1200-taalin kaartasta näkkyy Pohjanlahen pohjoispuolela maanala jota kuttuthaan Kvääninmaaksi
-Met olema olhee huonoja nostamhaan framile meän ommaa histuuriaa, sannoo Gertrud Monlund, Kvääninmaanliiton styyrelsin jäsen. Net jokka tänä päivänä kuttuva itteä toornionlaaksolaisiksi ja lantalaisiksi kuuluva samhaan kanshaan, kväähniin, mutta het ei tiä tästä asiasta mithään.
STR-T.n uusi puhheenjohtaja Bengt Niska liputti viimi kevväinä sitä ette yksi hänen tulevista haastheista tullee olehmaan ette nostaa näkyväksi toornionlaaksolaisten, lantalaisten (Ruottin Malmikentät), lappalaisten (Suomi) ja kväänitten (Norja) yhtheistä histuuriaa. Meänkieli oon näitten kaikitten yhtheinen nimittäjä mutta niin oon histuuriaki niile ihmisille jolla oon juuret Pohjoskalotilla.
Kväänit oon sen alkuperäsen väen yhtheisnimi joka eli Pohjoskalotilla jo 800-taalila, paljon ennen ko rajat veethiin näitten kolmen maitten välile. Kvääninmaan alkuperäsen väen pääasialiset elinkeinot olit kalastus ja jahti.
-Se histuuria johonka oon totuttu Ruottissa nykyhään oon ette meilä oon vain yksi ainua alkuperänen kansa, saamelaiset, ja loppu oon ruottalaisia. Ei kukhaan ole tutkinu sitä ette onko niitä muitaki. Met kväänit saama oikeasthaan syyttää meitä itteä siittä ette met emmä ole ottanhee framile meän ommaa histuuriaa vain olema sen siiihaan hyäksynhee sen mistä muut oon päättänhee meile, sannoo Gertrud. Muun muassa se koskee sitä ruottalaistamisprusessia josta meän kansa oon saanu kärsiä.
Gertrud Monlund oon Kvääninmaanliiton styyrelsissä. Kuva: Privaatti
Riitelyä maista
Toinen syy tähhään tietmättömyytheen kväänistä saattaa olla ette politiikkerit ei halva tunnustaa vielä yhtä alkuperäskansaa joka saapii staattystä ja alkaa nostamhaan framile kysymyksiä esimerkiksi oikeuesta kalastus- ja jahtimaihiin. Tätä kuitenki Gertrud eppäilee. Se asia ei ole aivan ilman prubleemiä vain se saattaa aiheuttaa riitoja esimerkiksi saamelaisten kansa.
– Valtio oon hyväksynny meänkielen minuriteettikieleksi mutta samala net oon mookanhee kuvan geograaffisesti erotetusta maanosasta eikä eetnisestä kansanosasta, jostahään tässä oikeesthaan oon kysymys. Se ette saatethaan tulla käsitetyksi alkuperäskansaksi vaatii ette se saatethaan käsittää eetniseksi kansanosaksi ja sitähään kväänit ovvat histuurialisesti kattottuna. Kauon aikaa takasipäin meiläki oli maa jota kuttuthiin Kvääninmaaksi.
Kunkas mie tiän ette mie olen kvääni?
– Meilä oon tokymenttiä 1500-taalilta, joissa met saatama seurata sukuja Pellosta, Mataringistä, Toorniosta ja Malmikentiltä. Sukuja jokka siiryit ylhääle Norhjaanpäin ja joila oli meänkieli kielenä. Paljon näistä asioista oon tokymenteerattu verokirjoissa, kirkonkirjoissa … Hyvin säilynheitä puumerkkiä oon olemassa 1400-taalilta.
Kvääninmaanliitto perustethiin 1999 ja sillä oon styyrelsi jossa oon eustajia Norjasta, Ruottista ja Suomesta. Liitola oon nuin 600 yksityistä jäsentä kolmessa eri maassa. Johto tekkee työtä kielen ja kulttuurin puolesta mutta kaikista enniiten sen eestä ette saatethaishiin säilyttää kvänitten ikivanhaat oikeuet maahaan ja veshiin.
– Met olema sitä mieltä ette meän histuuria oon tulkittu väärin. Se oon loukkaavaa ette kansaa joka oon asunu täälä ylhäälä vuesta 800 asti ei tunnusteta. Se oon vasthaan YK:n sopimuksia ihmisoikeuksista.
Kvääninmaanväen päivää vietethään 16:ta marsia ja silloin nostethaan kväänitten flaku tankhoon
Käsitykset menevät kahtia
Gertrud huomaottaa siittä, ette net kysymykset joitten kans Kvääninmaanliitto nyt tekkee työtä oon suuria ja hankalia eikä ollenkhaan niin kiistattomia. Käsityksiä saattaa välistä olla yhtä monta ko ihmisiä, hään sannoo.
Hään selittää kansa ette oon olemassa paljon ihmisiä Malmikentilä jokka tukevat liittoa ja sen työtä mutta ei tohi liittyä siiheen ko siinä oon se riski ette joutuu huohnoin välhiin krannitten kansa eli virastoitten kansa, esimerkiksi lääninhallituksen ja saamekylitten kansa, jokka säätelevät hirvenjahtia valtion maila.
Liiton korkein tavote oon kuitenki ette kväänit valtion puolesta tunnustethaan alkuperäskansaksi, samoila ehoila ko saamelaiset. Se antais korkeaman staattyksen ja oikeuvet. Mutta Gertrud aavistaa ette tätä vastustethaan koritooripolitiikassa.
– Niin kauon ko vain laulethaan ja tansathaan ja kirjotethaan kirjoja niin se ei tehe mithään. Valtio antaa piitraakia esimerkiksi kielen säilyttämiselle minuriteettikielenä. Mutta jos alethaan tekheen vaatimuksia lohesta jota kalastethaan rajaväylässä niin asia mennee varsin sekasemaksi.
Meänkielensi Erling Wande
