Maria Vanhapiha kantaa mielelänsä kassia missä oon teksti Meänkieli kannattaa mitä kunta myypii. Kuva: Alakaihnuun kunta
– Olis mahottoman hyvä jos olis meänkielen kielikeskusta. Staattykselle tulis nousu ja met saisima instansin missä saattasimma keskustella meän kielikysymyksiä, sannoo Maria Vanhapiha, kuortinaatturi minuriteetile Alakaihnuula.
Alakainus oon ollu hallintoalue suomele ja meänkielele vuesta 2011. Viien vuen jälkhiin työ oon alkanu järjesthyyn ittenäisilä alueila jokka hakeva rahotusta sentraali potista missä oon 1,1 milj. kr.( molemille, suomele ja meänkielele).
Marialla oon pusitiivi kattanto meänkielen tulevaisuuele. Esikouluissa tehhään työtä ette kläpit saava kieliintoa. Täälä oon kieliaktivisti Daniel Särkijärvi tärkeä hänen kielilääkerillä ja reisuila esikouluissa ette herättää kläpitten intoa.
Meän kylttyyrikehto oon kullan kaltanen
Alakaihnuula oon STR-T:n paikalisosasto Meän kylttyyrikehto joka oon oikheen aktiivi. Monta oppisirkkeliä oon käynissä samala aikaa, esimerkiksi tilkkutäkkitekniikkaa, tinaarpantintekoa ja lastentoimintaa.
– Se oon kullan arvosta ette oon semmonen aktiivinen föreninki minkä kans saattaa tehhä yhtheistyötä.
Alakaihnuun kunta oon saanu käynthiin Tietosentterin keskelä kaupunkia. Täälä Maria Vanhapiha tekkee työtä meänkielisten ja suomenkielisten kans käynilä, telefoonila, ja meililä. Tietosentterissä oon avisia minuriteettikielilä, prosyyriä ja vasituita kassia missä oon teksti Meänkieli kannattaa. Sama teksti oon kans suomeksi.
– Pienilä keinoila saattaa nostaa intoa.
Kaks esikoulua kunnassa tarjoava meänkieltä heän petakokiikassa, mutta ei ole aivan puhasta meänkielenosastoa.
Alakaihnuula oon kylttyyrinen veto. Vastaaikhoin kuttuthiin kaikki esikoululapset hyvin tykäthyyn teatterinäyttelhyyn kolmela kielelä: suomi, ruotti ja meänkieli.
Toinen keino oon ette antaa uusile vanhimille kielipaketin. Niissä oon tietoa oikeuksista, tipsiä mistä saattaa hakea tietoa ja ette oon meänkieliföreninki (Meän kylttyyrikehto).
Ensimäinen pakettipainos meänkielelä loppu varsin.
Ko Tietosentteri auasthiin toorniolaaksolaiset Markus Fagervall ja Tony Björkenvall esinyt. Kuva: Alakaihnuun kunta
Ylpeät alkuperästä
Alakaihnuussa oon isompi kyse suomalaisesta materiaalista siksi ko oon enämpi suomenkielisiä asukhaita kunnassa. Justhiins nyt ei ole yhthään oppilasta meänkielen opetuksessa.
– Siltikki näemä ette into lissäintyy ette ottaa kielen takasi. Ihmiset oon ylpeät heän alkuperäle ja justhiins ylpeys oon mahottoman tärkeä kielen säilymiselle.
Miltäs näyttää vanhuuenhoiossa?
– Meilä ei ole osastoa meänkielenpuhujille vielä. Oon kuitenki halu saa suomenkielisen osaston ja moni työläisistä ossaava suomea ja meänkieltä.
Ko kunta hakkee väkeä lasten- ja vanhuuenhoithoon niin työnantaja kyssyy vasitusti meänkielen ja suomenkielen taitoa.
Mitäs uskot meänkielen tulevaisuuesta?
-Oon hankala tilane mutta oon toivetta. Tuntuu ette staattys oon nousemassa, vaikka se vaatii työtä. Maholisuuet oon parahneet villin paljon lyhyssä aikaa.
Maria oon kiitolinen ette sentraalijärjestö STR-T vettää kysymystä kielikeskustasta ja ette moni föreninki suojaa ainetta. Samala hään tykkää ette oon tärkeä ette ei vaatia ette ihmiset häätyvä puhua täyelistä meänkieltä. Jos oon semmonen kattanto niin vastaalkunen ei tohi auasta suuta.
– Kielessä oon monta eri varieteettiä, niin mikäs oon oikeasthaan oikeen ja väärin?
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
