Maria Bideke Kirjalisuuen resursikeskuksessa toivoo ette olis enämpi kirjottajia jokka halvaisit antaa ulos kirjoja meänkielelä. Hään auttaa mielelhään antmalla tietoja piitraakimaholisuuksista. Kuva: Region Norrbotten.
Meänkieliset kirjat oon nykyhään hankalat löytää bibliuteekissä. Tämä luultavasti selittää miksi kysyntä oon niin pieni. Siksi koko maassa nyt panthaan käynthiin prujekti jossa kaikki kirjat tällä minuriteettikielelä saavat lyhyn presentasjuunin ruottiksi ja meänkielelä. Kirjalisuuen resursikeskus Luulajassa hoitaa tämän asian, jossa nostethaan framile piilotetun joukon.
Enkäätti, jonka STR-T:n nettilehti Metavisi teki janyaarissa, osottaa ette ykstoista neljästätoista sattumanvarasesti valituista bibliuteekistä ilmottaa ette meänkielisten lastenkirjoitten kysyntä oon pieni eli aivan olematon.
Maria Bideke Kirjalisuuen resursikeskuksessa, jota hoitaa Region Norrbotten, ei ole yllättynny:
– Oon hankala kysyä semmosen perhään josta ei tiä mitä se oon. Jos sie haet meänkielistä kirjalisuutta niin se oon monimutkasta löytää sitä ko kirjoitten sisälöstä puuttuu informatiivistä tekstiä.
Nykysissä digitaalisissa listoissa minuriteettikielistä näkyvät vain kirjoitten nimet ja se joka ei saata meänkieltä ei ymmärä noppaakhaan kirjan sisälöstä. Siksi Kirjalisuuen resursikeskus oon yhessä Rekiuunibibliuteekin kansa pannu käynthiin prujektin jossa koko senkielinen kirjalisuus esitelhään lyhysti niin meänkielelä ko ruottiksiki.
Tämä koskee kaikkia niitä kirjoja joita oon olemassa maan bibliuteekissä.
– Kaikin häätyvät saa maholisuuen ymmärtämhään mitä kirjat sisältävät.
Tässä oon kansa tärkeätä ette kääntäjät valittevat semmosen tyylin joka puhhuu suohraan lapsile.
– Jos lapset ja nuoret lukevat presentasjuunitekstin niin net häätyvät päästä tuntemhaan vaikuttaako kirja jännittävältä juuri heän ikäluokale.
Uumajan kaupunginbibliuteekissä mainostethaan selvästi mistä lööytyvät minuriteettikieliset lastankirjat. Kuva: Privaatti.
Toisena syynä siiheen, miksi meänkielisen kirjalisuuen kysyntä oon niin pieni, Maria luulee kuuluvan yhtheen sen kansa, ette meänkielisiä kirjoja oon niin vähän. Hään huomaottaa kuitenki siittä, ette uuen lastenkirjalisuuen asema oon valosampi; esimerkkinä oon Pippi Longstrymppi-kirja, jonka käänös tuli vuona 2016, niinku kansa Max Balja.
–Se, mikä kuitenki tuntuu luppaavalta, oon ette förlaakit uskaltavat satsata tämäntyyppisheen kirjalisuutheen vaikka markkina oon niin pieni. Toivoma ette useamat tohtivat ottaa tämän askelheen.
Metavisin tutkimus koko maan bibliuteekistä näyttää kansa ette kuuessa taphauksessa 14:sta lastenkirjat piethään muuala ko laseten osastolla.
– Se oon mahottoman surkea. Lapsiperheet hään menevät lasten osastolle. Jos niitä oon piilotettu ulkomaalaisen kirjalisuuen hyllyle niin se oon selvä ette kukhaan ei niitä löyä.
Tällä laila spontaanilainaus jääpii takasiale ja kävijät häätyvät olla kauhean hyvin perilä asioista ennenko het löytävät näitä kirjoja.
Daniel Särkijärvi, meänkieliaktivisti Kaihnuussa, pittää tätä väärää sijottamista suurena vaarana:
– Symboliikki siinä, ette joutua menheen pois satuhuohneesta löytämhään ommaa perittyä kieltä ko kaverit jäävät sinne, viepii minun hunteerinkit siiheen miltä asiat oon ennen aikhaan näyttänheet. Minuriteettilaiset jäävät syrhjään.
Meänkieliset lastenkirjat luokitelhaan ussein suomalais-ugrilaisiksi.
Huomautus: Maria Bideken tehtävä oon mm. helpottaa kirjottamista Norrbottenissa ja auttaa niitä, jokka hakevat piitraakia. Tästä löyät tietoa Kirjalisuuen resursikeskustasta
Meänkielensi Erling Wande
