Terveiset ennen virkavapauttani

Tämä on viimeinen blogi ennen virkavapauttani. Valitettavasti en pysty päivittämään blogiani virkavapauden aikana ja palaan kirjoittamaan kuulumisia kesäkuun puolessa välissä. Nyt viimeinen blogini onkin tämän johdosta erityispitkä. Työtilanteeni ei mahdollista blogin päivittämistä virkavapauden aikana vaan minun pitää keskittyä vain väitöskirjatyöhöni. Toivon että katko blogissani ei vaikuta lukijoiden intoon seurata blogiani taas kesällä. Virkavapauteni aikana puheenjohtajan tehtäviä hoitaa Irja Seurujärvi-Kari. Osallistun mahdollisuuksien mukaan hallituksen kokouksiin myös virkavapauden aikana.

Viimeinen viikko ennen virkavapautta on ollut kyllä melkoista hulinaa ja kiirettä. Maanantaina osallistuin Lapin yliopiston 30-vuotisjuhlaseminaariin joka käsitteli saamelaisia. Minut oli kutsuttu puhumaan saamelaisten kielellisistä oikeuksista. Puheeni löytyy kokonaisuudessaan suomeksi saamelaiskäräjien kotisivuilta puheet-osiosta. Toin puheessani esille saamelaisten kieli- ja yhteiskunnallista historiaa ja saamen kielen aseman kehitystä. Tarkastelin lyhyesti suhtautumista saamen kieleen ja saamen kielilain toteutumista. Pääpaino puheessa oli saamen kielen aseman kehittämisellä ja saamen kielen ja kulttuurin yhteyden turvaamisella. Seminaarista laaditaan julkaisu.

Tiistaina osallistuimme hallintopäällikön kanssa oikeusministeriössä käytäviin budjettineuvotteluihin saamelaiskäräjien ensi vuoden budjetista. Toimme esille tarpeen perustaa ympäristöasioiden esittelijän virka saamelaiskäräjille, koska nykyisin saamelaiskäräjillä ei ole yhtään vain ympäristöasioihin keskittynyttä virkamiestä. Toimme esille myös tarpeen saada liikkumavaraa budjettiimme jotta saamelaiskäräjät voisi hyödyntää EU-rahoitusta nykyistä paremmin ja aloittaa kehittämishankkeita. Oikeusministeriön edustajat totesivat että oikeusministeriön budjettikehys ei anna mahdollisuutta saamelaiskäräjien budjetin kasvattamiseen.

Keskiviikkona pidettiin saamelaiskäräjien hallituksen puhelinkokous. Kokous hyväksyi lausunnon Saamelaisalueen koulutuskeskuksen lainsäädännön uudistamisesta. Lausunnossamme edellytimme saamelaiskäräjälain § 9 mukaisia neuvotteluja laista. Saamelaiskäräjien näkökulmasta saamelaisalueen koulutuskeskus ei ole toiminut riittävästi koko saamelaisten kotiseutualueella ja lainsäädännön tulee taata ja antaa SAKK:ille velvollisuus järjestää koulutusta koko saamelaisalueella. Lausunnossa esitimme myös Utsjoen saamelaislukion ja Enontekiön lukion siirtämistä koulutuskeskuksen alaisuuteen. Tämä takaisi koulutuskeskuksen saatavuuden ja tehostaisi kaksoistutkintojen suorittamista. Lisäksi saamelaiskäräjät edellytti saamen kielilain noudattamista ja saamen kielisen opetuksen merkittävää lisäämistä. Erityisesti koulutuksessa tulee keskittyä koltan- ja inarinsaamen kielitutkintojen mahdollistamiseen.

Hallitus hyväksyi myös lausunnon luonnonsuojelulain uudistamisesta. Kyseessä on pitkään vireillä ollut uudistus, joka keskittyy uusien luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksiin. Esityksessä myös ehdotetaan, että muiden luonnonsuojelualueiden kuin kansallispuistojen hoito- ja käyttösuunnitelmia ei enää vahvistettaisi ympäristöministeriössä. Saamelaiskäräjät esittää, että jatkossa saamelaisten kotiseutualueen hoito- ja käyttösuunnitelmat vahvistettaisiin sekä metsähallituksessa että saamelaiskäräjillä. Luonnonsuojelulaissa esitetään myös, että perustettavissa luonnonsuojelualueissa huomioidaan saamelaiskulttuurin suoja. Saamelaisten kotiseutualueesta 80 % on eritavoin suojeltua eikä ole realistista että luonnonsuojelualueita perustetaan lisää tai laajennetaan ainakaan lähiaikoina. Saamelaiskäräjät esitti, että ympäristöministeriö aloittaa välittömästi muuttaa saamelaisten kotiseutualueen luonnon-/kansallispuistojen ohjaavan lainsäädännön muuttamisen vastaamaan saamelaiskulttuurin heikentämissuojaa.

