outi_pieski_tiedote_suomi.pdf.xml

Teos koostuu lukuisista kullatuista ja valkokullatuista teräslautasista, jotka muodostavat monitasoisen sädehtivän virran salin seinälle ja puhujanpönttöön.	Dát mu duodji sisttisdoallá máŋggaid gollejuvvon ja vilges gollejuvvon stálletallearkkaid, mat ovttas hábmejit máŋggadását šealgu rávnnji sále seaidnái ja sárdnestullui.
Yhtenä teoksen visuaalisena lähtökohtana on naisen saamenpuvussa käytettävä risku solki.	Oktan duoji visuálalaš vuođđun lea nissona sámegávttis geavahuvvon solju.
Vanhan kansanperinteen mukaan, korussa roikkuvat kullatut laukkaset suojelevat käyttäjäänsä karkoittamalla pahaa välkkeellään ja helinällään.	Dološ álbmotárbevieru mielde čiŋa gollejuvvon lávggastagat suodjalit geavaheaddji nu ahte daid šealgun ja skilla vuodjela bahá eret.
M inulle tärkeä esikuvallinen henkilö on ollut isänäiti Jovsset Biret.	M unnje dehálaš ovdagovva leamašan áhčieadni Jovsset Biret.
Teos on kunnianosoitus hänenlaisilleen vahvoille saamelaisille naisille.	Duodji lea gudnečájáhus sulágan nana sámenissoniidda.
Teoksen osat ovat muodoltaan myös lautasia ja niistä roikkuvat pisarat lusikoita.	Duoji oasit leat hámiset dáfus maiddái dego tallearkkat, goaikkanasat fas mat dain heaŋgájit leat dego basttet.
Keraamisten lusikoiden muotokieli tulee perinteisestä saamelaisesta luulusikasta.	Keramihkalaš basttiid hápmegiella boahtá árbevirolaš sámi čoarvebasttes.
Teosta tehdessäni olen pohtinut sukupolvien virtaa ajassa sekä yhteenkuuluvuutta jossa virta ruokkii jokaista meistä.	Duddjodettiinan dán lean guorahallan sohkabuolvvaid rávnnji áiggis sihke oktiigullevašvuođa, mas rávdnji biepmada juohkeovtta mis.
Lautasten pinta heijastaa todellisuutta nurinpäin.	Tallearkkaid bajildus speadjalastá duođalašvuođa jorggotbeliid.
Se on ideamaailma, joka heijastaa ihmisessä olevaa täydellisyyden haavetta ja toivoa paremmasta.	Dat lea jurddamáilbmi, mii speadjalastá doaivvu buorebus ja dievaslašvuođa niegu, mii olbmos lea.
Itselleni se tuo mieleen saamelaisen kansanperinteen maahiset jotka elävät maan alla samanlaista elämää kuin me ihmiset, mutta nurinpäin.	M unnje dat buktá millii sámi álbmotárbevieru ulddaid, mat ellet eatnan vuolde seammalágan eallima go mii olbmot, muhto jorggotbeliid.
Teoksen elementit toistavat täydellistä ympyrää, kirkas pisara on täydellinen hetki ajassa.	Duoji elemeanttat geardduhit dievaslaš rieggá, šerres goaikkanas lea dievaslaš boddu áiggis.
M utta teoksen kokonaisuus on sattumanvaraisen soljuva ja siten ajan haasteeseen sopivan muodon löytävä.	M uhto duoji ollisvuohta lea soittolaččat rievdi ja danin áiggi hástalussii heivvolaš hámi gávdni.
Teoksessa on myös yksityiskohtia joiden muotokieli tulee saamelaisesta perinteisestä vauvalle tehdystä lelusta, helistimestä.	Duojis leat maid detáljat, maid hápmegiella boahtá sámi árbevirolaš, njuoratmánnái dahkkon duhkorasas, skilanasas.
Teräsrenkaasta roikkuville poron koparaluille on kaiverrettu kasvot ja tehty tinalanka- ja helmikirjailut verkavaatteet.	Bohcco guoberdávttiide, mat heaŋgájit stállerieggás, leat graverejuvvon muođut ja dahkkon datneárppuin ja bearraliiguin hervejuvvon láđđebiktasat.
Teoksen kaikki osat on toteutettu käsityönä ja siinä näkyy osaavien käsityöammattilaisten kädenjälki.	Duoji buot oasit leat duddjojuvvon gieđaiguin ja das oidno čeahpes ámmátduojáriid gieđaluodda.
Se on kunnianosoitus käsityöperinteelle, mikä on yksi tärkeistä saamelaiskulttuurin ylläpitäjistä.	Dat lea gudnečájáhus duodjeárbevirrui, mii lea okta dehálamos sámekultuvrra doalaheaddjiin.
Pohjoissaamen kielessä isoa jokea, äitiä ja maata kuvaavat sanat ovat lähellä toisiaan.	Davvisámegielas eanu, eatni ja eatnama govvideaddji sánit sulastahttet nuppiideaset.
Näiden sanojen takana olevia käsitteitä haluan saamelaisena kunnioittaa; sukupolvien yhteenkuuluvaa virtaa, saamelaisia vahvoja naisia ja rakasta saamenmaata.	Doahpagiid, mat leat dáid sániid duohken, hálidan sápmelažžan gudnejahttit; sohkabuolvvaid oktiigullevaš rávnnji, sámi nana nissoniid ja ráhkis sámeeatnama.