Esihistoriallisia ja historiallisen ajan löytöjä saamelaisalueelta

Juhannuksen jälkeisellä viikolla melojat löysivät Inarijärven Pikkusalmensaaren rantavedestä kivikautisen, halkaisijaltaan noin 15 cm kokoisen reikäkiven. Esine poimittiin talteen ja toimitettiin jo seuraavana päivänä Saamelaismuseolle. Reikäkivet ajoittuvat kivikaudelle, yli 4000 vuoden taakse, mutta niitä on toki voitu käyttää myös metallikaudella. Kyseisen reikäkiven reikä on tehty poraamalla esineen molemmilta puolilta. Käyttötarkoituksia esineelle on esitetty useita, mutta suuri osa löydetyistä esineistä on aikanaan joutunut veteen. Osa reikäkivistä lieneekin painokiviä tai nuijia.

Utsjoen Mantokosken rannalta löytyi kesäkuussa nuolenkärki. Löytäjä oli paikallinen asukas Jalo Ranta-Knuuttila, joka etsi kalastusmatkallaan Mantokosken rannasta hyvää liippakiveä veitsensä teroittamiseen. Liippakiven sijaista hän havaitsikin rantakivien välissä syrjällään olevan kvartsiittisen nuolenkärjen. Kärjen pituus on noin 7 cm, ja sen terä on muotoiltu iskemällä sen reunoja molemmilta puolilta sarven kappaleella. Lehdenmuotoisen nuolenkärjen terä on katkennut. Kärjen muodon ja valmistustekniikan perusteella voidaan päätellä sen olevan noin 4000–6000 vuotta vanha.

Pari päivää sitten inarilainen Laila Aikio löysi hillamatkallaan lylystä tehdyn ahkion emäpuun Inarijärven Väylästä. Puu sijaitsi lahden rantavedessä ja oli löydettäessä vain osin näkyvissä. Puolitoistametrinen emäpuu on kärjestään katkennut, ja siinä on näkyvissä pohjan reikäpareja, joista osassa on vielä puutappien jäännöksiä. Emäpuulla saattaa olla ikää yli sata vuotta. Lisäksi keväällä museolle toimitettiin Itä-Inarin suunnalta tuohesta tehty verkonkoho, jossa oli mukana verkon paulaa. Esine oli tarttunut kiinni juomusverkkoon.

Saamelaismuseon arkeologi Eija Ojanlatvan mukaan esinelöydöistä tehdään Saamelaismuseolle ilmoituksia joka kesä, mutta tämän alkukesän löydöt ovat olleet poikkeuksellisen hienoja ja harvinaisia. Reikäkiviä on löytynyt saamelaisalueelta irtolöytöinä vain muutama, hän toteaa. Nuolenkärjistä sen sijaan tulee ilmoituksia hieman useammin, ja useimmiten löydetäänkin kärkien katkelmia, jotka muinainen pyytäjä on käyttökelvottomina hylännyt.

Arkeologille esineen löytöpaikan sijaintitieto on tärkeä, sillä se voi parhaimmillaan johdattaa uuden, aiemmin tuntemattoman arkeologisen kohteen löytymiseen. Kannattaakin ottaa heti yhteyttä lähimpään museoon, mikäli epäilee löytäneensä muinaisesineen tai muinaisen asuinpaikan. Muinaisjäännöksiä ei kuitenkaan saa kaivella omin päin, sillä niitä suojelee muinaismuistolaki.

Amanuenssi Áile Aikio huomauttaa, että vedestä tai suosta löydetyt puuesineet voivat olla parhaimmillaan satoja vuosia vanhoja, sillä puu voi säilyä hapettomissa olosuhteissa kauan. Kun esineet löydettäessä nostetaan vedestä, ne alkavat kuivua nopeasti ja voivat hajota käsiin. Vedestä löytynyt esine olisi parasta jättää odottamaan lisätutkimuksia paikoilleen veteen, jos se suinkin on mahdollista. Tällöin esine saadaan otettua esiin mahdollisimman varovaisesti ja sen vaurioituminen tai jopa tuhoutuminen voidaan voi parhaassa tapauksessa estää. Löytäjän kannattaa merkitä paikka hyvin ja ottaa yhteyttä lähimpää museoon tai Museovirastoon, jossa neuvotaan, miten asiassa kannattaa edetä.

Lisätietoja:

Amanuenssi Áile Aikio, Saamelaismuseo Siida, puh 0400 891 860, aile.aikio(at)samimuseum.fi

Arkeologi Eija Ojanlatva, Saamelaismuseo Siida, puh. 040 1676 145, eija.ojanlatva(at)samimuseum.fi