Ko mii ain lâim šohânâssân eeni kuáhtust, te jo kulâškuođijm iännám suommân já suu sárnumryytmâ. Jo ovdil šoddâm olmooš havâškuot olssis eenikielâ tááiđu. Eres tááiđuid mii hárjuttâlškyettip iäskán tast maŋa ko lep šoddâm. Mut eenikielâ mii oppâp kuullâđ jo eeni kuáhtust. Eenikielâ šuoŋâ, intonatiiv já ryytmâ šohânâš peeljih kulâškyeteh jo ovdil šoddâm. Párnáá ááicuin kulo já tobdo ovdánškyeteh toimâđ jo šohânâššân. Čalmeh uáiniškyeteh iäskán šoddâm rääjist. Ko olmooš kuuikát taan mailmân, te suu njuoskâ liške áiccá kolmâs siämmást. Kuuloold njune lekkâs apseđ haajâid já njama njomâdijn njadeškuot njuohčâmist mielkki.

Eenikielâ táiđu lii tegu vyehi, mast čalmeh čääŋŋih siskáluvâi tegu kođosist. Jyehi puolvâ taha kođosân jieijâs váárvu ohtân čalmen. Kođos šaddá siämmáá nanosin ko ton rašemuš čalme lii. Mii madduuh tarbâšii savâstâllâđ koskânis jo ton tovláá rääjist, ko uážudii olssis áigápuáđu meccipivdoin. Ulmuuh kolgii mättiđ jieškote-uv toimâinis valdâttâllâđ enâmijd, vâi nubbe meiddei ličij táiđám toho, kost salâselleeh lijjii vuottum.

Säänih kieláid láá šoddâm tuháttij et tuháttij iivij ääigi. Kielâ lii siämáá kejittis riggodâh ko täsnialme. Ulmuin ij ohtâgin vaje oppâđ jieškote-uv eenikielâ tievâslávt, ko kielah iä piso siämmáálágánin aaigij čoođâ. Kielah rievdih ubâ ääigi já jyehi suhâpuolvâ kuáđá jiejiâs eenikielân uđđâ saanijd já motomijd saanijd váldá ollásávt meddâl. Tegu almeest láá aigijdis rääjist ennuu tääsnih časkâm já nubeh oppeet iä lah vala ittáám uáinusân, te nuuvt tábáhtuvá meiddei kielâi säniriggodâhân. Säänih meiddei läpitteh meddâl eellim táárbuid tâi uđâsmiteh saanij siskáldâs. Säänih láppojeh, jis elimist ij lah innig toid ano.

Eenikielâ lii ulmuu čälihánnáá historjá

Puoh vanhimeh sárnuh páárnážân, vâi uccâhâš opâččij piergiđ elimist. Olmooš suittá räämi já kijttos párnážis vala poškáin-uv. Ko páárnáš lii pootton iäránistám, te eenih já eejih rámmojeh: ”Kal tun lijjih olmâ käggee!” Nievt láá mii madduuh nanodâm uđđâ puolvâ jieštobdo já kielâtááiđu jo tovláá rääjist. Mii puohâi kenigâsvuotâ lii fievridiđ rähisvuođáin jieččân eenikielâ tááiđu uđđâ puolvân. Mađe eenâb mii kevttip jieččân eenikielâ páárnážân sárnudijn, luvâdijn já čälidijn, tađe nanosubbon šadda mii várvu eenikielâ kođosist. Jieškii-uv pelestis ferttee varjâliđ jieijâs váárvu, vai tot kiärdá ko uđđâ puolvâ njađeškuot jieijâs kođđoomčalme oovdep puolvâ kođđoos viästun.

Ulmuu čälihánnáá historjá lii eenikielâ, mii lii olmoošvuođâ já rähisvuođâ historjá. Taat historjá kunnijât eellim já rähisvuođáin naanood uđđâ puolvâ cevziđ elimist. Taam ulmuuh taheh talle ko mainâsteh tâi loheh já čäällih čaabâkirjálâšvuođâ kiirjijd. Vaahâg et čaallum historjá lii annaam áárvust tuše numerijd, lohomeerijd já jäämmim: Kuás ain kii kii-uv suátihiäráid lii koddám nuuvt já nuuvt ennuu ulmuid.

Enâmustáá historjásiijđoh láá čaallum tain, kiäh enâmustáá láá soođijn koddám ulmuid. Mii eenikielâ sämikielâ ij algâaalgâst ubâ tubdâmgin suáti sääni. Mut ko maailm rávhuttisvuotâ pyevtittij suáttin Sáámán, te mii madduuh karttii luoihâttiđ tien väivis sääni syemmilijn. Sääni sáámán tuálá siste meiddei ustevlâšvuođâ ige muštâl tuše tom et mottoom máttá pyereest sárnuđ sämikielâ. Veikâ sämikielâ ij stuorrâ lohomerijguin pyevtigin šiärráđ, et nuuvt já nuuvt maaŋgah čyetimiljovneh tom sárnuččii, te luándu já šooŋâi tubdâmuššáin, sáámánvuođáin já olmoošvuođáin mitteddijn mii eenikielâ lii siämmáá kejittis riggodâh ko täsnialme. Unnuužup sämikielâ vala puáttee puolváid-uv meiddei nuuvt et anneep tom sehe sárnum- já čäällimkiellân!

Tuáivut Kerttu Vuolab