Hanna Aili. Kuva: Privaatti
Meänkieli alkaa tulheen tykätyksi ja oon nuorile jännittävän maihneessa. Mutta sen elhoon jäämisen vaatimus oon se, ette nuori sukupolvi oivaltaa miksi sitä kannattee oppia käyttämhään. Tämä oon yhen ynivärsiteettitutkimuksen tulos, sen tekijä oon Hanna Aili.
25-vuotias Hanna oon viimi syksynä Göteborgin ynivärsiteetissa valmistannut yhen antropoloogisen tutkimuksen, jolle hään oon antanu nimen ”Meänkieli – sammaltunheesta cooliksi”.
Tarkotus oli tutkia meänkielen merkitystä nuorile täysile Toornionlaaksossa.
Hanna intervjyyasi kuus toornionlaaksolaista Mataringistä: neljä ”tavalista” asukasta 20 ja 30 vuen välilä ja kaksi meänkieliaktivistiä (Met Nuoret-liikheen vara puhheenjohtajjaa Johanna Sirkkaa ja raatioprofiiliä Ida Brännströmiä).
Vaikka tutkimus oon pieni, 15 poängiä, se antaa intresantin katsauksen meänkielen asemasta.
Kieli muuttuu
– Tärkeintä mitä olen saanu matkhaan tästä tutkimustyöstä oon ette meänkieli alkaa olheen muotissa ja piethään jännittävännä. Mutta vaatimus revitaliseerinkin onnistumiselle oon ette het itte määrittelevä miksi se oon niin tärkeätä osata sitä.
Tähän tarvithaan kansa liike joka vastaa sitä mitä Met Nuoret nyt oon hommaamassa, ette kytkeä toornionlaaksolaisen kylttyyrin histuurihaan.
– Mie tykkään ette meänkieltä soppii pittää muuttuvanna prusessinä jolle joka sukupolvi antaa oman leiman.
Raportissa tullee framile ette Hannan sukupolvi ei ole kokenut valtion kielelistä sortoa samala laila ko mitä vanhemat ihmiset oon. Siksi fuukyksen häätyy muuttaa kielen menettämisestä siiheen ette voittona oon uuen kielen oppiminen.
– Met elämä aijassa jossa kaikki oon muuttumassa, silloin juuria, rauhalisuutta ja vahvaa identtiteettiä piethään villin arvokhaana. Tästä meänkielelä ja Toornionlaaksola oon paljon omaksuttavvaa.
Monet grilli-illat Mataringissä antovat sysäysken Hanna Ailin kandidaattitutkimukselle meänkielestä. Kuva: Privaatti.
Jahti, mettä ja poronhoito
Meänkieli oon lujasti kiini joissaki elinkeinoissa: jahissa, mettässä ja poronhoijossa. Tutkimuksessa yksi tyttäristä selittää ette hään hirvenjahissa tunsi itteä aika poijessa koko hommasta ja aivan erityisestä syystä. Ko jahtitornitten välilä alko leviähmään uutinen, ette hirvi oli kaajettu, niin hään ei aivan varsin hoksanu mitä oli tapahtunnu – hälytys tehthiin meänkielelä. Tämä anto hälle sysäyksen oppia kielen. Mutta oon olemassa muitaki syitä siiheen miksi kannattaa omaksua meänkielen:
– Oman taustan ymmärtäminen, ja senki miksi toornionlaaksolaiset oon minuriteetti, oon villin tärkeätä, ko silloinhään oma histuuria kytkeytyy kiehleen.
Hanna sannoo, ette aina enämpi nuoria oon alkanheet intresseraintumhaan omasta minuritettikielestä.
– Oon tapahtunnu attityytimuutos, nuoret oon selvilä siittä ette het ei ennää häpeä kieltä.
Tätä huomaa ei vähhiinthään sosiaalisissa meedioissa, joissa het mielelhään ilmaisevat itteä rajakielelä. Sielä ei niin kauheesti välitetä siittä, ette pitäs ilmasta itteä ”oikein” jonku standartimallin perässä.
Tärkeä olla syyttämättä
Justhiinsa tämä standartiseeraus saattaa toimia hämminkinnä, kuitenki jos niin kuttutut meänkieliaktivistit pitävät määräämistä heän omana. Hannan raportissa selitethään joistaki vanheman sukupolven eustajista, jokka rakentavat aitoja kielen ympäri ja sillä laila sulkevat pois monia.
– Se oon villin tärkeä ette ei kethään syytetä vain ette annethaan kielele muuttumistillaa. Silloon saattaa kehittyä uusi meänkieli, joka vahventaa toornionlaaksolaista identtiteettiä.
Hanna oon tietonen siittä ette puhuminen kielen standardiseerauksesta ei ole helppo. Meänkielessä kohtaa kaksi vastustajapiiriä joila oon erilaiset käsitykset asiasta: valtion sääntö-kanta ja majuriteetin löysempi tulkinta.
– Häätysköhään kieltä kuitenki standartiseerata, niin ette se sais korkeaman staattyksen? hään mietiskellee.
Alaviite: Hanna oon kasunu ylös Arbogassa mutta oon koululuvila ollut isänsä Bengt Ailin tykönä Mataringissä, joka muuten oon yksi osanottajista SVT:n sarjassa Saunabaletti.
Meänkielensi Erling Wande