Saamelaiskäräjät piti pääosin positiivisena ehdotusta siitä, että metsästys sallittaisiin tietyin rajoituksin luonnonsuojelualueilla. Tämä on erityisen perusteltua saamelaisten kotiseutualueella, jossa suuri osa maa-alasta on suojeltua. Metsästys luonnonsuojelualueilla tulee säilyä vain saamelaisten ja alueen asukkaiden oikeutena eikä ulkopaikkakuntalaisille tule myöntää metsästyslupia luonnonsuojelualueille. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan hirvenmetsästys tulisi olla mahdollista myös luonnonsuojelualueilla alueellisesti rajattuna ja mikäli kantojen hoito sitä edellyttää. Koko luonnonsuojelualuetta ei voi vapauttaa vapaan metsästyksen käyttöön, vaan metsästys tulee olla alueellisesti rajattua ja on perusteltua ekologisesti ja kulttuurisesti. Metsästys on tärkeä saamelaiselinkeino kuten myös poronhoitokin. Metsästyksestä koirien kanssa luonnonsuojelualueella tulee sopia alueen paliskunnan kanssa, jottei koirien käyttö vaikeuta poronhoitoa.
Loppuviikko menikin Helsingissä työntäyteisesti. Torstaiaamuna osallistuin biodiversiteetti-työryhmän kokoukseen, jossa käsiteltiin Suomen neljättä maaraporttia biodiversiteettisopimuksen toimeenpanon tilanteesta ja sovittiin raportointikäytänteistä.

Kokouksen jälkeen menin tapaamaan ympäristöministeri Lehtomäkeä. Meidän oli tarkoitus tavata jo ministerin Kilpisjärven vierailun yhteydessä mutta aikataulut eivät antaneet myöden. Valmistin tapaamista varten taustamuistion, joka löytyy myös saamelaiskäräjien kotisivuilta kirjeet ja muistiot osiosta. Tapaaminen oli hyvin miellyttävä, keskustelimme ajankohtaisista lainsäädäntöhankkeista ja saamelaiskäräjien tarpeista saada ympäristöasioiden esittelijä. Keskustelimme myös ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ja olimme yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutokseen liittyvät tehtävät tulevat vain kasvamaan. Tapaamisen pohjalta saamelaiskäräjät lähetti aloitteen eri ministeriöihin ja tiedoksi Lapin kansanedustajille ympäristöasioiden esittelijän viran perustamiseksi.

Hyväksyin tällä viikolla myös kolme lausuntoa hankehakemuksista. Perjantai oli myös hyvin työntäyteinen päivä, aamulla saamelaiskäräjät tapasi valtiosihteeri Reinan valtiovarainministeriöstä ja ministeri Kiviniemen erityisavustajan Tatja Karvosen. Tapaamisen asialistalla oli ALKU-hanke ja kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus. Saamelaiskäräjät jätti tapaamisessa laajan taustamuistion, joka löytynee lähiaikoina myös käräjien kotisivuilta kirjeet ja muistiot osioista. Alku-hankke on nyt eduskunnan käsittelyssä. Saamelaiskäräjät on tyytyväinen siihen, ettei saamelaiskäräjien toiminta-rahoitusta eikä saamen kielilain mukaisia rahoitustehtäviä siirretä oikeusministeriöstä.

Positiivista Alku-hankkeessa on myös se, että lainsäädäntö mahdollistaa saamenkielisen palveluyksikön perustamisen. Uskon että saamme kiittää tästä oikeusministerin vahvaa tukea saamelaiskäräjien esitykselle. Olisimme luonnollisesti toivoneet, että laki olisi ollut velvoittavampi. Esitimme, että valtiovarainministeriö perustaisi välittömästi saamelaiskäräjien ja valtiovarainministeriön työryhmän pohtimaan saamenkielisen palveluyksikön tehtäviä, toimipaikkaa, henkilöstöä ja yhteistyömahdollisuuksia muiden viranomaisten kanssa. Saamelaiskäräjät on esittänyt aiemmin, että viranomaiset perustaisivat kielikeskuksia, joista saisi keskitetysti saamenkielisiä palveluja. Onneksi ALKU-hanke on kehittynyt siten, että se ei uhkaa enää saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa. Olen kuitenkin pettynyt siihen, että hallitusohjelman mukaisesti valtioministeriö ei ole pyrkinyt kehittämään saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa.

