Ensimmäiset saamenkieliset julkaisut olivat Ruotsissa vuonna 1619 painetut kaksi uskonnollista kirjasta. Ensimmäiset saamelaisten kirjoittamat kaunokirjalliset teokset ilmestyivät 1910-luvulla.

Läpimurto koettiin 1970-luvun alussa, jolloin teoksia alkoi ilmestyä runsaammin. Kirjailijat, joilta koulu oli riistänyt sekä äidinkielen että identiteetin ja kulttuurin, alkoivat purkaa kollektiivisia kokemuksiaan. Samalla he kehittivät äidinkielistä ilmaisuaan.

Kirsti Palton esikoisromaani Voijaa minun poroni (Guhtoset dearvan min bohccot) oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1986. Nils-Aslak Valkeapään runoeepos Aurinko, isäni (Beaivi, áhčážan, 1988) voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.