Berit oon puhheenjohtaja Eskilstunan käsityöföreninkissä ja tykkää vallaa kynttilöitä.
Kuva: Susanne Redebo
Berit Sagmander ei saanu puhua meänkieltä koulussa kläppinä.Täytenä ja opettajanna hään oon puolustannu erityisesti niitä kläppiä joila oon ollu muu kotikieli ko ruotti.
-Mie näen itteni voittajanna semmosessa mikä oikeasthaan oli huonoa ensi alusta.
Ilman kieltoa minkä hään koki kläppinä Sattajärvessä hänen usko ei olis piiain ollu niin vahva: ette kaikki kielitaito oon etu riippumatta kunka monta puhhuu kieltä.
Berit joka oon täyttäny 67, oon kasunu ylös Pentäsjärvessä (Pajalan kunnassa) yhtenä neljästä siskosta. Tyttärennä hänen sukunimi oli Isaksson.
-Met puhuma meänkieltä kotona mutta luima avisia ja kirjoja ruottiksi. Ja kattoma ja kuuntelimma ruottalaisia ja suomalaisia teve – ja raatioohjelmia.
Kuuenvuotihaana ja uutena oppilhaana Sattajärven koulussa hään tykkäsi itte ette hään osasi molemat kielet mutta oon nyt jälkhiinpäin käsittänny ette meänkieli oli kuitenki vahviin.
-Mie olen ylpeä ja ilonen ette opettajat ei onnistunhee saahmaan meänkieltä vaikenheen kokohnaans. Vaikka se kattothiin matalanarvonkieleksi.
Ette olla pakotettu puhuhmaan ruottia koulussa ja unhouttamhaan meänkielen rastila oon tehny ette hään oon puolustannu kaikkia kläppiä joila oon eri kotikieli.
-Tämä oon vaikuttanu minhuun paljon opettajanna.
Berit tuntee kans ette toornionlaaksolaisila oon aina ollu ylpeyttä ja sisua mikä oon auttanu meänkielentaistelussa. ”Ei helkkari täälä saa kukhaan tulla ja istua meile nokan pääle.”
-Mie olen ilonen vasthaanpanemisesta, ette ei antaintua.
Berit Pentäsjärvestä oon kolmas neljästä siskosta. Täälä oon Doris, Bertil, Berit, Kurt ja hänen vaimo Vanja.
Kaikila sukunimi Isaksson paitti Beritillä (Sagmander). Kuva: Privaatti
Rauhaton oppilas rauhottu
Berit muutti Stockholhmiin 16- vuotihaana ja kävi koulun isonkoulunopettajaksi. Monela hänen oppilhaista Stockholminalueela ja Flenissä oon olhee juuret muissa kylttyyrissä
Hällä oon erittäin lämmin muisto siittä aikaa ko hään oli opettajanna:
-Pikku poika tuli mysikkiluokhaan missä olin töissä. Se ei osanu paljon ollenkhaan ruottia ja oli kauhean rauhaton. Se ei sanonu mithään ja sillä oli niin ruottalainen nimi ette mie en aavistannu ette hään ei saattanu ruottia. Yhtäkkiä se sano jotaki suomeksi toisele oppilhaale ja sillon mulla jyskähti miehleen! Mie sanon ”Mie puhun suomea” ja poika ilahtu. Rauhottomuus katosi kokohnaans. Oli iso ilo hälle ette mie saaton puhutella häntä hänen kielelä.
Berit oon houkutellu oppilhaita ette lainata kirjoja muila kielilä ja hällä oon ollu hunteerinki ette se oon aina selvä hyöty työmarkkinoila ette olla monikielinen. Esimerkki lähelä oon hänen oma sisar Doris joka sai työn suomen ampasaatile Chilessä ko hään osasi meänkieltä espanjan kielen lisäksi.
Taulu oon lahja veljentyttäreltä Elina Isaksson. Kuva: Susanna Redebo
Oon ylpeä meänkielestä
Milläs sie olet saattanu säilyttää kielen elävännä kaikkina vuosina vaikka et ole asunu Toornionlaaksossa?
-Minun siskot oon aina puhuhnee meänkieltä minun kans ja meän vanhimat tykkäsit ette meän piti olla ylpeitä meän kielestä. Mie olisin häveny jos olisin yhtäkkiä alkanu puhuhmaan ruottia vanhimitten kans.
-Se oon tietty ette joskus katoaa sanoja mutta mulla oon veli joka soittaa usseen (Bertil Isaksson) ja hään oon vireä puhuhmaan meänkieltä, niin se tullee hopusti takasi. Minun kotikieli oon iso osa minun itenttiteetistä.
Beritillä oon kans veljentyär, Elina Isaksson, joka vimpaa meänkielen säilyttämistä. Vastaaikhoin hään lähätti taulun tätile missä oli sanonta ”Olen monta asioita mutta ennen kaikkea olen toornionlaaksolainen”
Vuesta 2008 Berit assuu Eskilstunassa, missä hään oon puhheenjohtaja Eskilstunan käsityöföreninkissä ja vallaa kynttilöitä mitä se myypii föreninkin puoissa.
Kaipaaks mithään lapsuuen seuulta?
-Yhtheenkuuluvuutta ja ette oon helppo vain mennä toisen työ ilman soittamatta ensin. Ja luontoa mie kaipaan. Kesälä mie ja minun sisar istuima Pentäsjärven rannala ja aivan vahtasimma. Mullahaan oon juuret sielä pohjolassa. Niin se oon.
Meänkielensi Karin, Märta ja Linnea Nylund
