Vihkiminen

Häät on juhlat. Muisto elämäksi. Ei aivan niile jokka menevät naimishiin, mutta kans sukulaisile ja kaverile.

Tanja Petersdottir Eskandari och Salman Eskandari.

Tanja Petersdottir Eskandari och Salman Eskandari. Foto: Carolina Ryberg

Kirkolinen vihkiminen on sympoolirikas jumalanpalvelu. Met luppaama toisile  Jumalan ja vierhaitten eessä ette huoltaa rakhautta ja seisoa toisitten laijala elämän läpi. Met tahoma Jumalan siunata meän avioliittoa ja auttaa meitä kaikitten vaikeuksitten läpi mitä kohtaama elämän aikana.

On hyviä maholisuuksia panna personaalisen leiman vihkimisheen. Jokku pariskunnat haluavat kirjottaa omia luppauksia, laulaa laulun toisile eli tehhä jotakin muuta henkilökohtaista. Perustana on ette jumalanpalvelu on ilossa ja kiitolisuuessa elämän ja rakhauen lahjasta sekä avioparile ette vierhaile.

Vihkimiskeskustelu

Kirkolisen vihkimisen eelä käypi aina vihkimiskeskustelu missä pappi ja aviopari suunittelevat vihkimistä. Mikkä tekstit pittää valita, kuinka luppaukset  pitävät olla, kuka tekkee mitä ja koska? Tavalisesti pappi pruukaa kans kysyä avioparilta koska ja kuinka net kohtasivat, mistä net erittäin tykkäävät toisista, mitä net pruukaavat tehhä yhessä. Stressatulle avioparile se saattaa olla rentoutuva tilaisuus kun laskee kontrollin planeerinkista vähäksi aikaa ja konsentreeraa siihen miksi sitä oikeasthaan mennee naimishiin justhiins toisitten kansa. Papile se on yks maholisuus oppia tuntemhaan henkilöt paremin ja on hyvä pohja vihkijäispuhheele. Keskustelu saattaa tapahtua kirkossa eli avioparin koissa. Jos keskustelu on koissa pruukathaan valvoa ette piethään ekstra kohtauksen kirkossa ette paikan päälä saattaa käyä läpi koko seremonian.

Erit perintheet

Ruottissa met saama paljon vaikutheita olletikki amerikkalaisesta kulttuurista. Tämä lyöpi läpi kans monen avioparin toivomuksissa häistä. Tavalinen kysymys on jos aviovaimon isä saattaa viä tyttären etheen alttarile. Ei mithään Ruottin kirkossa kielä sitä tappaa, mutta piian kannattee miettiä toimen sympoliikasta. Alkuperäsesti se merkittee ette vastuu vaimosta jätethään isältä miehele ja se tullee siittä aijalta kun vaimot ei olheet täysikäsiä. Jokkut papit saattavat siittä syystä kieltää ette aviovaimon isä johtaa alttarile tyttärensä. Ruottissa on perine ette aviopari mennee yhessä etheen, sympoolina siittä ette vaimo itte valittee miehensä ja mies itte valittee vaimonsa ja ette net vaphaasta tahosta tasa-arvosin kulkevat vihkimisheen.

Kirkon vihkiminen on pääasiassa kolmessa osassa:

Skapad: 2011-04-29 10:00:00

Yks alkuosa missä pappi terhvehtii vierhaita ja avioparia. Pappi puhhuu avioliitosta ja rakhauvesta – mikä se on kristilisestä perspektiivistä. Pappi eli joku muu lukkee raamatun tekstiä, jokka koskevat rakhautta ja avioliittoa.

Seuraavassa osassa aviopari tullee aktiiviseksi. Molemat saavat vastata kysymyksheen jos net haluavat mennä naimishiin toisitten kansa. Sitten jätethään sormus/sormukset papile, joka lukkee rukouksen niistä ennen kun se jätethään takashiin avioparile. Net pitävät molemin sormuksesta sillä aikaa kun net sanovat luppaukset tosilleen. Pappi vahvistaa sitten avioliiton sanomalla ”tet oletta nyt mies ja vaimo”.

Kolmanessa osassa pariskunta saapi ottaa ossaa papin ja seurakunnan huolenpiosta. Se tapahtuu rukouksilla ja siunauksella. Useimiten pappi kans pittää vihkijäispuhheen uuele pariskunnale.

Suuriin osa avioparista haluavat vaikuttaa vihkimisseremonhiin antamalla sille personaalisen leiman. Sen pruukathaan tehhä valittemalla raamatun tekstiä, diktiä, virsiä ja muuta musiikkia, joka antaa sen tunnelman mitä sitä haluaa.

Useasti annethaan jonku kaverin eli sukulaisen lukea diktin eli esittää jonku musiikkipalasen, josta sitä tykkää. Kirkola ei ole erikoisia mielipitheitä kuinka aviopari valittee kehätä vihkimisen. Yks tipsi on ette elävä musiikki on parempi luomhaan tuntheita kun sisälepelattu.

//