Gunnel Tjäder oon hoitanut ommaa liikettä taitehantvärkkarinna vuesta 1996 asti. Hään käyttää villaa ja poronnahkaa ja lisäksi koristemaalausta. Kuva: Privaatti
Kierunalainen konsthantvärkkari Gunnel Tjäder oon yksi niistä harvoista koristusmaalarista, joka tuntee toornionlaaksolaisen kansanmaalauksen.
– Mie uskon ette niitä oon paljon, jokka ei ole tietosia siittä, minkälaisia aartheita heilä oon kotona. Oon olemassa usseita toornionlaaksolaisia mööpeliä, joita säilytethään ulkohuohneissa ja jokka menevät hukhaan kostheesta. Mie toivon ette niistä alethaan taasen pitähmään huolta.
Usseimat meistä tuntevat tämän ”prubleemin”, isot perityt mööpelit jokka jäävät syrhjään. Kyllä net oon kauhniit mutta net vaativat tillaa eikä aina sovi piehniin uuenaikhaishiin asunthoin. Iso kaappi vaatii siijaa ja painaa aika paljon.
Toornionlaaksolaisela färikhäälä kansanmaalauksella oon juuret Toornion ja Kaihnuun väylitten varsila ja se oli niinku voimakhainta 1700- ja 1800-luvuila. Mööpelit maalathiin käsin sekotetulla liiniöljymaalila. Taitavat puntimaalarit koristit taloissa kaappia, häälahjoja, sänkyjä ja muuta. Yksi tutuimista oli Gustaf Ståhlberg (1794-1858), joka toimi Ylikahnuunpuolela. Gunnel Tjäderin oma reisu sai oikeen hyvvää vauhtia ko hään kävi taitemaalauskoulutuksen 1990-taalila. Hänestä tuli eesmenheen, vittaniemilaisen konservaattorin Paulus Ailin oppilas ja sai paljon arvokasta tietoa tässä hantvärkissä.
Tänä päivänä hään hommaa toornionlaaksolaisen käsityön kansa, käsityödesignin ja tekstiilipainon kansa, johonka hään oon saanut sysäyksen Lapista.
Morsiamenarkku 1800-luvun lämpimänpunasella pohjafärilä ja käsin muokatuila peslaakila. Kuva: Privaatti
Kaikki koristemaalaukset oon tehty vaphaala käelä. Kuva: Privaatti
Puutheelinen tallentaminen
Mutta oli olemassa semmonen kausi ko Gunnel ei tieny ette Toornionlaaksossa oon olemassa oma, erityinen kansanomanen tyyli, vaikka hään oon syntysin Kitkiöjärvestä ja oon kasunut ylös Kirunassa.
– Tietoa tästä maalaustekniikasta puuttuu ja se oon vahinko.
Mikäs oon tämän tyylin tunnusmerkki?
– Perustekniikka rakentuu liiniöljyfärhiin. 1700-talin alussa oli pohjafärinä tavalisesti keltaokra, pruuninkeltanen färi, ja sen pääle tummemalla pruunila färilä enkkeltti, kuivalaseerattuja koristusia (pensasmaalaus). Laseerauksesta kehitty aijan olhoon avanseerattu keino.
Tyyli oon saanut virikheitä muun muassa Venäjän puolelta.
1800-taalila ilmesty usheita pigmenttiä ja niistä saatehiin sekottaa tyypilisiä lämpimänpunasia pohjafäriä, niinku kansa kauhniin sinisiä färisävyjä.
Miltäs näyttää tänä päivänä intressi toornionlaaksolaisheen maalaustaitheesheen?
– Se, mihinkä minua nykyhään enniiten pyyethään oon vanhoitten, färinsä menettänheitten mööpelitten entistämisheen.
Mutta oon jonku verraan olemassa uuttaki tuotantoa.
Gunnelillä oon oma putiikkiki, Ateljénord, yhessä kirunalaisten hantvärkkaritten kansa, ja yhen kansa näistä hällä oon erityisen tivis yhtheistyö, nikkarin, Lena Gustavssonin, kansa. Lena valmistellee kastekriiniä, joita hään maalaa valosilla toorniolaaksolaisila färilä.
– Näissä kriinissä oon minun henkilökohthainen käsitys toornionlaaksolaisesta maalaustaitheesta.
Pienet heinätoolit oon maihneessa
Gunneli koristaa kansa pieniä vastatehtyjä heinätoolia, joita isoäitit ja isoisät halvavat antaa lastenlapsile, eikä harvoin lasten nimilä koristettuina.
Kastekriinin oon Lena Gustavssonni nikkaroinut. Gunnel Tjäder oon valinut färit, johonka hänta oon innottannu tämä toornionlaaksolainen maalauskonsti. Kuva: Privaatti
Heinätoolila oon tyypiliset kuivalaseeraukset vaalean pruunissa raamissa. Kuva: Privaatti
Onkos kansanmaalaustaite unohtumassa?
– En tiä. Mutta jos vertaa Taalainmaan ja kurbitsimaalauksen kansa, sen, jolla oli kukostuskausi melkein yhtä aikaa ko tornionlaaksolaisela kansanmaalauksella, niin meän ei ole yhtä tunnettu eikä yhtä käytetty nykyaikhaan.
Ja tämän lisäksi oon olemassa kauheen vähän ammattikoristusmaalaria jäljelä, joila olis tietoja toornionlaaksolaisesta koristusmaalauksesta. Gretel Güthlein Luulajassa oon poikkeus, hänen toornionlaaksolaisen hirven kansa. Hirven tarkotus oon levittää tietoa perukan perintheelisestä maalausmallista. Jos halvaa tutustua tähän tavalisen kansan maalaustaitheesheen Gunnelin mielestä soppii kävästä Ylikaihnuun Martinsgårdenilla ja Mataringissä Auneksentalola.
– Käväskää mielelhään sielä kesälä ko net oon auki. Sielä oon paljon kaunista näkemistä.
Alaviite: Gunnel pittää kursia perintheelisessä kansanmaalauksessa. Olisiks sie halukas olehmaan matkassa? Meilaa hälle meiliatressiin [email protected]
Meänkielensi Erling Wande
Pöytäkaappi. Sen tekijä oon Birger Berggård Kangosesta. Maalattu Gunnelin käsin sekotetuila liiniöljyfärilä. Kuva: Privaatti
