Pajalan kirjastopäälikkö Fredrik Paganus satsaa reilusti maan issoimphaan kokoelhmaan meänkielelä. Valokuva: Privaatti
Monessa kirjastossa Ruottissa oon hyvin vähän kirjoja meänkielelä. Pajala oon poikkeus tästä. Täälä oon suunile 150 titteliä ja nyt oon tarkotus tehhä maan issoiman meänkielenkokoelman.
– Met taistelemma ette säilyttää kielen täälä ylhäälä, niin ei se kelpaa ette kätkeä kirjalisuuen, sannoo kirjastopäälikkö Fredrik Paganus.
Fredrik Paganus oon kasunu ylös Märstassa Stokholmin ulkopuolela Toornionlaaksolaisvanhimitten kans. Sielä kaukana se oon kokenu kielen ja täytenä hään tekkee lujasti töitä kielen säilyttämisen puolesta. Ko Fredrik astu kirjastopäälikkövirkhaan Pajalassa niin sielä oli niinku monessa muussa paikassa maassa: pikku hylly meänkielenkirjoja syrjässä.
– Mutta met olema keskelä Meänkielimaata. Met häymä näyttää ette met taistelemma kielen säilyttämisen eestä.
Toinen syy satsaukseen maan issoimphaan kokoelhmaan oon ette henkilökunta näkkee ette kirjamäärä tasasesti kasuaa.
Kytkeä kirjat
– Jonku osan kirjoista met kytkemä kiini kirjasthoon koska net oon harvinaisia. Niin ihmiset saava tulla tänne lukheen niitä.
Paganus selittää ette koko minuriteettikirjalisuus nostethaan esile kirjastossa, mutta meänkieli oon saanu oman nurkan mikä vähän kertaa kasuaa.
– Meän tarkotus oon ette pittää kaiken kirjalisuuen mikä oon annettu ulos meänkielelä. Heti met kans käänymä ihmisten työ ja pyyämä niitä tuohmaan meile kirjoja joita saattaa olla hankala löytää.
Toinen iso työ joka oon tekheilä oon ette kartottaa vanhaan kirjalisuuen proasti Lars Levi Laestadiuksesta. Kirjat tuleva museosta mikä oon pantu alas. Kokoelma oon jännä kappale kylttyyrihistuuriaa Toornionlaaksosta ja lestaatialaisuuesta, sannoo Paganus.
Norrköping halvaa minuriteettiosaston
Metavisi oon kans ollu yhtheyessä muitten kirjastoitten kans maassa ja kuulustellu kunka henkilökunta tykkää ette löytyy lastenkirjalisuutta meänkielelä.
Frida Rönnbäck, Uumajan kaupunkinkirjasto:
– Tänä vuona ko olen ollu töissä täälä olen saanu jonku harvan kysymyksen kirjoista meänkielelä… 24 meän 28 tittelistä oon ollu uloslainattu viimi vuen aikana, niin kirjoja käytethään.
– Mulla oon ittelä juuria Toornionlaaksossa niin mulle se oon hyvin antosaa ette mie saan pelata pienen rollin siihen ette lapset saava kielen. Met olema kans ostamassa pienen pohjavaraston minuriteettikielilä kaikhiin kirjastofiliaahliin Uumajassa.
Frida Rönnbäck Uumajassa näkkee ette lastenkirjoja meänkielelä lainathaan sillon tällön. Valokuva: Privaatti
Emil Enbuska, Norrköpinkin kaupunkinkirjasto:
– Meilä ei ole lastenkirjoja meänkielelä ja ei niitä kysytäkhään.
– Puute meänkielenkirjoista ei ole kovin vaikea ymmärtää. Minun tiosta ei ole isompaa määrää toornionlaaksolaisia jokka kysyvä kirjalisuutta meänkielelä. Jos se tapahtuis se oon helposti tehty ette lainata tänne titteliä lähheisistä kirjastoista, eli kaukolainata.
– Mie olen itte syntyny ja kasunu Pajalassa, toornionlaaksolaisvanhimitten kans, ja olen ollu töissä lähelä saamen ja toornionlaakson kylttyyrikysymyksiä. Muun muassa johtajanna Lestaatiusmuseolla. Työ minuriteettikielitten kans kirjastossa täälä Norrköpinkissä oon valitettavasti saanu jää syrhjään koska minun päätyö oon ottanu kaiken aijan. Mutta minun tarkotus oon ette koota kokhoon vasitun minuriteettikieliosaston.
– Toisessa askelheessa mie toivon ette met onnistumma kytkemhään jatkuvaa kylttyyritoimintaa ympäri minuriteettiosastoa. Se olis unelma ette saa esittää esimerkiksi Bengt Pohjasen Ja Katarina Kierin meän yleisölle. Ja miksei Toornionlaaksonteatterin!?
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
Emil Enbuska oon ennen ollu töissä Lestaatiusmuseossa Pajalassa mutta oon nyt kirjastossa Norrköpinkissä. Valokuva: Privaatti
