Maria Nyström ja hänen rakas mummu, Viola Krantz Koivukylästä. Kuva: Privaatti
Maria Nyström, 52 vuotta, oon saanut Mataringin pipliuteekin ja kylttyyripedagogisen toiminan päälikön viran. Hään assuu Stokholmissa mutta hänen syän oon Koivukylässä missä hänen mummu oon asunut.
-Se oon ollu pitkä prusessi, mulla oon ollu kotiikävä jo kauon, sannoo Maria.
Hään oon ollut töissä 18 vuotta päivälehen, Upsala Nya Tidningin, kylttyyritoimituksessa, ensi siassa kylttyyrireportterinna mutta kansa kirjalisuus-, teatteri- ja filmikriitikkerinnä.
Ko Maria näki ilmotetusta virasta viimi kevväinä Mataringin kunnan naamakirjasivula hään tuli utelihaaksi. Ei vähhinthään siittä ette hään ja hänen mies olit jo kauon puhuhneet siirtymisestä Toornionlaakshoon sitte ko heilä ei ennää olis työ eikä lapsia joista häätys pittää huolta.
– Nyt se tuli vähän aiemin ko mie olin aatelu, mutta mie halvan toela tähhään. Siittä tullee niin hauska.
Marian mies antaa hälle täyen tuen ja jääpii asuhmaan heän asunossa Slussenilä Stokholmissa heän kolmen lasten kansa, 8-, 14- ja 17-vuen ikäset. Maria kulkee eestakasin viikkoreisuila: viikoila töissä Mataringissä ja oleskelu perheen kansa pyhinä. Ja toivottavasti nuoriin poika tullee ylös kevväilä, niin olhaan aateltu.
Maria oon kasunut ylös Kaihnuussa, mutta oon asunut Koivukylässäki. Hään vietti melkeen kaikki vapaaaijat mummun ja muffan kansa, Viola ja Oskar Krantzin tykönä, joila oli heän talo aika lähelä Hietaniemen kirkkoa. Täyenä hään oon jatkanut käymistä sielä ylhäälä monta kertaa vuessa.
– Mie aion asua mummun talossa, joka nykyhään oon minun enon, Eerikin, ja joka oon rakenettu sukupolviasunoksi.
– Mummu oon aina ollu minun suuri lempi. Met olema aina olheet lähelä toisia.
Kyllästynnyt petonghiin
Mummu kuoli kuusi vuotta aikaa mutta paljon sukulaisia oon jäljelä Norrbottenissa.
-Ei kumpikhaan meistä, mie eikä minun mies, ole kaupunkiihmisiä. Ja mie olen aina enämpi tuntenu ette mie en ennää halva poljeskella tätä petongia.
Virka, jonka hään oon saanut Mataringissä, oon jaettu kahtia: osaksi hään saapii vastuuen pipliuteekkihommasta ja osaksi hään tullee toimimhaan kylttyyripedagoogisella puolela, jota häätyy kehittää.
Maria puhhuu meänkieltä ja se oli osasyynä siiheen, ette hään sai tämän viran. Toinen tärkeä seikka oli se, ette hään oon ollut töissä vapaaaikapedagoogina ykstoista vuotta ennenko hään asettu journalistiikan puolele.
– Se on tärkeätä ette saa lapset ja nuoret harrastamhaan kirjalisuutta.
Kylttyyrikoulussa Maria tullee lisäksi alottamhaan tansin ja teatterihommat. Piiain se saattaa vaikuttaa siiheen, ette nuroet, ei vähhiinthään tyttäret, jäisit asuhmaan Toornionlaakshoon? Maria oon kansa halukas tekheen työtä yhessä kunnan pakolaisten kansa, ennen muuta yksintulevitten pakolaislasten kansa.
-Miksikäs pipliuteekit tuleva kehittymhään tulevaisuuessa? Maria mietiskellee. Mie toivon ette net ottaisit enämpi tillaa, ette niistä tulis samhällin keskipistheitä.
Marian tehtävhiin tullee kansa kuuluhmaan meänkielen minuriteettikielikeskuksen perustaminen Matarinkhiin, jolle kylttyyriministeri Alice Bah Kuhnke oon ilmaissut tukea.
-Mulla oon kauhean paljon ajatuksia ja mulla oonki luonolisesti vähän tukholmalaista menoa, niin mie häyn freistata hillitä itteä ette mie en lähe juoksheen liika kovvaa vauhtia. Mutta tämä tuntuu aivan oikealta askelheelta minun elämässä.
Meänkielensi Erling Wande
Maria tullee asuhmaan Koivukylässä hänen mummun, Viola Krantzin, talossa. Kuva: Privaatti
