Koomikko Pia Johansson kantaa Let´s Dancissa hoppeista Erica Huuvan kaunista rintakorua. Kuva: Matarinkin kunta
Pari päivää ennen TV4:n lähätystä otti Let´s dance-ohjelman stylisti kontaktin Hietaniemele hopeaseppä Erica Huuvaan.
– Soon kyllä mukava ko ihmiset halvaava pittää minun koruja, eikä se ittessään ole niin väliä keitä het oova ko samala tappaa se lämmittää syäntä, toteaa Erica ko hänen riskut nousit ohjelmassa framile.
Erica oon hopeaseppänä suuntautunnu jo vuuesta 2006 lähtein yksinomhaan hoppeissiin saamenkorhuon. Hään kertoo nettisivulhaan www.ericahuuva.se intohimosthaan hänen ammathiin: ”Päiväki ilman luovaa työtä oon mulle menetetty päivä.”
– Tämä työ ole mulle vain työtä. Mie pruukaan sanoa, ette minun käet oon minun ääni, millä mie puhun. Soon fantastista ko hopeaplootusta ja langasta mennee tehhä niin paljo. Siinä ole ennää ko innotus (inspirationen), joka pannee rajat.
Erica oon kasunnu Liehittäjässä ja käynny saamelaisten koulutuskeskuksen kotiteollisuuskoulun/duodji jo ennenkö Lannavaahraan tuli hopeaseppäkoulu.
Erica ei tehe pelkästhään perintheisiä saamenkoruja, riskuja – kolttashaalin rintakoruja – ko moternia koruja kans, joihhiin hään hakkee muotoa saamelaisesta perintheestä ja sen kuvakielestä, mikä oon hälle luonthaista hänen saamelaisten juurtensa tähen.
– Mie halvaan minun luomisen kautta välittää minun kylttyyriä ja sen arvoja, mikkä inspiroiva minua. Mie halvaan ette hään, jolle korut joutuva, saisit niistä iloa ja tuntheen siittä, mikä oon fiiniä meän kylttyyrissä – luonon lähheisyys, rauhallinen tempo ja lysti saaha pittää kyltyyri elävännä. Oli niitten kantaja itte sitte saamelainen eli ei.
Yksi rintakoruista, joita koomikko Pia Johansson kanto erhäännä huhtikuun perjantaina Let´s Dance-ohjelmassa, oli nimelthään Muohta/Lumi ja toinen Árbevierru/Perinne. Piiala olit myös Árbevierru-sarhjaan kuuluvat korvakorut.
Nora kantaa Mii Gavdnot-kokoelman priskua, rintakorua. Kuva: Lisa Keijonen Pauker
Korvakoru kokoelmasta ČakČalasta. Kuva: Lisa Keijonen Pauker
No mitäs kattojat oova tykänheet?
– Oon monia jokka oova kattonheet ja kertonheet, ette heän mielestä oli tosi mukava ko korut näyit TV:ssä.
Erika täyttää kuluvanna vuonna 35 vuotta ja viettää hopeaseppätyönsä 10-vuotisjuhlaa.
– Kyllä soon aika menny hopusta. Kymmenen vuotta! Mutta hyvältä se tuntuu. Mie olen oppinnu paljo siittä, mitä oon olla yrittäjä, saannu kohata uusia ihmisiä ja varsinki mie olen oppinnu tuntehmaan ommaa itteä. Mulla oon tallela sama luomisen lysti ja uteliasuus. Sama halu kehittää ja kehittyä itte.
Työviikkoina Erica oon Hietaniemen työpajassa. Sielä hällä oova juuret. Hopesepäntyön ohela hään maalaa kans, vaikka se homma luonistuuki parhhaiten oman miehen ja kahen pojan sekä koiranpentu Čálmun kanssa Idivuomassa sillon ko oon leetiä. Pitkitten penikuormitten ajo koin ja työn välilä oon hälle hunteeraamisen ja niin leethiin ko työhhöönki soppeutumisen aikaa.
Meänkielensi Matti Junes
Erica Huuva rakastaa istua verthaassaan ja luua. Kuva: Lisa Keijonen Pauker
