Matti Mustan legendaa
Matti Musta (1873 - 1951), joka tunnettiin myös nimillä Valpun-Matti ja Ingan Matti, oli kotoisin Menesjoensuusta. Linnuntietä Matin synnyinpaikasta hänen omalle asuinkentälleen tulee noin kahdeksan kilometriä.
Mustan perheellä oli porojen lisäksi parhaimmillaan kaksi lehmää. Lehmien ruokkiminen karuissa olosuhteissa oli kovaa työtä. Järvikortetta niitettiin lehmien ruoaksi pitkienkin taipaleiden takana. Kortteet tuotiin talvella porojen vetämänä tuvalle. Yrittipä Matti myös kuivattaa läheistä suolampea niityksi kaivamalla siihen ojan. Matti tunnettiin sinnikkäänä ja peräänantamattomana miehenä, mikä käy ilmi myös seuraavasta Frans Veskoniemen kertomasta tarinasta.
Matti sudenpyynnissä
Inarin alueella liikkui 1900-luvun alkupuolella enemmän susia kuin nykyään, ja porotokkaa hätyytteleviä susia metsästettiin. Matti ja Hentin-Paavali olivat tunturissa porotokkaa paimentamassa. Lumi oli pehmeää ja sitä oli paksulti, ja lisäksi susia oleskeli lähistöllä. Kun miehet sitten näkivät kahden suden jäljet, päättivät he lähteä ajamaan niitä hiihtäen. Matti hiihti edellä suusta ladattavaa pyssyään kantaen.
Sudet näyttivät suuntaavaan tuntureille ja Matilla oli kiire päästä niiden edelle. Hänen ajatuksenaan oli käännyttää sudet, jolloin ne palaisivat takaisin omia jälkiään seuraten. Pyssy alkoi tuntua painavalta ja mies jätti sen ladun viereen. Perässä hiihtävä Hentin-Paavali jätti myös tavaroitaan niille sijoille, joille Mattikin oli omaisuuttaan hyljännyt. Johtui kuitenkin Paavalin mieleen, että varmaankin Matti oli tarkoittanut hänen kantavan myös Matin tavaroita mukanaan. Niin hän pyörsi kannoillaan ja kävi keräämässä ladun varteen jätetyt tavarat: reput, päällystakin - ja sen pyssynkin.
Pakkanen kiristyi. Kun Matti viimein saavutti sudet, nämä eivät kääntyneetkään takaisin päin, vaan jatkoivat kohti tuntureita. Mutta sudet olivat väsyneitä. Leu'ullaan* Matti katkaisi tunturikoivusta kaksi vahvaa keppiä, joilla aseistautuneena hän kävi taisteluun susia vastaan. Urossusi pakeni, mutta naaraan hän sai tainnutettua. Hän hautasi suden lumeen, jottei se jäätyisi - hän kun ei tiennyt, milloin ehtisi takaisin taljan nylkemään.
Matti hiihteli takaisin päin ja odotti yhyttävänsä toverinsa hetkenä minä hyvänsä. Miestä ei kuitenkaan kuulunut, ja niin Matti sivakoi lähimpään taloon yöpymään. Hentin-Paavali näki jäljistä, että Matti oli käynyt tunturissa ja palannut takaisin. Niin hänkin palasi. Seuraavana aamuna miehet lähtivät hakemaan sutta. Miehet tapasivat suden vironneena, mutta heikkokuntoisena. Ja sama toistui kuin edellisenäkin päivänä: pyssyt jäivät hangelle, kun suksimiehet kiihdyttivät suden perään. Kaksin miehet olivat kuitenkin sutta vahvempia, ja saivat taljan.
* leuku = suuri puukko
Tämän sivun osoite on: www.luontoon.fi/mattimustanlegendaa