Björn Ylipää tuntee, ette hään oon ko fangittunna maanpakolaisena Skoonessa, minne hänen työ oon hänet vienny: -Mulla oon kaipu kothiin joka päivä. Kuva Janus Langhorn
Björn Ylipää oon entinen pitsantekiä Pajalasta ja hään kaipaa kothiin. Tässä oon syy siiheen, ette mies, joka räätälöittee yrityksille Euruupassa ruuan ja taitheen elläymyksiä, julkasee nytten kirjan Smak av Norrsken (Revontulten maku). – Mie en vahannu revontulia ko mie asuin siellä ylhäällä, mutta nytten mie itken niitten perhään, Björn sannoo.
Björn oon 54-vuotias ruokaplaneeraaja, joka nostaa Tornionlaaksoa framile melkein kaikessa, mitä hään tekkee. Hänen företaakin nimi skoonelaisessa Löddeköpinkissä oon ”Näkymys murkinasta – Ruuan kertomaa” (Måltidsvision – Storytelling by food) ja hällä oon afäri-iteanna maustaa elläymyksiä, tuotheita, mysiikkia, mijööhoitoja … Niin, ties mitä hyänsä.
Hään oon maustannu Volvon tapahtuman Malmössa, ilmastokysymyksiä Ruottin suurlähetystölle Washingtonissa ja Bo Kaspersin mysiikkia levyn julkistamistilasuuessa Stokholmissa. Ruottin kyltyyritalo Pariisissa anto hänen serveerata hirvikeittoa avotulelta valtakunnan pelimanni Fredrik Hangasjärven haitarimysiikilla. Björnillä oon mettätyömiehen tausta. Tämän jälkheen hänestä tuli krouvinpitäjä Pajahlaan ennenko hään muutti Grythyttanin ravintolakouhluun. Sielä kaks kylttyyria kohtasit. Värmlannissa havaittit, ette hällä oli toisenlaisia ruoka-assosiaatioita ko kyrssikavereilla. Kirsikka ja seljankukka eivät kuulunheet hänen käsitemailhmaan. Näitten siihaan tulit kotoset haijumuistot, joihin hään tarttu. Avotulen sau jäälä, soitten tuoksu ja hyttiäisten surina.
Leopartikuvioisia poroja – haaparantalaisen Jim Forsbergin suunnittelemia – Ruottin suurlähetystössä ilmasto- ja miljöönäyttelyn aikana Washingtonissa. Kuva: Måltidsvision
Joka päivä kaipu kothiin
Justhiinsa nämät tuoksumuistot 1970-luvun Pajalasta luovat perustan lokakuula julkastavalle kirjalle Revontulten maku. Punasenna lankana oon kaipu kothiin.
– Mulla oon kaipu kothiin joka päivä. Mie pohin kirjassa, mistä tämä minun kaipu koostuu. Kaiphuusta lapsuutheen, ystävitten perhään, luonthoon…? En mie ossaa sanoa.
Kirja alkaa sillä ko raavas Björn matkustaa kesämökile Lovikhaan, lyöpii pitkälheen lumheen ja oottaa revontulia, ette löytää niitten maun.
– Sillon mie hunteeraan, ette mitä koranusta mie oon tekemässä? Minun häätys hommata ittelle oikea työ.
Björni onki montaa kertaa kohannu käsityksen, ette ole mithään merkitystä pyörittää yritystä elläymyksillä ja tyrismilla.
Pakolaisvirta mielessä
Björni laittaa kirjassa haiju- ja tuoksumuistot suuremphaanki yhtheytheen ja puhhuu mailman pakolaisvirrasta. Monet meistä reisaava läpitte elämän heän muistossa aivan toiset ajat ja paikat. Kirja kuttuu lukijaa matkale pohjosseen esimerkiksi resähtillä ´Kasta kupissa uuela tavala´ ( fenkolin ja valkosipulin kanssa). Reseptin takana oon muuan tukholmalainen.
– Soon piian niin, ette meän häätyy lähteä reisun pääle, ette tapahtus kehitystä? Itte mie en vahannu revontulia ko mie asun sielä ylhäällä, mutta nytten mie itken niitten perhään. Ko muuttaa niin alkaa kaipaahmaan hoitoja, joile aiemin antannu mithään arvoa.
– Sittemmin mie olen alkannu kaivata soitten perhään. Aivan kirotun hullua ittessään.
Björni pallaa vuuessa pohjosseen kuuesta kahekshaan kerthaan joko privaatisti taikka sitte työhöön liittyen. Syksyn hirvijahtia hään ei halvaa jättää välhiin.
Juustoveittiä mettämiljöössä 2003 Milanon Huonekalumessuila, ruottalainen muotoilu. Kuva: Måltidsvision
Tornionlaaksossa aartheita
Pajalan pojan usseitten yrityselämäkontaktien jälkheen hään näkkee, ette pohjosen kylttyyrin perhään oon vetoa.
– Meissä ylhäällä olevissa nähhään mystiikkaa ja meitä kohthaan tunnethaan uteliasuutta. Met itte vain olemma niin kirotun huonot tätä markkinoihmaan. Met emmä käsitä, minkälaisten aartheitten päälä met istumma; tällä aluheella oon loputtoman paljo tehtävissä.
Björn kuttuu itteehään miehluusti Norrlannin lähettilhääksi. Hänen missionna oon ”fangita” syrjäseutu, sisämaan propleemi ja pienimuotonen ruo´an valmistus.
– Met Tornionlaaksossa olemma tuhattaitureita ja siittä met saamma olla ylpeät.
Revontulten maku-kirja julkasthaan lokakuussa ja sitä saapii Adlibrikseltä ja myös kotisivulta http://www.maltidsvision.se/
Meänkielensi Matti Junes
Kaunis kärsimys näyttää lohen vaellusta ylös Tornionväylää. Kuva: Janus Langhorn
