Taideteokset S aamelaiskulttuurikeskus S ajoksessa Valtion taidekokoelma / Valtion taideteostoimikunnan tilausteokset	Dáiddaduojit Sámekulturguovddáš Sajosis Stáhta dáiddačoakkáldat / Stáhta dáiddaduodje doaibmagotti diŋgon dahkosat
”Tunturissa”	”Duoddaris”
Tuulen tuivertamat, yksinäiset tunturikoivut ovat minun henkistä kotimaisemaani.	Biekka spihččen, ovttaskas lagežat leat mu vuoiŋŋalaš ruoktoeatnamat.
Ne ovat painautuneet mieleeni jo lapsuuden hiihtoreissuilla, isäni synnyinsijoilla Utsjoella.	Dat leat cieggan mu millii jo mánnávuođa čuoiganreaissuin, áhči riegádanbáikkis Ohcejogas.
Tunturikoivun erityisominaisuus on sen palaminen myös tuoreena tai jäisenä.	Lageža erenomáš iešvuohtan lea dan buollin maiddái njuoska dahje jiekŋa muorran.
Täten se on aikoinaan osaltaan mahdollistanut saamelaisen poronhoidon ja asutuksen leviämisen tunturiylängöille.	Nappo dat lea dolin oasistis dahkan vejolažžan sámi boazodoalu ja ássama lávdama duottaralážiidda.
Tunturissa -valoteokseen olen halunnut siirtää tunturikoivujen muotoa, tuoda kappaleen erämaata Inarin kylille.	Duoddaris -čuovgaduodjái lean háliidan sirdit lagežiid hámi, buktit bihtá aidalas meahcis Anára kirkosiidii.
Valoa hohtavana teos luo mielleyhtymiä myös virtaavaan jokeen ja ehkäpä jopa revontuliin.	Čuovgi duodji laktá miellagovaid maiddái golgi johkii ja kánske joba guovssahasaide.
”Niin kaikki kukoistaa”	”Nu buot gildájit”
Kaksiosainen teos sai alkunsa utsjokelaisen isäni koulussa 1950-luvulla keräämistä Lapin kasveista.	Guovtteoasát duodji oaččui álggus ohcejohkalaš áhččán Piera Johannes Helander skuvllas 1950-logus čoaggán Sámi šattuin.
Kasvit oli kuivattu ja kiinnitetty nimilapuin varustettuna herbaarioon eli kasvioon.	Šattut ledje goikaduvvon ja merkejuvvon nammalahpuin, ja dasto giddejuvvon šaddočoakkáldahkii (herbaario).
Jokainen kasvi oli tarkan tieteellisesti luokiteltu omaan ryhmäänsä.	Juohke šaddu lei dárkket dieđalaččat juhkkon luohkáide iežas joavkosis.
Innostuin siitä ristiriidasta, mikä vallitsi kasvien kauneuden ja monimuotoisuuden sekä ihmisen luokittelu- ja lokerointitarpeen välillä.	Movttáskin dán ruossalasvuođas, mii lei šattuid čábbodaga ja riggodaga sihke olbmo luohkkáijuohkin- ja klassifiserendárbbu gaskkas.
Samalla mieleeni nousivat saamelaisten historia ja yritykset luokitella saamelaisia alempaan rotuun kuuluviksi.	Seamma háve millii bohciidedje sámiid historjá ja figgamat bidjat sámiid vuolit nállái gulavažžan.
Vielä 1930-luvulla Inarinjärven hautausmaalta oli kaivettu saamelaisten pääkalloja rotuopillisiin tutkimuksiin (kallot on sittemmin palautettu).	Vel 1930-logus Anárjávrri hávdeeatnamis ledje goivojuvvon sámiid oaiveskálžžut nálleoahpa dutkamiidda (oaiveskálžžut leat dasto máhcahuvvon).
Henkilöt on kuvattu eri puolilta Suomea.	Mu bargui leat govviduvvon 30 dán áigge sápmelačča.
Tämä luokittelu perustuu Tilastokeskuksen ja Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan vuoden 2011 tilastoon.	Vuođđun lea Statistihkkaguovddáža ja Sámedikki válgalávdegotti jagi 2011 statistihkka.
Asuinpaikan mukaan saamelaiset on jaoteltu saamelaisten kotiseutualueella asuviin, muualla Suomessa asuviin sekä ulkomailla asuviin.	Das Suoma oktiibuot sullii 10 000 sápmelačča leat juhkkon ahkeluohkáid mielde sámiid ruovttuguovllus ássi, eará sajis Suomas ássi sihke olgoriikkain ássi sámiide.
Kielellinen jaottelu on vaikeampi asia: Saamelaiskäräjien mukaan tilastoja on pidettävä vain suuntaa antavina, koska alle 18-vuotiaiden äidinkielen ilmoittaminen on satunnaista ja äänioikeusikäisistäkin monet jättävät ilmoittamatta äidinkielensä.	Olbmot leat maiddái juogaduvvon eatnigiela mielde. Gielalaš juohkin lea goittotge váddásut ášši: Sámedikki mielde statistihkaid galgá doallat dušše geažideaddjin, go vuollái 18jahkásaččaid eatnigiela almmuheapmi lea deivvolaš ja jienastanvuoigatvuođa ahkásaččainge máŋgasat guđđet almmutkeahttá eatnigielaset.
Henkilön äidinkieleksi luetteloon merkitään tällöin suomen kieli.	Olbmo eatnigiellan logahallamii merkejuvvo dalle suomagiella.
Lisäksi monet kokevat itsensä kaksikielisiksi.	Lassin máŋgasat dovdet iežaset guovttegielagin.
Joka tapauksessa kuvasin nämä 30 henkilöä, ja prosentuaalisesti heidän osuutensa vastaavat tämän edellä mainitun tilaston faktoja.	Mu govvidan 30 olbmo ahke-, giella- ja ássanbáikeossodagat vástidit prosentualalaččat dán ovdalis namuhuvvon statistihka fáktaid.
Jokaisen henkilön vieressä on pieni ”kasviolappu” josta käy ilmi muun muassa ko. henkilön asuinpaikka ja äidinkieli.	Juohke olbmo bálddas lea smávva šaddoláhppo, mas oidno earret eará olbmo ássanbáiki ja eatnigiella.
Optimisestikin arvioiden vain 10 - 11 henkilöä 30:sta puhuu äidinkielenään saamea, ja tähän kymmenen joukkoon mahtuu mukaan vain yksi inarinsaamea puhuva ja yksi koltansaamea puhuva.	Optimisttalaččatge árvvoštaladettiin dušše 10 olbmo 30:s hállet eatnigiellan sámegiela, ja dán logi olbmo jovkui čáhká fárrui dušše okta anárašgiela ja okta nuortalašgiela hálli olmmoš.
Teoksen toinen osa on iso valokuva, jossa on tunturimaiseman päälle kuvattu näitä herbaarion kasveja.	Dahkosa nuppi oassi lea stuorra čuovgagovva, mas leat duottareatnamiid ala govviduvvon dát šaddočoakkáldaga šattut.
Ne muodostavat ornamenttimaisen pinnan kurotellen kohti taivaita, vapautuen määrittelyn ja luokittelun ikeestä.	Dat ráhkadit ornamentalaš olggoža dan láhkai ahte faŋuhit almmi guvlui, luomusmuvvamiin meroštallama ja luohkáide juohkima ráddjehusain.