Kuusamon ja Sallan kuntien alueella sijaitseva Oulangan kansallispuisto perustettiin kuuden muun suomalaisen kansallispuiston kanssa vuonna 1956. Oulangan suosio retki- ja tutkimuskohteena oli virinnyt jo paljon ennen alueen perustamista kansallispuistoksi. Lukuisat tutkijat kartoittivat Oulankaa, jonka luonnon ainutlaatuisuus edisti Oulangan nousua tulevaksi luonnonsuojelualueeksi. Myös Karhunkierros-retkeilyreitin avautuminen vuonna 1954 vahvisti alueen asemaa virkistyskohteena ja uutena kansallispuistona.

Nykyisin käyntejä Oulangan kansallispuistossa on vuosittain jo yli 200 000. Monien kehittämistoimien tavoitteena onkin, että myös jälkipolvet voivat nauttia Oulangan arvokkaasta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta sekä upeista maisemista.

Oulanka on noussut vertauskuvallisesti kuohujen keskeltä kansallispuistoksi. Puiston läpi kulkee kaksi vapaana virtaavaa jokea, joiden kuuluisimmat kosket, Oulankajoen Kiutaköngäs ja Kitkajoen Jyrävä, ovat osa ainutlaatuista suomalaista luontoa. Kovimmat kuohut Oulangalla koettiin 1950-luvun alkupuolella, jolloin syttyi koskisota Kuusamon koskien omistuksesta ja valjastuksesta. Myös pitkään kestäneessä isojaossa tehtiin samoihin aikoihin selvä ero valtion ja yksityisen maanomistuksen välille. Tämän jälkeen saattoi alkaa Oulangan kansallispuiston virallinen matka yhdeksi Suomen tunnetuimmista kansallispuistoista.

Puistohaaveita

Oulangan kansallispuiston perustamisen puolesta tehtiin töitä 1800-luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset laajahkot suunnitelmat ovat peräisin vuodelta 1917, jolloin suklaatehtailija Karl Fazerin rahoittama retkikunta kartoitti Oulangan aluetta. 1920-luvulla kuuluisa kasvitieteilijä ja luonnonsuojelija professori Kaarlo Linkola kartoitti Oulankaa ja Juumaa (Kitkanniemi) valtion luonnonsuojelun tarkoituksiin. Oulangan kansallispuistoa ei kuitenkaan perustettu ensimmäisten suomalaisten kansallispuistojen joukossa vuonna 1938. Aika ei ollut vielä Oulangalla kypsä epäselvän maanomistuksen ja silloisen poliittisen ilmaston vuoksi. Myös sota hidasti hankkeen etenemistä. Karhunkierroksen merkintä Oulangan maastoon vuonna 1954 aloitti retkeilyn ja matkailun nousukauden. Oulangan luonto houkutti niin kalastajia kuin paikallisia partiopoikiakin.

Ihmisen jäljet Oulangalla

Oulangan kansallispuiston historia on täynnä koillismaalaisen kulttuurin vivahteita. Suomalaisten talonpoikien ja saamelaisten kohtaaminen Oulangalla on jättänyt jälkensä muun muassa alueen nimistöön. Kiutaköngäs tarkoittaa saameksi isoa putousta syvässä rotkossa. Oulanka tulee tulvavettä merkitsevästä suomenkielisestä sanasta oula, oulu.

Oulangan tulva- ja paiseniityt (*) ovat osoitus paikallisesta kekseliäisyydestä hankkia karjalle arvokasta luonnonheinää. Alueen historiaan kuuluu myös tukkihuuman aika tukkilaisineen, jotka todella sestoivat eli laskivat tukilla pitkin Oulankajokea.

Oulangan poroille kaadetut porokasket ovat erikoinen piirre suomalaisessa metsähistoriassa. Samoista kuusista 1800-luvun lopulla kiinnostui myös Suomen paperiteollisuus, joka olisi mielellään ostanut kuusia metsähallitukselta, Suomen valtionmaiden valvojalta ja hallinnoijalta.

* Paiseniitty on tulvittamalla hoidettava niitty, jossa ravinteinen vesi ohjataan niitylle patoamalla laskuoja kiinni esim. kesän ajaksi.

Lisätietoja

• Oulangan historiasta kertova kirja "Oulanka - kuohujen keskeltä kansallispuistoksi" julkaistiin syyskuussa 2006.

Lue lisää

• Suomen kansallispuistojen alkuvaiheet