Pohjoiskalotinpipliuteekki Mataringissä saattaa tulla kansalispipliuteekki jolla on vastuu meänkielen kirjalisuuele. Kuva: Maria Tapani
Tulleekos Pohjoiskalotinpipliuteekistä Mataringissä kansalinen pipliuteekki millä oon vastuu ette ottaa esile ja säilyttää kirjalisuutta meänkielelä? Paikka mikä palvelee muita pipliuteekkiä maassa meänkielisilä kirjoila ja kirjoila kylttyyrihistuuriasta? Uuessa kansalisessa pipliuteekkistratekissä tämä oon myötä esityksenä.
Kuninkhaalinen pipliuteekki, KB Tukholmassa oon saanu tehtävän hallitukselta ette ottaa esile esityksen kansaliselle piplioteekkistratekiile. Tehtävä merkittee ette KB esittää pitkäaikasia päämääriä ja stratekiitä jokka saattava vastata uushiin tarpheissiin. Tarkotus oon esimerkiksi ette eistää temukratiitä ja lähekritiikkiä.
Erik Fichtelius, entinen vd UR:ile (Koulutusraatiulle) johtaa työtä stratekiin kans mikä annethaan hallitukselle maaliskuussa 2019. Tässä oon kans osia mikkä koskeva kansalisia vähemistöjä.
Fichtelius toteaa ette pipliuteekit oon jo tänä päivänä niin paljon enämpi ko iso kokoelma kirjoja ja aikakausiavisia. Mutta kehityksen seuraaminen vaatii lissää tikitaliseerinkiä ja yhtheistyötä muitten pipliuteekitten kans.
Tutkija Erik Fichtelius, KB johtaa työtä kansalisen pipliueekkistratekiin kans. Kuva: Privaatti
Issoin haaste muutoksitten kans mitä tet esitättä?
– Ette tehhä materiaalin näkösäksi. Sie häyt löytää pipliuteekitten aartheissiin ko sie kuuklaat. Ette pipliuteekit säilyttäisit relevansin niin häätyy olla järjestys ette tikitaliseerata materiaalin ja tehhä sen maholiseksi hakea. Ja sen häätyy tehhä kansalisenna tehtävännä eikä paikalisissa yksityisissä pipliuteekissä.
Osana tutkimuksessa otethaan kansaliset vähemistöt huomihoon. Sanothaan ette erityinen huomio piethään ottaa kansalisille vähemistöile. Nämät ryhmät häätyvä saa olla matkassa ja niile pittää antaa vastuutta ja valtaa koota kielen ja kylttyyrihistuurian yhtheen paikhaan.
Pohjoiskalotin pipliuteekki Mataringissä mainithaan maholisenna paikkana referensipipliuteekile meänkielele. Ette se pittää järjestää materiaalia muile pipliuteekile maassa?
-Joo, mutta tämä oon vain yks esimerkki.
Mikä pipliuteekki joka viimen saapii tehtävän ei ole vielä päätetty.
Met mielelänsä räknäämä meänkielisiä titteliä ko met tulema pipliuteekhiin ja surkuttelemma kunka vähän niitä oon.
– Minuriteettikielilä ei ylipäätänsä ole niin paljon kirjoja olemassa ja net mitä oon, ei piiain saateta pittää joka pipliuteekissä maassa.
Tässä tikitaliseerinki antaa mahottoman hyviä maholisuuksia, sannoo Fichtelius. Kaikki kirjat jokka oon ulosannettu meänkielelä saattaisit olla tarjola kaikissa pipliuteekissä, ko net vain olisit tikitaliseeratut. Jos joku sitte halvaa vissin kirjan paperille niin sillon löytyy print-on-demand.
– Mutta sillon kansaliset vähemistöt häätyvä olla matkassa itte. Ainuasthaan net itte tietävä mitä kirjoja oon ja mitä lehtiä saattaa hakea esile.
Pipliuteekitten tehtävä ei ole aivan ette koota referensikirjalisuutta, sanothaan pipliuteekkistratekiissä. Se oon kans ette levittää tietoa kansalisista vähemistöistä.
– Tämä osa unhoutethaan ussein. Se saatttaa olla kyse kylttyyriperintötokymenteeraamisesta, missä arkiivit ja pipliuteekkivirastot tekevä yhtheistyötä. Kunkas sitä tokymenteeraa vähemistön histuuriaa ja selityksiä?
Toinen tärkeä piste oon ette materiaali pittää olla näkösällä pipliuteekissä, koola ja maholinen hakea.
Kunkas hyvät pipliuteekit oon nostaamhaan esile kansalisia vähemistöjä?
– Mie en tiä siittä, ei enämpää ko mitä sain matkhaan siittä aijasta ko olin public servisissä. Sielä opin ette ei riitä aivan ette pittää juhlapuhheita, se vaatii kans työpaijjaa.
Tikitaliseerinkin avula saattaa levittää meänkielen kirjalisuutta koko maassa. Kuva: Susanne Redebo
Kläpit ja nuoret otethaan esile tärkeännä osana meänkielen revitaliseerinkissä?
– Iso osa kirjoista joita lainathaan oon kläppiinkirjat mutta saavakkos kirjailiat sen makson ja huomion jonka ansaitteva? Sen saattaa tutkia paikalisesti.
– Jos kielen meinaa revitaliseerata ette se ellää jatkuvasti niin siinä oon kysymys nuoritten maholisuuksista. Tässä pipliuteekit oon osa mutta ei net yksin pysty siihen.
Niitä oon pipliuteekkihenkilökunnassa jokka meinaava ette vähänen kysyntä oon syy kirjoitten piehneen mäährään.
– Ei sitä saata mitata kysyntää pienele vähemistölle samala mallin ko muile. Hunteeraa jos sanois samala mallin public servisissä ette ”met emmä tehe ohjelmia meänkielelä ko oon niin harva joka kattoo.” Met häymä kattoa kansalisten vähemistöitten kysymyksiä ihmisoikeuskysymyksenä. Sillon ei ole kattojannumerot ja lainanumerot tärkeät.
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
