340 pelikuormaa velomubiilissä Juoksengin ja Pariisin välilä. Ja dramaattisinta mitä tapahtu oli ette yksi vaimo istahti pyörän etupellile niin ette karossi halkesi. Miljöötaistelija Urpo Taskinen tekkee tässä lopputiliä hänen epätoelisesta matkasta Franskan miljöökokouksheen.
Urpo Taskinen, 57 vuotta, Juoksengista kotosin, myi oman biilin v.2009. Hään oli päättäny ette tämän jälkhiin hään aina ottaa pyörän. Huolimatta siittä ette hänen työkenttä Luononsuojeluyhistyksen koordinaattorinna oli koko Norrbotteni. Mutta hään halusi kuitenki, miljöötaistelijanna, näyttää ette yksityishenkilölä oli maholista vaikuttaa hiilidioksiidiuloslaskemisen vähenemisheen.
Hään osti Hollannista kolmirathaisen velomubiilin, kuttuthaan kansa pyöräbiiliksi, jossa ajaja istuu ja poljeskellee niinku ”nojatoolissa”, karossissa jossa etupelli oon alhaala.
Urpo Taskinen oon myynyt biilin, nyt pittää olla polupyörä ja siinä etupelli.
”Mennee kovvaa vauhtia”
– Mie näen trafiikin paljon paremin tässä ko tavalisella pyörälä. Ja se mennee kovvaa vauhtia, saattaa mennää vaikka 80-90-kymmentä kilomeeteriä tiimassa Morajärventörmässä.
Keskimäärävauhti velomubiililä oon muuten nuin 30 km/tiimassa.
Urpo päätti ette hään polkee pyörälä Pariisin klimaattihuippukokouksheen COP 21 viimi nuvämperissä siinä tarkotuksessa ette tämä olis miljööliikheen manifestasjuuni ja saattais samala näyttää ette saattaa tehhä reisun ilman fosiilipolttoaihneita. Matka oli kokohnaansa 340 pelikuormaa ja se kesti nuin kolme viikkoa. 21:nä desämberiä hään tuli pyörälä takasi Juoksenkhiin tämän seikkaulin jälkhiin. Silloin hällä oli osittain ollu kumppaninna Run for your Life-juoksijoita ja hään oli seuranu niitä Pariishiin.
– Se oon paljon helpompaa ko sitä uskos ette tehhä tämmösen reisun. Siinä sitä istuu mukavasti, siinä oon helppo pittää vaarila kunka trafiiki kulkee ja ainuasthaan jalat tekevät työtä.
Urpo laihtu kymmenen kiloa tällä reisula (”mulla oli ihravatta ko mie lähin mutta nyt se oon poiessa”), muuten reisu ei ole jättäny erityisiä jälkiä.
Sie pyöräilit Ylitorniolle, reisasit junala läpi Suomen ja otit färin Stokholhmiin ennen ko sie aloit polkemhaan etehlään päin. Mikäs oli dramaattisinta mitä matkala tapahtu?
– Se kerta ko mie pysähtyin Pariisissa keskelä ylimenopaikkaa.
Etuosa halkesi
Näin Urpo kirjottaa vahinkoilmotuksessa vakkuutusfirmale: ”Oottamassa yhen ylimenopaikan punasen valon lähelä, jossa mie sesion aivan likkumattomanna, yhtäkkiä yksi vaimo tullee ja istahtaa velomubiilin etuosan pääle koko hänen painon kansa. Koska etuosa oon tehty klasifiiberistä tämä väänty sisäle päin. Mie tietenki kiljahtin istalensa ko olin siinä velomubiilissä. Mullahaan ei ollu minkhäänlaista maholisuutta estää häntä tästä ko kaikki taphtu niin yhtäkkiä. Hään jätti velomubiilin naurussa.”
Muuten yksi hammasratas meni rikki Saksassa ja hältä puhkesi kaksi rengasta.
Mitäs sie muuten tykkäsit klimaattikokouksesta?
– Katastrooffi. Aivan liika mitätön tulos. Sielä sitä istuthaan ja päätethään ette pelastethaanko maapallo vain ei. Ja päätethään ette freistathaan pelastaa.
Urpola ei ole mikhään pusitiivinen näkemys näistä nopeista klimaattimuutoksista ja sannoo ette nyt pittää hopusti tehhä jotaki. Reisu ja hänen ajovehe herätit kuitenki paljon huomiota ja hään sai maholisuuen levittää sanomaa ette kaikin saattava jollaki laila tukea liikettä.
Meänkielensi Erling Wande
Urpo Taskisen huomiota herättävä velomubiili painaa nuin 30 kiloa.
Norrbottenissa oon tällä hetkelä kolme kappaletta, jokka kaikki oon Ylitorniossa.