Keskustelimme myös kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta, joka on saamelaisten ja saamelaiskäräjien kannalta surullinen uudistus. Kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2010 alussa. Valtiovarainministeriö on valmistellut ehdotusta, että saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus siirrettäisiin suoraan korvamerkitsemättömänä saamelaisten kotiseutualueen kunnille. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnat voivat itse päättää mihin rahat käytetään, toisin sanoen niitä voidaan käyttää vaikka liikuntapalveluihin tai matkailupalvelujen tuottamiseen.

Nykyisin valtioavustus saamenkielisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin on 600 000 euroa ja se kanavoidaan saamelaiskäräjien kautta. Ongelmana on rahoituksen pienuus ja se, että se myönnetään vuosittaisella päätöksellä, ei lain tai asetuksen nojalla. Tämä on estänyt palvelujen pitkäjänteisen kehittämisen. Saamelaiskäräjät ei ole päässyt kertaakaan valtionosuusjärjestelmän uudistusta valmistelevan työryhmän kuultavaksi. Myös vähemmistövaltuutettu on ollut kannanotoissaan huolissaan ollut huolissaan siitä, miten valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa huomioidaan saamelaisten kulttuuri-itsehallinto ja saamelaisten perustuslaillinen oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin.
Saamelaisten itsehallintoa koskevan lainsäädännöllisen järjestelyn tultua voimaan saamelaisten itsehallinto on tullut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Tämän järjestelmän myöhemmät heikennykset voivat merkitä kansainvälisoikeudellista rikkomusta (HE 248/1994 vp s. 21). Saamelaiskäräjät viittaa tässä yhteydessä siihen, että saamelaisten aseman heikentäminen voi olla kansainvälinen sopimusrikkomus, jota käsitellään kansainvälisen oikeuden piirissä. Jos ehdotus menee tällaisenaan eteenpäin kuin valtiovarainministeriö on esittänyt, niin saamelaisten näkökulmasta se on kansainvälisoikeudellinen sopimusrikkomus heikentäen saamelaisten oikeutta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Jos saamenkielisillä palveluilla ei ole minkäänlaista seuranta- tai valvontajärjestelmää palvelut tulevat heikkenemään ja saamen kielilain noudattaminen ja toteutuminen vaikeutuu. Saamelaiskäräjät vastustaa kaikin mahdollisin keinoin valtiovarainministeriön ehdotusta ja käytämme kaikki käytössä olevat keinot esityksen vastustamiseen.

Viime vuosi ja kuluva vuosi ovat olleet vaikeaa juuri Alku-hankkeen ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen johdosta. Ministeriöissä ei tunnuta ymmärtävän saamelaisten asemaa ja emme pääse kehittämään saamelaista kulttuuri-itsehallintoa, vaan saamme korkeintaan laimeita torjuntavoittoja kuten nyt Alku-hankkeessa. Saamelaista kulttuuri-itsehallintoa ei haluta kehittää kokonaisvaltaisesti valtionhallinnossa, vaikka hallitusohjelman velvoite saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittämisestä koskee kaikkia ministeriöitä.

Saamen kieltä ja kulttuuria kyllä hyödynnetään päätöksissä silloin kun sen kautta voidaan perustella myös muille tulevia lisärahoituksia. Kuulin neuvotteluissa, että päivää ennen Hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmä (Halke) oli päättänyt myöntää pysyvän valtionavustuksen korostuksen. Sitä perustellaan mm. saamelaisuudella. Saamelaisten kotiseutualueen kunnat saavat miljoonasta eurosta kolmeen miljoonaan euroa lisärahoitusta. Lisärahoitus on hyvä asia, koska kuntien talous on ollut kriisissä ja ne kärsivät voimakkaasta muuttotappiosta. Varsinkin nuoret muuttavat kunnista pois. Kunnat saivat Halken myöntämän erityisen saamelaislisän, joka on prosentuaalisesti saadusta korotusmäärästä Enontekiön osuudessa noin 55 %, Utsjoen noin 70 %, Inarin 23 % ja Sodankylän osuudessa noin 16,5 %.
Saamelaislisä on täysin korvamerkitsemätöntä, eli sen voi sijoittaa vaikka teiden kunnossapitoon tai virkistystoimintana mikäli kunta niin päättää. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Reina totesi, että rahoitusta ei voi korvamerkitä koska se olisi kunnalliseen itsehallintoon puuttumista. Tulkinta on mitä ihmeellisin, koska kunnilla on jo nykyisinkin useita korvamerkittyjä rahoituksia. Kunnallinen itsehallinto ei voi olla vahvempi kuin saamelainen perustuslaillinen kulttuuri-itsehallinto tai saamelaisten perustuslaillinen alkuperäiskansa-asema. Tuntuu siltä, että perustelemalla rahoitusta saamelaisuudella yritetään estää rahoituksen nostoon kriittinen suhtautuminen eduskunnassa ja muissa kunnissa, jotka joutuvat tämän maksamaan veronmaksajien ohella.

