Ivalojoki saa alkunsa vedenjakajaseudulta Enontekiön Peltotuntureilta ja se kulkee poikki Lemmenjoen kansallispuiston eteläosan ja Hammastunturin erämaan. Kaikkiaan joelle kertyy pituutta 184 km. Jokivarressa ei ole asutusta muutamaa taloa lukuun ottamatta ennen kuin se päätyy Ivaloon, Inarin kunnan hallintokeskukseen. Inarijärveen laskiessaan Ivalojoki muodostaa mahtavan suistoalueen ja paikallisen lintuparatiisin. Koska joki virtaa asumattomien maiden halki, ei sen rantaa yläjuoksulla tavoita autolla kuin Inarin ja Kittilän väliseltä tieltä Ivalon Matissa sekä Kutturan kylässä.

Suomen tunnetuin kultajoki virtaa läpi vuosisadan takaisen kultaryntäyksen tapahtumapaikkojen ja nykyisten kullankaivualueiden. Kullankaivajat työskentelevät yhä aktiivisesti valtauksillaan sivujokien varsilla. Joen värikäs historia ruokkii mielikuvitusta ja sen maisemat ovat jylhimmillään ennen joen rauhoittumista ja luikertelua Ivalon keskustan liepeillä ja joen suistoalueella. Vasta viimeisen kolmenkymmenen kilometrin matkalla joki levenee ja se saa rannalleen asutusta. Lopussa se laajenee neliökilometrien laajuiseksi suistoksi, joka muodostuu saraikkoisista ja koivikkoisista saarista ja niemistä. Niihin on mahdollista tutustua vain vesitse.

Ivalojoen vedet laskevat Inarijärven ja Paatsjoen kautta Jäämereen. Inarijärven luonnontilaan vaikuttaa säännöstely, jota tehdään Paatsjoen voimalaitosten vesivarastojen tasaamiseksi. Vedenpinnan nousu alkukesästä vaikeuttaa matalilla rannoilla pesivien lintujen pesintää. Myös kalakantoihin veden säännöstely vaikuttaa. Ivalojoen suistokaan ei säästy säännöstelyn vaikutuksilta, mutta silti se on yksi Inarin merkittävistä lintukohteista.