Tatyeerinkit jokka näyttävä tornionlaaksolaisia juuria

METavisi oon tukinu kurentoja jokka sanoila ja kuvila näyttävä kytkheen Tornionlaakshoon. Met olema löytänheet paljon tatyeerinkiä täynä mielikuvitusta. Täältä löytyy silyettiä saarista, meänkielisiä sanomia, mummun kaunis käsikirjotus ja suvun puumerkki.

 

Helena Wande, Stokholmi

-Mie olen kasunu ylös Uppsalassa mutta molemat vanheemat oon tornionlaaksolaisia, pappa Korpilompolosta ja mamma Seittenkaaresta. Kesäsin met olima aina sielä ylhäälä. Issoin osa aijasta styykala Seittenkaaressa mutta ”Korpissa” kans. Ja mie kaipaan aina sinne ja käyn sielä. Kesälä 2012 olin töissä reportterinä Norrbottens-Kurirenille Haaparannala ja Alakaihnuussa ja asuin jonku kuun Seittenkaaressa. Siittä mie sain itean tatyeerinkile, niinku keino millä aina kannan sitä paikkaa matkassa johonka mulla oon niin vahvat sitheet.

 

 

Linda Harrysdotter Jatko, Luulaja

-Mie olen kasunu ylös väylänvarrela Antissa ja olen aina ollu ylpeä minun juurista. Mie olen 30 vuotta ollu Luulajassa asukas mutta lähen kotia styykale Tornionväyläle niin ussein ko vain saatan. Itea kirjottaa tavalisisa meänkielisiä sanomia tuntu täysin luonoliselta, käytän niitä päivittäin ja net oon osa minusta. Halusin tavata niinku net lausuthaan ko sehään oon ”minun kieli”. Ens tatyeerinki oon piiain ”voj voj”?

 

 

Johanna Lantto, Gnesta

-Huija saattaa olla mailman paras sanonta. Sana joka tullee niin luonolisesti ja saattaa käyttää kohtapa kaikheen. Yks kaikista näistä sanoista minun ylöskasuamisesta minun maanperässä, minun jänkästä, minun mettästä, minun syämestä. ”Huija” mie kirjotin ittele ja tatyeerari Sörmlanissa jolla oon juuret Skaulossa tako sen niin hyvin minun ihhoon. Olen omistannu yläosan käsivarresta siiheen mitä merkittee paljon mulle. Lissää tornionlaaksolaisia kuvia eli tekstiä tullee aijan olhoon.

 

Ellen Gustafsson, Stokholmi

-Mie valittin tekstin ”mummu” ko mie halusin jotaki minun tornionlaaksolaisesta mummusta. Mie otin sen tatyeerarin työ Uumajassa ette se sai itte kirjottaa sen. Mie tykkäsin se oli fiinimpi meänkieleksi ko se oon mummun äitinkieli. Mie halusin itte jonku sitheen Tornionlaakshoon. Ko mie olin pikkunen mie lausunki sanan mormor ”mummu”, niin se oli kans vähän hauska. Ellenin mummun nimi oon Elin Wande ja se oon asunu Korpilompolossa monta vuotta.

 

David Kauppi, Stokholmi

-Mie tehin minun tatyeerinkit 2012, siihen aikhaan mie tunsin ette oli tähelistä mulle sittoutua minun tornionlaaksolaisheen kylttyyhriin. Mie olen kasunu Stokholmissa mutta vietin lapsena monta kessää ja talvea Tornionlaaksossa. Mulla oon isänisän isänisän isänisän, Johan Ersson Kaupin, puumerkki minun oikealla, aliosassa käsivartta, ja kuusimettä minun vasemalla.

 

Linnea Huhta, Pajala

-Sisältö viepi hunteerinkit minun farfaahriin. Äijä, joka sano jotaki samalaista ko minun veli piti siirtyä ja alkaa hokkyjymnaashiin/hokkylukihoon. Mumma ja muffa saarnasit aina meänkieltä toisitten kans ja ko mie olin hyvin pikkunen mie olin aika paljon niitten tykönä. Kotona oon aina puhuttu suomea, ruottia ja meänkieltä. Jollaki tavala mulla oon koko pere minun tatyeerinkissä. Minne vain menen, olen kotona. Kunka kauas vain lähen tiän missä koti oon.

 

Ida Karlsson Hjort, Gnesta

-Minun viimi tatyeerinki oon ylistys Tornionlaaksole ja minun Norlantilaisele perinöle. Peuransarvi, hilla, hormu/horma ja kaunis lintu (steglits). Tornionlaaksossa tunnen ette olen kotona, sielä oon ilma ja luonto, vaatimattomuutta ja aitoutta.

 

Camilla Wennberg, Luulaja (lähtösin Korpilompolosta)

-Mie olin pitkhään meinanu laittaa tatyeerinkin meänkielelä. Kaikista enin tornionlaaksolainen sanontahään oon ”ei se kannatte”, mutta mie halusin niin mielelä nähhä elämän pusitiiviseltä kannalta ja tuntea ette ”kyllä se kannattee.”

Företaaki Tornedal&Co Haaparannassa myypi feikkitatyeerinkiä ”Tornedalen Tattoos”.

-Mie, Terese Östling, se olen tisainanu feikit. Se oon mallissa! Lahjana eli erikoisissa tilasuuksissa. Net pysyvä korkeinthaans viikon.

Feikit mennee ostaa yksittäisin eli täytenä karttana missä oon kuus mutivia, kukkia ja sanoja meänkielelä.

Barsken Tatuering, Alakainus/Alakainuu

Barsken Tatuering Alakaihnuussa koostuu Tommy Barskista joka oon ollu töissä tatyeerarinna 15 vuotta.

-Mie tehen ussein tatyeerinkiä asiakhaile jokka niitten tahon mukhaan kytkee Norrlanthiin eli Tornionlaakshoon.

Kuvissa näkkyy hirvi ja karhu kahela eri kyntilä. Karhun nuori tyär halusi ”sleeve”iksi (täyskäsivarsitatyeerinki) ette peittäisi vanhan tatyeerinkin.

 

Meänkielentäny Märta, Karin ja Linnea Nylund.