Valtiovarainministeriöllä oli mitä ihmeellisimpiä virheellisiä tilastoja saamelaisten määrästä päätöksen tueksi. HALKE:n tulisi ehdottomasti muuttaa päätöstään siten, että saamelaisten kotiseutualueen kunnat saisivat lisärahoituksensa, mutta saamelaisuuden perusteella jaettavasta rahoituksesta tulee käydä saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut. Päätöksen suhdetta saamelaisten perustuslailliseen itsehallintoon ja kansainvälisiin sopimuksiin tulee arvioida ministeriöiden ja valvontaelimien yhteistyönä. Ensisijaisesti lisärahoitusosuus tulee myöntää saamelaiskäräjien kautta jaettavaksi saamenkielisiin palveluihin, koska vain tämä menettely mahdollistaa palvelujen vaikuttavuuden arvioinnin ja takaa sen, että rahoitus menee saamenkielisiin palveluihin. Vaikka rahoitus korvamerkittäisiin, se ei takaa rahoituksen täysmääräistä käyttöä saamenkielisiin palveluihin. Tämä on havaittu mm. kulttuuripalveluihin varattujen valtionosuuksien käytössä kunnissa. Eikä valtio ala hevin perimään takaisin väärin ohjattuja valtionosuuksia. Jos valtiovarainministeriö haluaa aidosti lisärahoituksen menevän saamenkielisten palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen, sen tulisi myöntää rahoitus saamelaiskäräjien kautta myönnettäväksi edelleen kunnille ja kunnallisia palveluja tuottaville kuntayhtymille.

On myös mitä ihmeellisintä että valtiovarainministeriö ei missään vaiheessa konsultoinut saamelaiskäräjiä rahoituksen tarpeesta, vaikka se on paras ministeriöidenkin tunnustama asiantuntija saamelaisuuteen liittyvissä asioissa ja tiedämme kuntien rahoitustarpeen saamenkielisten palvelujen tuottamisessa. Pyydän lakimiessihteeriä ja sosiaali- ja terveyssihteeriä tutkimaan, mikä olisi paras tapa edetä asiassa ja teemmekö päätöksestä mahdollisia muistutuksia tai kanteluja eri valvontaelimille. Asia tulee joka tapauksessa käsitellä perustuslakivaliokunnassa. Ihmettelen miksi näistä uudistuksista ei keskustella saamelaismediassa lainkaan, vaikka näillä hankkeilla on suuria vaikutuksia saamelaisten asemaan ja kulttuuri-itsehallintoon. Mediaa määritetään yleisesti vallan vahtikoiraksi ja nyt jos koskaan kriittistä journalismia tarvittaisiin.

Reinan tapaamisen jälkeen päivä ei ollut vielä pulkassa, vaan tapaamiset jatkuivat. Neuvottelimme vesilain uudistuksesta oikeusministeriössä. Edellytimme että vesilaissa tulee olla saamelaiskulttuurin heikentämisen suoja. Oikeusministeriössä oli hyvin nihkeä suhtautuminen saamelaiskäräjien lausunnossaan esittämiin asioihin. Näiden neuvottelujen jälkeen jatkoimme ympäristöministeriöön neuvottelemaan luonnossuojelulain uudistuksesta saamelaiskäräjien hallituksen hyväksymän lausunnon mukaisesti. Täällä suhtautuminen oli aivan erilainen kuin oikeusministeriössä. Neuvottelu käytiin hyvässä hengessä ja ympäristöministeriön virkamiehet vievät esittämiämme muutoksia eteenpäin.

Vaikka en blogitekstiä päivitäkään vähään aikaan, niin pyrin vastaamaan mahdollisimman pikaisesti blogini lukijoiden mahdollisiin kommentteihin. Kaikki kommentit, huomiot ja ideat ovat aina tervetulleita.

Terveisin
Klemetti Näkkäläjärvi