppaa tehdessä myyjät eivät ole tästä tietoisia. Käytäntö on kuitenkin oikeudenmukainen ja Suomen oikeusjärjestelmän mukainen.
Valtionmaan myyntiin saamelaiskäräjät haluaa vaikuttaa ja tarvittaessa estää valtionmaiden myynnin, jos se haittaa tai estää saamelaiskulttuurin ja –elinkeinojen harjoittamisedellytyksiä. Yksityismaan myymiseen saamelaiskäräjät ei voi puuttua. Suomen perustuslain § 15 takaa omaisuuden suojan, ja yksityisillä ihmisillä on oikeus myydä maitaan vapaasti. Aivan toinen asia on se, että mihin tarkoitukseen maata käytetään tämän jälkeen, tähän asiaan saamelaiskäräjät voi ja yrittääkin vaikuttaa. Tämä koskee kaikkea maankäyttöä, sekä yksityisten, valtion ja kuntien omistuksessa olevia alueita. Saamelaiskärät pyrkii vaikuttamaan alueidenkäyttöön jo etukäteen tuomalla näkemyksensä alueiden kaavoitukseen, joka ohjaa alueen maankäyttöä. Kaavoitus ohjaa sitä, miten alueita saa käyttää. Mikäli maankäyttö ei ole kaavoituksen mukainen tai alueella ei ole kaavoitusta, rakentaminen on mahdollista vain kuntien myöntämällä poikkeusluvalla. Poikkeuslupien myöntämisessä huomioidaan jo aika hyvin biologiset seikat, koska niiden myöntämisessä kuullaan alueellisia ympäristökeskuksia, mutta kulttuurisia seikkoja ei huomioida. Meidän saamelaiskäräjien tulee tietenkin pohtia ja tutkia, että myös saamelaiskäräjiä kuultaisiin poikkeuslupien myöntämisessä saamelaisten kotiseutualueella.
Maanataina lähden suunnistamaan kohti Helsinkiä. Olen tiistaina kokouksissa maa- ja metsätalousministeriössä metsäasetuksen muuttamisesta ja keskiviikkona ympäristöministeriössä Kaldoaivin erämaan ja Lemmenjoen kansallispuiston hoito- ja käyttösunnitelmista. Perjantaina olen Rovaniemellä neuvotteluissa Tunturi-Lapin maakuntakaavasta.
Kotona Vuontisjärvellä
Klemetti Näkkäläjärvi
0 kommenttia:
Lähetä kommentti