Malmiyhtiö/LK (Göran Forsmark), JussinJussa (David Forsberg) ja urakoittia Veikko (Markku Köngäs) juonittellee nukkuvaa Kaivosta/Gruvan (Tuulikki Jauhojärvi) vasthaan. Kuva: Regina Veräjä
Tornionlaakson teatterin 30-vuotisjuhlasta tullee jätteproduktio, jonka premiääri oon 18.elokuuta. ”Malmin tie” nostaa henkilöhahmotten kautta framile kruuvan, LKABn, markkinat ja ruostheen. Näyttämöllä oon niin intohimoa ko juonitteluaki, luppaa prujektin johtaja Regina Veräjä.
-Nytten oon sama tunto ko pitkän ootusajan perästä, ette soon aika kläpin tulla ulos ja alottaa hänen oma elämä, sannoo Regina Veräjä, joka oon tehnny työtä tämän esiityksen kans jo parin vuuen ajan.
Mysiikkiteatterissa oon myötä seittemisenkymmentä ihmistä ja sen premiääri oon Luulajassa ja sitten se jatkaa matkaa Tornionlaakson kunthiin aina 25. elokuuta saakka – Malmivaahraan, Kierunhaan, Pajahlaan ja Suomen Pelhoon.
Manyysin (käsikirjotus) oon kirjottannu Petri Tuominen ja hään oon lykästynny taivuttamhaan rautamalmin kruuvahoijon inhimillisiksi suhtheiksi. Tapahtumat pyörivä Malmiyhtiön (LK) ja hänen frouvan Kaivoksen (Gruvan) suhtheessa, missä intohimot oova lopahtanheet jo aikaa sitten. Vaivaalloinen pari, missä Kaivos synnyttää kläppejä ja Malmiyhtiö pittää heistä huolen, Markkinat vaativa ja Ruoste raiskaa. Ko Urakoittia nousee framile tehhään salaliitto muitten miesten kans ette päästä käsiksi Kaivoksen kläppeihin.
Regina kertoo, ette näytelmässä arkipäivän realismi kuttoutuu yhtheen surrealististen roolihahmotten kansa.
Yksi puhheenvuoro keskustelhuun
Kaikila Norrbottenissa oon oma suhteensa pohjosen kruuvahoithoon. Puhumattakhaan, ette met nytten elämä yhtheiskunnassa, missä kokohnainen kaupunki häätyy muuttaa sijalthaan ja ette met elämä aluheella, missä kruuvahoito oon suuri työnantaja, painottaa Regina.
-Meän häätyy tehhä suuria lovia luonthoon, ette met saatamma ellää ja tulla toihmeen, mutta eikös meän häätys tehhä panostuksiaki?
-Tämä oon sukupolvikertomus meän suhtautumisesta luonnon resyrsseihin ja siihheen kunka met elämä ja toimimma.
Juuri nytten oon suuri teatteriproduktio loppuvaihheessa sen viien esituksen eelä. Tyrhneellä oon myötä dikitaaliset kylissit filmeinnä ja yksittäisinä kuvinna, jokka projisoithaan tyykille ja luothaan mielikua vaikkapa kaivostilasta.
Teatteri oon kaikkien Norrbottenin läänin kylttyyriorkanisaatioitten yhteistyötä, mikä semmosenhaan ole suinkhaan tavalista. Norrbotten NEO osalistuu koko tyrhneelle äsken sävelletyn klassisen mysiikin kans, missä yhtheyessä lyömäsoittimilla tulle olehmaan keskheinen rooli.
-Tästä tullee kyllä komea hoito.
Carina Henriksson, Tornionlaakson teatterin taitheellinen vastaava, ja Regina Veräjä, prujektin johtaja. Kuva: Pär Bäckström
Mikäs oon ollu sulle suurin haaste prujektin johtajanna?
-Ette saaha kokhoon hyä manyysi. Sitten oon sen suuri formaatti (koko). Mie oonki tehnny paljon työtä ja kattonnu, ette kaikki ilmasu tuottaa muulekki näytelmälle jotaki eikä vain ole erillisennä följyssä ja ette kaikin saava aikhaan yhessä komean hoijon. Mie piänki, ette met olema lykästynheet.
-Mie piän, ette sitä mekhään tällä Malmin tielä päästy kyllä laakereila leppähmään, Regina naurahtaa.
Näyttämöllä puhuthaan usseita kieliä
Niinkö kuvaprujektioitten, tanssin koreografioitten, klassisen mysiikin ja monitten kasvotten kans olis jo nokko, myötä tuleva vielä kultaki seuvulta paikaliset köörit. Ainoasthans Pellokvartetti seuraa följyssä koko kiertuuheen ajan.
Näyttämön tekstit heijastethaan framile ruottila ja meänkielelä ko aika niin ette kaikin pysyvä kärryilä, hekki jokka ole kakskielisiä. Näytelmässä käytethään kaikkiihaan neljää kieltä.
Produktio tehhään amatööritten ja ammattilaisitten kesken, mistä oonki jo tullu Tornionlaakson teatterin tavaramerkki. Amatöörit tuova följhyyn luonolista ilmasua. Ammattilaisten ja amatööritten yhteistyö hyövyttää toisiihaan, niinkö ohjaaja ja uupperalaulaja Håkan Starkenberg oon sen ilmassu.
Meänkielensi Matti Junes
