Ewa oon siirtyny kotia Tornionlaaksoon monen vuen päästä Stockholmissa ja vaihettannu nimen Bråninista talonnimheen Lassi. Valokuva: Privaatti
Bråninin sisaret Narkauksesta oon ottanhee takasi entisen sukunimen Lassi – ja saahnee pappa Gottfridinki myötä.
-Met olema kaikin vaihettanhee vanhafammun nimheen meänkielelä, mikä kans oon talon nimi, sannoo Ewa. Lassi ei ole aivan nimi meile, se oon itenttiteetti ja selittää kukka met olema ja mistä met tulema.
Oleks koskhaan hunteeranu vaihettaa sukunimeä? Piiain vanhaassen sukunimheen? Monele tornionlaaksolaisele ruottintamisprusessi 1900-luvun alussa oon tehny ette heän esi-isät oon jättänhee pois heän meänkieliset ja suomalaiset sukunimet ja ottanhee ruottalaiset nimet.
Nyt tuuli oon kääntyny ja yks toisensa perästä ottaa takasi vanhaan sukunimen.
Neljänkymmenenvuotias Ewa Lassi, Narkauksessa, ulkopuolela Korpilompoloa oon yks niistä.
Se siirty viimi kesänä takasi hänen juurile Pajalan kunnassa jälkhiin monen vuen asumisen Stokholmissa. Se oon töissä yhteiskunnanplanerarinna Pajalan ja Ylikaihnuun kunnissa ja assuu lapsuuenkoissa väylän rannassa, Lassintalossa.
Mielipaikka Ewale: hihtotolat kotona Narkauksessa Korpilompolon ulkopuolela. Valokuva: Privaatti
Ewala oon olhee hunteerinkit vaihettaa nimen aika kauon, mutta se kiihty ko hään alko hunteeraahmaan meänkieltä ja tunsi ette hällä tuli kaipo ”kotia”.
-Minun isä, mie ja kaks minun sisarista vaihetimma nimet viimi kesänä. Papala oli ennen ruottalainen nimi, Augustsson, ja mulla ja minun sisarilla oli mamman ruottalainen Brånin.
Viiminen Ewan suvussa jolla oli Lassi nimenä oli hänen vanhafammu Kaisa-Maria (Lassin Kaisa-Maria) joka kuoli 1969. Kaisa-Maria asu Lassintalossa missä Bråninin sisaret oon kasuhnee ylös.
-Meilä sisarilla oon aina ollu erityinen tunne meän juurile, meän kielele ja kuuluvaisuuele tänne ylöspäin, vaikka met olema asuhnee kaukana täältä. Lassi tuntu enin luonoliselta sukunimeltä koska se oon talon nimi.
Se helppasi ette ei kukhaan kolmesta sisaresta, jokka olit positiivit nimenvaihettamiselle, ollu ennen tehny nimenvaihetusta täytenä. Neljäs sisar valitti säilyttää sukunimen mamman puolelta.
Ewan vanhafammu Lassin Kaisa-Maria 1968 köökissä Lassintalossa. Kuva: Helga Oja
Pappa Gottfrid oli kätevästi myötä ottamhaan takasi nimensä ko tyttäret tehit sen. Sillon se selitti ette hällä oli ollu sama hunteerinki monta vuotta aikaa. Se valitti ette lisätä Lassi hänen entisen sukunimen, Augustssonin, perhään.
Tyttäritten mamman nimi oon jatkuvasti Brånin.
-Pappa tekkee selväksi sen ette met emmä ole vaihettanhee nimeä, mutta ottanhee sen takasi, nauraa Ewa.
-Lassi ei ole aivan nimi meile, se oon itenttiteetti ja sannoo kukka met olema ja mistä met tulema. Minun fasteria esimerkiksi kuttuthiin Lassin-Birgittaksi koska se oli tästä talosta. Niinhään se oli entisseen aikhaan.
Ewa sannoo ette nimenvaihetus tuntuu hyältä näin puoli vuotta jälkhiin, vaikka vähän ouolta. Ewan tyär, joka oon jääny Stokholhmiin, käyttää jatkuvasti papansa sukunimeä Yip.
Ewan pappa Gottfrid Augustsson Narkauksessa oon ottanu takasi sukunimen Lassi. Tässä yhesä Ewan tyttären Junon kans. Valokuva: Privaatti
Kehotaks muitaki ottamhaan takasi sukunimen?
-Joo ainaki. Se oon ikävä ette vanhaat nimet katoava. Aattele kunka monta Tornionlaaksossa olis ollu, joila olis ollu suomeleääntävä sukunimi jos ruottintamisprusessi ei olis viety läpi.
-Mie tykkään ette minun uusi nimi kytkee minun yhtheen Tornionlaakson, talon ja minun sukulaisten kans.
Meänkielentänny Märta, Karin ja Linnea Nylund
