Agneta Danskog teki kirjan ”Kläppi” yhessä hänen äitin kansa, joka selitti hänen omasta lapsuuesta. Kuva: Privaatti.
Ko Agneta Danskogin äiti joutu sairaskothiin niin hänen muistoista toornionlaaksolaisesta lapsuuesta tuli keino tuntea iloa synkässä arkipäivässä.
Nyt Viola Buchtin kertomukset oon julkaistu kahela kielelä; ruottiksi ja meänkielelä, ja hänen tyär Agneta kirjottajanna. Kirjan nimi oon ”Kläppi – Lapsuuen muistoja Toornionlaaksosta”.
Kirja oon aijoittu opetuskirjaksi meänkielen opetuksessa äitinkielenä mutta se soppii muilekki jokka vain halvava harjottaa lukemista meänkielelä.
Agnetan äitin nimi tyttärennä oli Hjort-Rova ja hään kasusi ylös Luppiossa, joka oon Mataringistä etehlään päin. 83:n vuen ikäsennä hään yhtäkkiä halvauksen seurauksena joutu siukkatuvale, jossa hänen tyär ussein kävi. Päivät venyit pitkäksi.
– Mutta hään tykkäsi selittää lapsuuesta, silloin hään sai uutta eloa.
Agneta kirjotti ylös hänen selitykset, alussa enniiten äitinsä vuoksi. Viola kerto muistokuvia tästä lapsirikhaasta perheestä, koulusta, vapaa-aijasta ja perintheistä. Ja miltä se tuntu ko joku hiiri purasi jalasta, kylän elämästä ja kunka hään käsitti kielon suomen puhumisesta koulussa.
– Äiti oli aktiivinen ja sosiaalinen henkilö, jolla oli pilkku silmänkulmassa, sen tuntee kansa ko hään selittää omasta lapsuuesta.
”Kläppi” sisältää tekstiä ruottiksi ja meänkielelä. Kuvat oon Jan Marklund tehnyt. Kuva: Privaatti.
Alusta yksikielinen kirja
Perheele läheinen tuttu, Jan Marklund, piirsi Violan muistot ja sillä laila synty ruottinkielinen kirja, jonka äiti saatto pittää siukkatuala. Tämä tapahtu nuin 20 vuotta aikaa, 1999 Viola kuoli. Vielä silloin löyty ”Kläppi”-kirja vain ruottiksi.
Aika kulu ja Agneta, joka oli kasunut ylös Haaparannala mutta asunut Uumajassa suuriiman osan elämää, alko opettajanna tulheen aina enämpi intreseeratuksi kaksikielisyyestä. Hään kävi läpi jatkokoulutuksen opettajaksi ruottissa toisena kielenä.
– Opetuksessa vastatulheile lapsile jolla oon muu kieli äitinkielenä, mie saatoin käyttä äitin kirjaa. Oppilhaat sait, aivan samala laila ko hään itte oli saanu, selittää omasta koista, omasta kasumisaijasta. . . Mie saatoin nähhä samalaisuuet toornionlaaksolaisten kokemusten kansa kielenvaihettamisesta. Suuri ero oon ette nyt oon olemassa äitinkielen opetusta ja ette molemilla kielilä oon sama arvo ja ette molemat oon yhtä tärkeitä eri asioitten oppimisessa.
Viola, syntymänimi Bucht, Luppiosta, taisi ottaa mailmanhistuurian ensimäisen selfien omala loovakhaameralla? Kuva: Privaatti.
Suomi tullee takasi
Agneta selittää kunka paljon hänheen oon vaikuttannu Haaparannan suomalainen kulttuuri, eikä vähhiinthään se suora tapa puhua toisten kansa.
– Ei minkhäänlaista teeskentelyä eli kruusaamista sielä, ei mishään nimessä. Nyt ko mie olen tullu vanheemaksi niin mulle tullee ittestä suomalaisiaki sanoja ensimäisinä miehleen. Täyet minun ympärillä puhut meänkieltä keskenhään ja ruottia meile lapsile.
Ko Agneta pääsi pansjuunile hään alko käyhmään STR-T:n Uumajan toornionlaaksolaisten osaston kokouksissa. Sielä heräsi intressi kirjottaa ja puhua meänkieltä ja sielä synty kansa ajatus ette kääntää hänen äitin kertomukset meänkielele ja kirjottaa net rinnakkain kahela kielelä. Ja niin se käviki. Ennen julkaisemista kirjailija Bengt Pohjanen putsasi hänen käänöksiä vähän. Kirjassa oon kansa faktasivu meänkielestä ja tehtävävinkkiä omista kertomuksista.
Jos sie halvat tilata kirjan niin ota yhtheyttä tähän: [email protected] eli www.bokus.se
Meänkielensi Erling Wande
