-Tämä oon ollu minun elämän paras reisu, sannoo Åsa filmausaijasta Toornionlaaksossa viimi kesänä. Kuva: Ahti Aasa, SVT
Yhtheistyöhenki oon tyypilistä toornionlaaksolaisile. Ko kirjailija Åsa Larsson uuessa TV-sarjassa tullee takasi hänen lapsuuenaijan kotikylhään Kurkkihoon met saama tietoja siittä.
– Mie ja minun äiti tehemä vieläki niin, ette met tehemä työt yhessä. Matoitten kuuraaminen yhessä, ette antaa käet tehhä työn, oon terhfeelistä pääle ja praatimiselle. Toornionlaaksolainen luottaa käetten kykyihiin.
SVT:n uuessa prugrammisarjassa ”Syän Kurkkiossa” Åsa Larssonin oma elämä oon se keskheinen asia. Kolmessa osassa, jokka lähätethään desemperissä, saama seurata hänen omia jalanjälkiä ko hään tullee takasi Toornionlaakshoon. Kaikki oon aitoa, taustassa ei ole mithään feikattua.
Prugrammissa Åsa ottaa uuesti yhtheyttä entishiin tuthuin ihmishiin ja paikhoin – kaikhiin siiheen mikä oon muokanut häntä ihmisennä ja leimanu hänen kirjailijatoimea. Kohtaamiset jokka kuuluva hänen elämänkuvauksheen.
SVT:n uusi kolmiosanen prugrammi Åsa Larssonista lähätethään desemperissä. Kuva: Bonniers
-Ko mie kerta tulin takasin Kurkkihoon viimi kesänä tekehmään tätä nauhotusta, niin minun mielessä väylä oli jättiläiskokonen ja mettä syvä ja vaillin suuri… Mutta toelisuuessa oli piiain kysymys vain korttelikilomeeteristä, jossa mie olin liikkunu minun ylöskasuamisaikana.
Åsan mummu Theresia asui Kurkkiossa ja häntä kohthaan Åsa tuntee suurta rakhautta. Hän oonki matkassa filmiksi tehtyssä kirjassa sankarivaimosta Rebecka Martinssonista.
-Minun mummu oli minun elemän tärkein ihminen.
Mummun kansa yhessäoleminen oli sitä, ette seurata häntä huushollihommissa ja lapsenlapsi ei koskhaan ollu tielä. Theresia oli vireä, oli aina hommaamassa jotaki, ei koskhaan istahtannu leppäähmään.
Höystönä prugrammissa oon ette Åsan perheessä oon olemassa riita joka liittyy Kurkkihoon.
-Riita oon sen takana ette mie en ole käyny sielä 30:n vuotheen, niin ette se oli kauhean erityistä ette tulla takasi.
SVT:n tuottaja Ahti Aasa anto Åsale suurta vaphautta päättää prugrammin sisälöstä. Yksi kulmakivi oli ette kuurata traasumattoja väylänrannala, toinen ette kirjottaa laulutekstin yhessä Hasse Alatalon kansa (ja kuistissa laulavalle Susanne Rantatalole). Tuottaja Ahti Aasa halusi ette kaikki mitä filmathiin pitäs olla aitoa ja toelista tapahtumista. Tämä vinkkeli sopi Åsale hyvin.
-Toornionlaaksolaiset luottava heän käsitten kykhyin, sannoo Åsa, joka tässä kuuraa mattoja yhessä Maja Mellan kansa Kurkkiossa. Kuva: Ahti Aasa, SVT
”Minun elämän paras reisu.”
Inspeelninkiviikon elämykset aukasit Åsa Larssonille uusia ovia, joita hään aikoo käyttää tulevaisuuessa.
-Tämä oon ollu minun elämän paras reisu.
Inspeelninkiaijan kohtaamiset oon toiminheet hälle ponnistuslautana.
-Kesä toi mulle uusia näkökohtia ihmishiin ja aiheishiin joita mie halusin viä etheenpäin.
Siksi hään aikoo ensi kesänä reisata ympäri Toornionlaaksoa ja kuunela semmosia kertomuksia jokka elävät ommaa elämää rajaihmisten tykönä. Hään oon jo tavanu monta semmosta, muita hään aikoo hakea toisten neuvoitten avula. Piiain nämät jutut tulevat elähmään ommaa elämää joskus tulevaisuuessa Åsan kirjottamisen kautta. Ensin hään pittää vain tehhä valhmiiksi PAX-sarjan (suositun nuortensarjan) viimisen osan ja Rebecka Martinssonni-sarjan viimisen rumaanin.
Se mitä Åsa sai kokea viimisen viikon aikana Pohjosessa oli yhtheistyöhenkeä, jota hään luulee tyypiliseksi Toornionlaaksole.
-Met olema tottunheet seurustelheen samala ko met tehemä työtä. Oon olemassa paljon toornionlaaksolaisia jokka oon hyviä tekehmään töitä käsilä ja heilä oon erikoinen luotto omitten käsitten kykhyyn.
Hasse Alatalo ja Åsa tervaavat airomia väylän rannala. Kuva: Ahti Aasa, SVT
Joskus piiain rakenethaan jotaki yhessä, korjathaan huohneet yhessä eli olhaan yhessä krannitten kansa heinänteossa?
Meänkieli minuriteettikielenä oon tietenki matkassa tässä prugrammissa. Åsa ei ossaa puhua sitä mutta ymmärtää aika paljon. Hään selittää kunka hyvvää se tekkee ko saapii olla semmosessa miljöössä missa puhuthaan meänkieltä ja saapii kokea kunka kieli tullee takasi, siittä huolimatta ette oon kulunut vuosia niiltä aijoilta ko viimeksi kuuli sitä.
Hään uskoo kansa ette jos oppii meänkielen vasta täyenä niin sitä eitule hallitheen kieltä sataprosenttisesti.
-Mutta siiheen saattaa tutustua ja saattaa oppia tuntheen sitä. Ja se saattaa riittää.
Meänkielensi Erling Wande
