Tornionlaakson teatterin sisusryhmä prujektissa ”Meän kieli oon teän kieli” niinku se oli kevväilä 2019 Jukkasjärvessä. Teatterijohtaja Erling Fredriksson, Nellie Skogsberg, Jakob Granqvist ja Erik Kuoksu Valokuva: Lisbeth Salomonsson
Nyt oon aika meänkielelä ottaa siiaa lavala Eteläruottissa. Tornionlaakson teatterilla oon teatteriryhmä Smålandissa jolla toukokuussa oon ensinäyttely, ”Kummitusjuttuja Tornionlaaksosta.” Nuoret puhuva ruottia, meänkieltä ja saamenkieltä ja kaikki ohjaus toimii vepin kautta.
-Met halvama näyttää ette matka ei tartte olla este ette saa pelata teatteria ja ette kieli ja kylttyyri Tornionlaaksossa oon lahja jonka pitäs jakkaa monele meän maassa, sannoo teatteripetakooki Nellie Skogsberg.
Uusi kieli- ja kylttyyriprujekti oon kasunu Nellien tahosta ko hään alko töihin Tornionlaakson teatterhiin 2018. Siihen aikhaan hään ohjasi nuorta teatteriryhmää Kalmarissa, ja samat nuoret oon syksystä asti myötä jännässä piluttiprujektissa.
Itea oon ette levittää meänkieltä näyttelykielenä kaukana siittä tavalisesta alueesta ja kääntyä erityisesti nuoremalle kohteryhmäle. Ko Nellie selitti nuorile Kalmarissa hänen uuesta työstä pohjolassa, niin niistä oli vähän (yheksän henkeä, viiestätoista kahtheenkymmentheennelhjään vuotheen) jokka olit kuuhlee meänkielestä.
-Sillon mie tunsin ette met häymä yrittää levittää tätä ulkopuolele Tornionlaaksoa. Se oon tärkeämpi ko ette aivan pelata tornionlaaksolaisile täälä ylhäälä.
Elin Johansson ja Mirjam Larsson esittävä mysikaalisen kappalheen harjottelussa.Valokuva: Privaatti
Neljä nuvellia Erik Kuoksulta
Maanys oon kirjailian Erik Kuoksun nuvellistä, kokoelmasta Autio ja muita selityksiä Tornion lapinmaasta, missä tapahtumat oon siotettu Tornionlaaksoon. Niitten kahen näyttelyn lisäksi, mikkä Tornionlaakson teatteri esitti kevväilä, kaksi nuvelliä oon tramattiseerattu.
Nyt Teatteri Normalla harjottellee joka maanantai-ilta niitä neljää kappaletta Männyt Suppasvaarassa, Isän ääni, Mettien herra, ja Vihriäinen Neitsy.
Ei yheläkhään näytteliöistä ole mithään yhtheyttä Tornionlaaksoon, niin kieliharjotus oon tärkeä osa.
– Net tykkäävä ette se oon rajua ette oppia kieltä, mistä net ei olhee kuuhlee puhuttavankhaan. Suunile niinku oppia alvinkieltä Tolkkien mailmasta.
Elin Johansson, 19 vuotta meni niin kauas ette hään luki meänkieltä kauko-opetuksen kautta Uumajan yliopistossa.
-Kursi oon antanu mulle syvemän käsityksen kielele ja kylttyyrile, sannoo Elin. Ääntäminen ja painotus oon ollu vaikein oppia. Miehään en koskhaan kuule meänkieltä arkipäivässä täälä Smålantissa.
Elin Johansson, 19 vuotta, lukkee meänkieltä. Foto: Privat
-Ette ääntää rullaavan konsonantin r oon esimerkiksi ollu haaste.
-Joitaki repliikkiä met olema justeeranhee vähäsen maanyksessä, sannoo Nellie. Mutta met olema yrittänhee niin paljon ko maholista ja yksi nuvellista oon esimerkiksi pitkä tialooki meänkielelä.
Ei minkhäänlaisia vaatimuksia täyeliselle ääntämiselle
Nellie oon aivan niinku Elin lukenu meänkieltä samala aikaa ko prujekti.
-Mie uskon ette se oon ollu etu ette en itte ole puhunu sitä. Se oon tehny ette oppilhaat ei ole pölähnee jauhaa etheenpäin ja sanoa väärin.
– Ei, tarkotus oon ette ihmiset tuleva utelihaat kielele ja kylttyyrile. Premiääri oon Smålantissa toukokuussa mutta ryhmä toivoo ette kans saa maholisuuen näyttää ittensä Tornionlaaksossa.
-Premiäärissä pypliikki saapi nähhä neljä nuvelliä, jälimyttäin oon hunteerattu ette koulut saattava tilata jonku niistä puolentiiman näyttelyistä.
-Ajatus ei ole ette puhua täyelistä meänkieltä lavalta.
-Met käänymä ensiksi nuorele pypliikile. Jos meinaa ette kieli pääsee tarttumhaan ja säilymhään, niin enämpi nuoria häätyy saa ottaa ossaa siittä. Met valittimma Kuoksun nuvelliä siksi ette net mielyttävä tätä kohteryhmää. Häätyykös olla sisälä kielessä ette ymmärtää näyttelyn?
-Ei. Kieli ei ole kaikesti kyse suorasta kääntämisestä, se antaa muutaki aivan sillä ko näkkee mitä lavala tapahtuu. Kieli antaa kans näyttämölisesti ja esteettisesti.
Junie Sandgren ja Elin Johansson oon kaks yheksästä nuoresta Kalmarissa jokka oppiva meänkieltä. Valokuva: Privaatti
Felix Idberg ja Helmi Signert saava ohjausta Nellie Skogsbergiltä vepin kautta. Valokuva:Privaatti
Tekevä kaukotyötä
-Teatteriprujekti oon erilainen monela mallin. Prujektijohtajan ja teatteriryhmän välilä oon 151 pelikuormaa ja harjottelut tapahtuva kohta aivan veppikaameran kautta.
-Mikä sillon oon tärkeä oon ette kaikin tekevä heän tehtävät oikeassa järjestyksessä ette se ei tule sekasta, sannoo Nellie. Yks vaikeus saattaa esimerkiksi olla ette näytteliät ei näe jos mie näytän käelä kunka net häätyvä liikkua.
Elin Johansson kaukotyöstä:
-Joskus saattaa tulla vaikeuksia tekniikan kans, niinku ylöskytkentä. Samala se oon hyvä ette Nellie oon sielä ylhäälä ko sillä niin neuon oon yks jalka Tornionlaaksossa ja toinen täälä meilä. Met saama ottaa ossaa kahesta mailmasta. Prujektinimi oon ”Meän kieli oon teän kieli”(Vårt språk är ert språk).
-Teatteriryhmän nimi oon Teatteri Normalla ja myötä siinä oon Madeleine Gyllander, Elin Johansson, Mirjam Larsson, Junie Sandgren, Helmi Signert, Erik Georgsson, Felix Idberg, Jax Westrin ja Max Prim.
Meänkielentänny: Märta, Karin ja Linnea Nylund
