Dennis Kalla laulaa ko keiju, mutta se tekkee kuiteski kipeää, tykkää muuan mysiikkiarvostelia Pajalasta ja Kierunasta. Foto Oleg Samoilov.
Norbottenin uusi poppiluphaus Dennis Kalla lyöttäytyy keskustelhuun Pajalan Kylttyyrikoulun tulevaisuuesta. Dennis oon itte päässy pitkäle juuri kotikylän vaphaan mysiikkikasvatuksen ansiosta. Tässä hään kertoo hänen protestipreivistä, mysiikkiunelmista ja kaksisuunthaisesta mielialahäiriöstä.
Pari vuotta aikaa 22-vuotias Dennis Kalla teki soolotepyytin sinkulla (singeln) ”Minun ihola” (On my skin). Siittä lähtein hään oon kierrelly tyrneilla Kristian Anttilan kanssa ja seikkaillu USA:ssaki.
Oot saattannu kuullakki hänestä. Ja jos et ole niin suosittelen sinua ettimhään netistä semmosen ko ”Säre kallosti” (Crack your skull).
”Muuta mielesti” (Change your mind) sinkku kantaa Denniksen tunnusta ja se rankathiin vuona 2015 Norbottenin parhaaksi sinkuksi.
Mysiikon kotisivuila sanothaan: ”Dennis Kalla oon tehny fiiniä poppiballaateja resusilla kitaroila, suurilla syntikoila ja syäntä raastavilla teksteilä … Hään oon lyhyessä ajassa luonnu ittele karismaattisen ja impulsiivisen artistin maihneen, joka jatkuasti haastaa niin itten ko hänen pypliikinki.”
Maanisia huippuja ja syviä laaksoja
Dennis oon saannu taasen hänen uran täysin rullaahmaan oltuhaan syksyn siukkaleetillä. Hään toteaa, ette hänen häätyy pittää vara ja ottaa lunkisti ko muuten syksyn tilane oon taasen eessä.
Hään kertoo saihrauesthaan, ette hällä oon kaksisuunthainen mielialahäiriö ja ette siihheen kuuluu maanisten (touhukhaitten) huippujen jälkheen syvät laaksot. Nytten hään ottaa troppeja, ette saaha tasotettua jyrkkiä mielialan vaihteluita ko pahimilhaan hään unohti kokohnaan rentoutumisen hänen mysiikkihommissa.
Suurimpanna prooleeminna Denniksellä oon ollu hänen maanis-depressiivisen saihrauen kanssa hänen sosiaaliset pelot ja muistin propleemit.
Hään tykkää, ette se oon synti ko syykkisten propleemien ympärillä oon niin paljo puhumattomuutta. Tornionlaakson voimakas macho-kylttyyri tekkee asiasta puhumisen ennesthäänki vaikeammaksi, hään toteaa.
Luppaava myysikko asu Pajalassa 12-13 vuuen ikhään ja muutti sitte Kieruhnaan.
-Jos ei Pajalassa olis ollu niin hyvvää mysiikkikoulua niin mie en ois sielä missä mie nytten oon. Sielä mulla oli vaphaus tehhä, mitä mie tykkäsin. Sielä mysiikin ilo oli tärkeämpää ko ette kitara oon oikein käessä.
Opettaja Rolf Digervall toi rokkimysiikin Denniksen elähmään ja näki, ette hällä oli aivan oma tapa ilmasta sitä.
Dennis Kallalla oon maanis-depressiivinen häiriö ja hään tekkee työtä sen etheen, ette hänen maaniset työvaihheet korjaantusit. Kuva: Privaatti
Dennis kirjottaa kaiken itte
Muuan arvostelia kirjottaa Denniksen tyylistä: ” Dennis oon aivan taianomannen livennä. Soon niinko olis saanu keijulta iskun palleehaan. Hään laulaa ko enkeli, mutta se kuiteski tekkee kipeää.”
-Aithous oon ollu mulla ohjenuoranna. Mie tulen jotenki vahvemmaksi ihmisennä ko mie nousen näyttämölle, Dennis kertoo.
Hään kirjottaa kaikki kappalheet itte. Rakhauesta, tuskasta ja elämästä.
-Mie kirjotan tosi paljo, mutta käytän vain muutamia niistä. Mie halvaan pittää kvaliteetin korkeanna eikä mulla ole mithään syytä julkasta levyjä yhtenhään.
Dennis oon justhiins päättänny hänen uusimman levyn avajaistyrhneen ja hään leppää elokuule saakka. Pyrkimys oon voia hyvin ja saaha elämä palanssiin.
Oos joku mysiikkityyli, joka oon menossa pois?
-Metalli – nopea ja kirkuva kevytmetalli (hårdrock). Sen kanssa mulla oon vaikeata.
Mistäs sie tykkäät enniiten työssästi?
-Haastheista ja siittä, ette mie häävyn hunteerata paljo. Haittapuolenna oon, ette mie een taho osata löysätä. Vaikka mie en pellaakhaan taikka tehe kappalheita, oova net kuiteski koko aika minun päässä.
Sillonko sulla mennee jotenki ylitte, sie alat pellaahmaan Pokemonia?
-Joo, se oon minun toinen harrastus, Dennis naurahtaa, se oon semmonen pelipoika (gameboy) 90-luvulta.
Oos siittä mithään etua myysikkonna ko tullee Pohjos-Ruottista?
-Jo vain. Sitä oon mielenkiintosempi. Ihmiset eivät ole monestikhaan kuuhleet Pohjos-Ruottista ja se herättää uteliaisuutta.
Denniksen missionna oon, ette sitä ole mithään eroa maan eri ositten ihmisissä.
-Ainoa ero oon, ette met kasuamma erilaisessa ympäristössä.
-Etelä-Ruottissa ihmiset usseinkhaan tiiä, kunka meilä oon täälä pohjosessa. Het luulevat ja laittavat etikettejä ”tet norrlantilaiset ootta niin charmikhaat ja vaiteliihaat”. Tuo sama passais kyllä Bohusläänin ja Värmlanninki ihmissiin, Dennis sannoo.
Meänkielensi Matti Junes
