?
Tommi Slunga ja sörviksenkäsitteliä Ulla Niska jokka joka päivä saava puhua meänkieltä viehraitten kans. Kuva: Haaparannan kunta.
Haaparannassa suomenkieli oon väkevämpi ko meänkieli. Tommi Slunga, minuriteettikielen käsitteliä, hunteeraa kunka kunta saattais kehittää meänkielen työtä ette sais enämpi vauhtia siihen.
Meän soittelussa hallintakunthiin oon tulllu vuoro rajakaupunkhiin Haaparanthaan.Tommi Slunga oon tehny työtä minuriteettikysymyksitten kans vuesta 2008 asti mutta Haaparanta tuli hallintakunta meänkielele ja suomenkielele jo vuona 2000 ko ensimäinen laki astu voihmaan.
Kunnala oon erityinen kielistryktyyri. Täälä oon suuri yhtheys Suomen kans ja suomenkieli oon valtavampi meänkielen kans verrattunna. 35 prusänttiä Haaparannan asukhaista oon Suomen alamaisia. Joka vuosi 350 – 400 asukasta Suomesta muuttaa yli rajan, ja yhtä monta muuttaa toisippäin.
Kieliraja Mataringissä
Kieliraja meänkielele mennee jonku pelikuorman pohjasseen, Mataringin korkeuella, sannoo Slunga.
– Meän kunnassa oon enniiten kyse suomen kielestä, meänkieli ei ole ollu niin kysseessä.
Förvaltninkit ei saa paljon koskhaan kysymyksiä asukhailta ette net halvava tietoa meänkielelä eli äitinkielenopetusta heän lapsile.
Silti Tommi hunteeraa kunka kunta saattais kehittää meänkielen revitaliseerinkityötä.
– Met olema yrittänhee hunteerata viimi vuosina STR-T:n kans. Se oon iso haaste ja olen aukein esityksile.
Joitaki kylttyyriprujektiä oon tehty mutta hyvin markinaalisesti.
Sekotetut kielet helpottava
Vaikka suomi oon väkeviin minuriteettikielistä Haaparannala niin se oon sekotettu sanonilla ja sanoila meänkielelä. Ette kielet sekotethaan oon hyväksi esimerkiksi vanhainhoijossa meinaa Slunga.
Oonkos meänkielelä tulevaisuutta?
– Sillä oon isompi maholisuus ellää Pajalassa ja Mataringissä. Met Haaparannala tarttisimma revitaliseeraustoimintaa.
Siinä met Haaparannala häymä saa tukea Kielikeskustasta ja STR-T:ltä joka oon intresseföreninki. Slunga sannoo ette ei saata pakottaa kieltä ihmisille.
-Mie uskon varhmaan ette se oon maholista säilyttää meänkielen kylttyrisennä perintheenä. Met olema kaikin painettu siihen tornionlaaksolaisheen kylttyyhriin vaikka emmä puhu kieltä niin paljon.
Kaupunkinpipliuteekki Haaparannala oon mallina tornionlaaksonkunnile mitä koskee meänkielen kirjalisuutta.
– Met olema satsanhee paljon minuriteettirahoista kirjanosthoon, suunile 160 000 kruunua.
Pipliuteekin päälikkö Marita Mattsson Barsk tekkee hurjasti työtä näitten kysymyksitten kans. Ette löytää ihmisiä jokka osalistuva kuumasti kysymyksiin oon ratkasu kaikheen.
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
