Taan oho Kielâkukkáin tutkâp kiddiistuđ-veerbâ suomâkielâ sääni ‘kiinnostua’ vaastân. Tast lâi eidupalij saahâ kielâjuáhus čuákkimist, ete foneetlii häämis peeleest tot oroččij maka sopâmin – mutâ merhâšume já anarâškielâ jieijâs ráhtus tááhust ij aaibâs.
Jis smiättá sääni rähtim, tot ličij anarâškielâ loogik mield suorgiittum návt:
kiddiđ + subit. -stiđ -> kiddiistiđ (kiddiđ jotelávt)
kiddiistiđ + pass. -uđ -> kiddiistuđ (šoddâđ kiddejuđ jotelávt)
Nuuvt ete jis tuođâi lah moosnii kiddiistum, koolgah vaarâ aaibâs vistig smiettâđ maht pesâččih luovâs!
Mut maht te almottiđ ete miinii ‘kiinnostaa’?
Perustiđ-verbâ še uáinoo taan merhâšuumeest kiävtust orjâlâškielâ maali mield. Kuittâg ton merhâšume anarâškielâst lii váhá negativlâš já kiävttoo ärbivuáválávt eenâb kieldimcelkkuin, nuuvt ete tot ij aaibâs heivii aainâskin puoh ohtâvuođáid. Vâi maid juurdâšvetteđ täin ovdâmeerhâin:
‘Ele peerust, eeđâi stuorrâviljâ já sihoi konnjâlijd uábis nierâin.’
‘Jiem mun puškomäälist peerust, mutâ šapšâ kal tohhee.’
‘Perustah-uv olmoošvuoigâdvuođâin ollágin?’
Monnii ääšist teikkâ eromâšávt tábáhtusâst puáhtá kal pyereest ettâđ, ete tot kiäsut. Kiäsuttiđ meerhâš suullân ‘vetää puoleensa’, ‘kiinnostaa’.
Uđđâ teatterpittá kiäsuttij keččeid Ruávinjaargâst vástuppeeivi.
Riddu Riđđu kal oppeet kiäsut muu.
Tastoo puáhtá leđe moovtâ moosnii.
Mun lam moovtâ vyelgiđ muorjiđ, mut iäččám kal ij peerust.
Lah-uv moovtâ eelliđ Čevetjäävrist?
Taatkin ij lah njuolgâ vaastâ, mutâ tain puáhtá almottiđ suullân siämmáá ääši. Taan perrui kuleh meiddei movtáskiđ ‘innostua’ já movtijduđ ‘tulla innokkaaksi’:
Piäkká movtáskij loddepiivdost jo nuorrân.
Iännám vist lii movtijdum dekkarijn.
Mun tot kal lam movtijdum olmoošvuoigâdvuotâaašijn.
Eromâšávt jurgâldijn teikkâ mudoi vieres kielâ tuáváduvâiguin jurdâččum ääši seelvâtdijn kiävá távjá nuuvt, ete njuolgâ vastuuh puoh saanijd iä kavnuu anarâškielâst. Motomin suijâ lii tast ete kihheen ij lah ostâm rähtiđ sääni veikkâ tom kolgâččij, motomin vist tast ete anarâškielân äšši iättoo ärbivuáválávt nubenáál. Máttu čielgiđ ääši nubij sanijguin lii-uv tehálâš sehe jurgâleijei ete kielâ uáppei, já manen ij puohháid iärásáid-uv.
Kuittâg lii meiddei nuuvt, ete tágáreh-uv säänih tegu ‘kiinnostua’, ‘kiinnostaa’ tarbâšuvvojeh eenâb já eenâb. Anarâškielâ lii ain mottoomlágán sirdâšemmuddoost puáris já uđđâ maailmij kooskâst, já tot toovât jieijâs vädisvuođâid kielâ kevtteid kiäh tuálvuh kielâ uđđâ pirrâsáid já sárnoopuolváid. Mutâ riävtuihân tot meerhâš tuše tom, ete kielâ iälá!
