Mistäs net fenniset sanat tulevat?

Ruottissa met kuulema useasti sanovan, ette suomenkieltä oon kauhean vaikea oppia, meilä suomalaisilahaan oon kokohnaans omia sanoja sen siihaan ko koko se sanavarasto jotako usseimat eurooppalaiset kielet jakavat toisten kansa. Se ei kuitenkhaan kokohnaans piä paikkaa ensinki sillä ette suomenkieliki jakkaa enniimät sanat likhiimitten sukulaisitten kansa, fenniset – elikkä perintheelisellä nimelä itämerisuomalaiset – kielet: inkerinkieli, karjalankieli, lyytinkieli, vepsinkieli, vuutinkieli, estinkieli, liivinkieli ja eteläestinkieli. Meänkieli ja kvääninkieliki kuuluvat samhaan ryhmään.

Tämä merkittee kansa, ette etymolookila jokka tutkivat fennisitten sanoitten alkuperrää, pittää olla tietoa muistaki fennisistä kielistä: yks ja sama sana saattaa kuuluttaa vähän erilaiselta elikkä tarkottaa jotaki vähän muuta jo niissä likeläolevissa sukukielissä, ja semmoset erot saattavat jo kertoa paljon sanan alkuperästä. Etymolokii oon nimittäin histuurialinen tiete, joka rakentautuu siiheen mitä met käsitämmä kielitten kehityksistä. Tuon tuostaki yks ääni elikkä äänikompinasuuni muuttuu muuksi, ja silloin se tapahtuu samala aikaa kielen jokhaisessa sanassa joka sisältää sitä ääntä elikkä äänikompinasuunia, mutta joskus kaikki puhujat ei pysy matkassa mutta osa kielen aluheesta pyssyy kiini siinä vanhaassa. Niin kieli jakkaintuu murtheishiin, ja aijan olhoon murre-erot saattavat kasuta kielirajoiksi.

Niilä sanoila jokka kuuluvat fennisitten kielitten kaikhiin vanhiimphiin sanavarasthoin, saattaa olla etymolookisia vastaavia muissaki uralinkielissä. Fenninkieli oon nimittäin yks uralisesta – elikkä perintheelisesti sanottu suomalais-uukrilaisesta kieliperheen aliryhmistä. Net muut oon saamelaiset, mortviinit, maariset, permiset, uukrilaiset ja samujeetiryhmät, johonka vain minuriteettikielet kuuluvat ja likkiimpännä Ryssässä, unkarinkieli uukrilaisessa ryhmässä oon yks poikkeus. Vähän erilä laila met saatama sanoa, ette kerran oon ollu perusuralinkieli, joka oon jakkaintunnu vähhiinthääns seittemhään kiehleen 1500 ja 500 luvuitten välisennä aikana eKr, joistako yks oli perusfenninkieli, joka puolesthaan oon jakkaintunnu nykyshiin fennishiin kiehliin 200 ja 1000 luvuitten välisennä aikana jKr. Tällä taustalla oon kansa selvää, ette usseimat etymolookit jokka tutkivat suomalaisia sanoja oon erikoistunheet fennouukristiikhaan (uralistiikhaan).

Kuuluvaisuus uralishiin kiehliin tekkee tietenki kansa ette ruottalaisila ei ole helpompi oppia suomenkieltä. Pareminki toisinpäin, net skantinaaviset kielet kuuluvat germaanisheen kieliryhmään, joka yhessä balttisitten, slaavisitten, intuiraanisitten ja monen muun aliryhmän kansa perustavat intueurooppalaisen kieliperheen. Net oon siis kehittynheet perusintueurooppalaisesta kielestä vuosituhansitten aikana, ja se perusuralin sanavarasto erkaintuu luonolisesti siittä perusintueuroooppalaisesta. Mutta tämä ei ole ko osa toesta. Uralisilla kielilä oon nimittäin olheet taajat kontaktit intueurooppalaisitten kansa koko aikana jälkhiin ko perusuralinkieltä puhuthiin Volgaväylän keskisellä osala ja perusintueurooppalaisen kieltä sen likhiimällä kranniseuvula etelässä, nykyaijan Ukrainassa ja Eteläryssässä neljä–viistuhatta vuotta aikaa. Sen takia uraliset kielet oon saahneet suuria määriä lainasanoja intueurooppalaisista kielistä ja erityisesti fennilaiset kielet germaaninkielistä, jonka kranniseuthuun net oon joutunheet leviämällä läntheen pronsiaikakautena, suunile kolmetuhatta vuotta aikaa.

Lainasanat oon oikeasthaans vain epäonnistunnu nimi sanale jonka lähtökohta oon kielen ulkopuolela ja sen omasta peruskielestä. Lainasanat ei ole viehraita mutta oon jo juurtunheet kiehleen. Vanhiimat lainasanat suomenkielessä oon vanheemat ko itte suomalainen kieli, se merkittee ette net oon tulheet kiehleen varempinna (perus) faasitten aikana ja niitä jaethaan likhiisitten ja joskus enämpi kaukanaki olevitten uralisitten kielitten kansa. Niinpä met saatama sanoa ette semmoset sanat oon koko aijan olheet osana suomenkielestä. Vain se etymolookinen tutkinto saattaa näyttää, mikkä vanhaat sanat oon lainat ja mistä kielistä net oon tulheet. Toishaalta semmoset sanat, jokka kuuluttavat epäsuomalaiselta viehraitten äänitten elikkä äänikompinasuunitten vuoksi, oikeasthaans ei ole vielä lainasanoja, mutta viehraita sanoja elikkä sitattilainoja, joiksi niitä ussein kuttuthaan.

