Ij lah vaarâ kiässán illâttâs, ete sämikielân puáhtá kuvviđ haajâid maaŋgâ náál – jis toh peri láá pyelimist teikkâ kuocâgmist vuálgus. Fiijnâ njaalgâhaajáid iä lah jieijâs säänih, vala.
Uápis, táválâš säänih moi merhâšume lii suullân neutraal láá háisuđ, hajijdiđ já opsijdiđ. Opsijdiđ, hajijdiđ puáhtá ovdâmerkkân paa náál, nievriht, njaalgânáál, šievnáál. Ama meiddei ervidvetteđ, mii šaddoid lii njaalgâhaisyeini ~ hajâsyeini! Opsijdiđ puáhtá meiddei vijnen, jis lii teivâm juuhâđ. Muumijn lii skelmâ huáđđoo mon nommâ lii Háisoo. Ko olmooš teikkâ eres huáđđoo áiccá haajâ njunestis, sun apsa. Jis olmânáál viggá apseđ maidnii, talle suvná.
Tääl haavdârd, mutâ sáttá forgâ puovnjijdiđ-uv…
Jis lii čokottâllâm tullâpiällást mottoom puudâ, pyehtih pihtâseh já vuoptah puovnjijdiđ teikkâ puovnjâgiđ. Jis miinii tiäivá pyelliđ já oopsijd tondiet hyennin, tot álgá skerčijdiđ. Om. liijkás kuumeest pihtum käähvist puáhtá leđe skerčâhaajâ teikkâ –opsâ, meiddei smakkâ, eromâšávt jis käähvi pihtá jieš. Havdârdiđ meerhâš kal še suovâhaajâ tubdum, mutâ meiddei suovâ pajanem: “Mii lii cokkânâm ko tuođee haavdârd?” Tuuveest puáhtá leđe-uv haavdâr.
Piivtâs liškáduvá ko tom kiävttá, ko ulmuu pivâstâh já eres liškepasâttâsah njommâseh toos, já tot siskeeld meiddei haajâ. Lahtâ piivtâs puáhtá meiddei muvgâgiđ, nuuvt meiddei piärgu teikkâ kyeli ko toh pillâšuveh. Uccpárnái tuolvâ puuvsâin já lippârijn puáhtá apseđ kuonâhaajâ.
Jis te haajâ lii uáli hyeni, te talle kal kuocijd~kuocid jis haajâ tahhee lii kuocâ, teikkâ seevđijd. Paanáál háisoo tiŋgâ lii haijii. Jis haajâ lii tuođâi nievri, talle njuolgist šliämu. Vijneopsâ já poškâ eromâšávt šliämuh.
Čohčuv tiättoo kuittâg ohtâ haajâ mon lii vaigâd valdâliđ mudoi ko ovttáin saanijn. Rahhee sarves já pillâšum koškekyeli láá čuovrâseh, já rahhee sarves njuolgist čuovrijd. Puoidâ meiddei kulloo jussee adai luovât faainâhaajâ.
Táváliih háisumveerbah, ‘haista’:
- háisuđ hááisum háisu
- opsijdiđ opsijdâm oopsijd
- hajijdiđ hajijdâm haajijd
Aiccâm:
- apseđ a’psam apsa ‘haistaa’
- suvneđ su’vnám suvná ‘haistaa’, ‘haistella (päämäärähakuisesti)’
Njaalgâhaajah vâi faainâhaajah? Maŋgii iäruttâs lii tuše tast, kii tom apsa!
Suovâ t. tuulâ tovâttem haajah:
- ha’vdârdiđ ‘haista palaneelta’, ‘savuta’
- skerčijdiđ ‘haista palaneelle’, kärventyneelle, pohjaanpalaneelle
- puov’njâgiđ, puov’njijdiđ ‘haista palaneelta tai kärventyneeltä’
Kuocâgem, mieskâm, rumâštoimâm keežild:
- čuo’vrijdiđ ‘haista kiimaiselta’ (sarvast)
- jussiđ ‘lemuta’, ‘päästää hajua’ (puoidust)
- kuo’cidid ~ kuo’cijdiđ ‘haista mädäntyneeltä’
- li’škáduđ ‘haista hielle’
- muvgâgiđ ~ mugâgiđ ‘alkaa haista ummehtuneelle’
Tuše peri nievris háisum:
- se’vđijdiđ ~ se’vđidiđ ‘lemuta’, ‘löyhkätä’
- šliämmuđ ‘haista pahalle’, ‘löyhkätä’
Haajâi kovvejeijee säänih:
- cievnâs #ciev’nâ ‘palanut’, ‘kitkerä’
- čuovrâs #čuovrâ ‘kiimanhajuinen’ (sarvast); ‘rasvainen’, ‘eltaantunut’ (koškekyeli)
- faainâhaajâ ‘pistävä haju’, erom. puoidust
- haijii #-s ‘pahanhajuinen’
- kuonâhaajâ ‘virtsanhajuinen’
- -haajâg, -oopsâg ‘-hajuinen’ (kuálussaanijn)
- skeerčâ #ske’rčâ ‘palanut’
- šliämu ‘lemu’, ‘paha haju’
Käldeeh:
Olthuis, M-L. & Valtonen, T.: Säämi-suomâ sänikirje, Sämitigge.
Itkonen, E.: Inarilappisches Wörterbuch I-III, SUS 1987, Helsinki.
Koveh: Neeta Jääskö.
