Makukoulu: Näköaisti – ensin katsotaan

Näköaistilla arvioimme ruuan väriä ja muita ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia, kuten kokoa, muotoa, rakennetta, kiiltoa ja läpikuultavuutta. Näköaisti antaa myös viitteitä siitä, miltä ruoka-aine maistuu. Tuttu elintarvike ja ruokalaji tunnistetaan jo ulkonäöstä, ja ruuan ulkonäkö ohjaa voimakkaasti muita havaintoja. Kiinteissä elintarvikkeissa ulkonäköön vaikuttavat elintarvikkeen muoto, koko ja pinnan tyyppi. Nestemäisissä sitä määrittävät kiilto, läpikuultavuus ja nesteen liike.

Kaikissa elintarvikkeissa väri on oleellinen osa ulkonäköä. Ruuan väriin vaikuttavat sen fysikaalinen ja kemiallinen koostumus, valaistus ja näköaistin herkkyys. Elintarvikkeissa on lukuisia luontaisia väriaineita. Punaisen ja sinisen sävyjä antavia antosyaaneja on joissakin kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä; keltaisia ja oransseja sävyjä antavia karotenoideja löytyy porkkanasta ja lohesta. Värin avulla selviää monta asiaa: kasvisten, marjojen ja hedelmien lajike ja korjuukelpoisuus, ruuan tuoreus ja kypsyysaste, viljavalmisteiden täysjyväpitoisuus tai kahvin paahtoaste.

Näköaisti

Näköaisti perustuu valon kulkuun silmän linssin ja lasiaisen läpi verkkokalvolle. Verkkokalvon valolle herkät näköaistinsolut, sauva- ja tappisolut, välittävät viestin näköhermoja pitkin aivoihin, joissa viesti tulkitaan näköaistimukseksi.

Näköaistiin liittyviä tehtäviä oppitunnille

• Oppitunnilla eri ruoka-aineita voi tarkastella silmillä, suurennuslasilla ja mikroskoopilla. Mitä uutta tietoa lähempi tarkastelu antaa ruoka-aineiden ulkonäöstä? Oppilaiden kanssa pohditaan, mitä ominaisuuksia näköaistin avulla eri ruoka-aineista pystyy havaitsemaan. Millä perusteella esimerkiksi tomaatti on tomaatti ja mistä voi päätellä, että se on syömäkelpoinen?
• Oppitunnilla voi tutkia kuvista tai oikeilla ruoka-aineilla, miten elintarvikkeiden värisävy eroaa tuoreena ja kypsennettäessä. Isommat oppilaat osaavat myös selvittää, mistä väriero johtuu.
• Oppitunnilla voi pelata Alias-peliä niin, että joku kuvailee ruoka-aineen ulkonäköä adjektiivein, kuten ilmava, tiivis, rosoinen, kiinteä, kiiltävä, ja muut yrittävät arvata, mistä ruoka-aineesta on kyse.
• Oppilaat voivat leikata lehdistä tai etsiä internetistä kuvia erilaisista ruoka-annoksista. Kuvien pohjalta pohditaan, millainen annos näyttää herkulliselta. Entä millainen annos näyttää kauniilta ja tyylikkäältä? Millainen annos sen sijaan ei herätä ruokahalua?
• Oppilaat voivat valokuvata oman koululounaansa tai jonkun muun ateriansa. Yhdessä sovitaan esimerkiksi, että annos noudattaa lautasmallia tai että se kootaan mahdollisimman kauniisti ja ruokahalua herättävästi.
• Oppilaiden kanssa voi vertailla viilin, piimän ja jogurtin rakennetta. Kun viiliä, piimää ja jogurttia kaadetaan läpinäkyviin astioihin, arvaavatko oppilaat haistamatta tai maistamatta, missä astiassa on mitäkin maitotuotetta? Isompien oppilaiden kanssa keskustellaan, mistä erot johtuvat.
• Oppilaiden makuaistia voi testata oppitunnilla värjäämällä kannullisen päärynämehua punaiseksi elintarvikevärillä oppilaiden näkemättä. Oppilaille kaadetaan läpinäkyviin mukeihin pienet määrät värjättyä mehua. Oppilaat tarkastelevat mehuja ensin näköaistin avulla ja pohtivat, miltä mehut maistuvat näköaistin antaman tiedon perusteella. Tämän jälkeen jokainen arvioi mehun makuja. Huomasivatko oppilaat punaisessa mehussa päärynän maun vai johtiko punainen väri makuaistia harhaan?