Vanhiimat lainasanat fennisissä kielissä innostuttavat tämänpäivän tutkioita erityisesti. Met saatama nimittäin päivämäärittää niitä helpomasti ko niitä muita fennisiä sanoja, ja sen takia net antavat meile kauhean paljon tietoja fennisitten kielitten ja kansan esihistuuriasta. Syy siiheen oon, ette niitä oon niin paljon vanheempia kirjotettuja tokymenttiä lainasanoitten intueurooppalaisesta lähekielestä ko suomenkielestä elikkä niistä muista fennisistä kielistä. Tämä jällaa olletikki niitä germaanisia kieliä, jokka oon jättänheet satoja kirjotuksia ryyhnoin jälkhiin nuin 150 jKr, vaikka vanhiimalla tekstilä fenninkielelä, sillä niin sanotulla tuohitokymentilä 292, oon lähtökohta vasta 1200-luvulta. Kirjotettuja slaavilaisia lähtheitä oon kansa 800-luvulta. Antiikin intuiraniset kirjakielet niinku sanskrit ja avesta oon tunnustetut vielä paljon varemat. Sitä paitti kreikankieli ja latinankieli auttavat perusintueurooppalaisila rekonstryksuunila lainasanoile, vaikka net ei ole antanheet suoria lainoja perusfenninkielele. Suuri osa etymolookista uralistiikassa oon sen takia tutkinheet histuurialis-vertaavaa intueuropeistiikkaaki.

Etymolokii ylheisesti oon sentraali osa muinaisaikatutkimuksesta yhelä aluheela koilisesta Euroopasta, jossako nykyaikakieliä oon aika hyvin tokymenteerattu sen siihaan ko net kirjotetut tokymentit ei ole niin vanhoita. Tietheelinen etymolookinen tutkinto fennisissä kielissä alko jo ko Vilhelm Thomsen teki lainasanatukimuksia 1869 ja 1890. Niitten 150 vuositten aikana jälkhiin sen tutkimusmetutit oon aktiivisti kehitetty uralistilta ja nyt se etymolookinen tutkimus meilä oon se metutolookisesti kaikhiin enniiten avanseerattu mailmassa. Suomessa 20-30 akateemista uralistia ja fennistiä tekevät etymolookisia tutkimuksia, ja se oon aika korkea määrä, enämpi ko esimerkiksi mitä oon etymolookia skantinavistiikissä koko mailmassa.

Mistäs sitä sitten saattaa ottaa selvää etymolookisen tutkimuksen tuloksista ja nähhä mistä suomalaiset sanat tulevat? Niitä oon usseita etymolookisia sanakirjoja suomenkielestä, ja laajiin niistä oon Suomen sanojen alkuperä (SSA 1992-2000). Suunitteluitten mukhaan verkkoversuuni SSA:sta pitäs olla valmis 2019 vuen lopussa, mutta se oon vain alku uutheen etymolookisheen verkkosanakirhjaan. Etymolookiset tiot SSA:ssa oon nimittäin jo suurissa osissa liika vanhaat ja niitä tarttee päivittää.

Verkkosanakirjaprojekti EVE (Etymologinen verkkosanakirja) oon alotettu Helsinkin yniversiteetilä 2018 vuen alussa. Projektin ensimäinen faasi, jotako Kone-säätiö rahottaa, tähtää siiheen ette etymolokiseerata kaikkia niitä 2000 sannaa joitako suomenkieli oon periny perusfenninkielestä. Kaikki etymolookiset tiot niistä sanoista jokka oon julkastu jälkhiin SSA:n pittää refereerata EVE:n wikisivuila,
sanat.csc,fi. Tämä tutkimushistuuria oon pohjana aukealle keskustelulle hakusanoitten alkuperästä. Verkkosanakirjaretaksuuni pittää lopulisesti popylariseerata kaikki hyvät arkymenteeraavat etymolokiit ylheistajusinna sanakirja-artikkelinnä. Ensimäiset 50 hakusanat oon jo julkastu sanakirjan sivula.

Tulevaisuuessa EVE:n wikipaasia mennee käyttää ette laajentaa sanakirjaa nuoremille suomalaisile sanatasoile, mutta kansa muitten kielitten sanavarastoile. Revolysunääriä EVE:n kansa oon kuitenki, ette kaikkia akateemisia etymolookia kuttuthaan osalistumhaan retaksuunityöhöön ja julkasheen ja keskustelheen etymolokiita sanakirjan wikisivuila. Sillä laila sanakirjaa päivitethään jatkuvasti, ja se oon suuri askel etheenpäin perintheelisestä tavasta ette antaa ulos painettuja etymolookisia tietosanakirjoja. EVE yhistää siis etymolookisen tutkimuksen kaikki työvaiheet ensimäisestä julkasusta läpi kollekiaalin tarkastuksen, kritikin, vastakritikin ja sanakirjaretiseerinkin popylariseerinkhiin saakka. Usseita hyviä etymolokiita oon tähhään mennessä äärimäisen hithaasti, joskus koko vuosisaan aikana, vaeltanheet tutkian kirjotuksista artikkelin läpi kielitietheelisessä aikakausilehessä sanakirhjaan. Sama jällaa kritiikkiä epäonnistunheita etymolokiita vasthaan. Verkkosanakirjan wikisivut ootethaanootethaan lyhentävän vaeltamisen vuen aijaksi elikkä vielä lyhemän aijan keskiarvosesti.