index2.php_option=com_content_task=view_id=626_lang=finnish.html.xml

Veikko Magga on vuotsolainen poromies, Vuotson seudulla eläneen kuuluisan Itäpuolen Keisarinnan eli Ponkun Inkan jälkeläisiä. Veikko Magga lea vuohččulaš badjealmmái, Vuohču guovllus eallán beakkán Nuorttabeale Keaisára, Boŋggu Iŋggá maŋisboahtti. Veikkoa puolestaan on sanottu Itäpuolen Keisariksi. Veikko leat fas gohčodan Nuorttabeale Keaisárin. Veikko kertoo porohommien olleen hänellä verissä, ja että hänelle oli jo pikkupoikana selvää, että hänestä tulee poromies. Veikko muitala badjedili cieggan sutnje varrii, nu ahte sutnje lei juo bártnážin čielggas ahte sus šaddá badjealmmái. Isän tokan paimennukseen tarvittiin jatkaja, eivätkä muut ammatit käyneet mielessäkään. Áhči ealu guođoheaddjin galggai gávdnot joatki eaige eará ámmáhat boahtán oba milliige. Veikko kävi koulua kuitenkin vuoden verran Inarissa saamelaisten kristillisessä kansanopistossa, jossa opeteltiin kirjoittamaan ja lukemaan saamenkieltä. Veikko váccii skuvllaid goittotge ovtta jagi Anáris sápmelaččaid kristtalaš álbmotskuvllas, gos hárjehalle čállit ja lohkat sámegiela. Veikko sanoo todenneensa samantien, ettei koulu ole hänen paikkansa. Veikko lohká fuobmán seammás ahte skuvla ii leat várás. Sieltä olisi voinut halutessaan jatkaa opintoja ja valmistua johonkin ammattiin. Hän oli koulussa kuitenkin vuoden loppuun saakka – ei tohtinut keskenkään heittää. Doppe livččii sáhttán joatkit oahpuid viidáseappot ja gárvvásmuvvat juoga ámmáhii jus livččii háliidan. Päästessään sieltä hän tuli jatkamaan porohommia, ja sillä tiellä hän on pysynyt näihin päiviin saakka. Dan maŋŋá go son gearggai skuvllas jotkkii son boazobargguid, ja dan bálgá alde son lea leamašan gitta dáid beivviid rádjai. Päätös alkaa poromieheksi ei ole koskaan kaduttanut häntä ja hän kehaisee poromiehen ammatin kuuluvan ammateista parhaimpiin. Son ii leat goassige gáhtan ahte álggii badjealmmájin ja son rábmo badjealbmá ámmáha oktan máilmmi buoremus ámmáhin. Veikko kertoo saaneensa oman merkin heti synnyttyään, kuten tapana on ollut. Veikko muitala ahte son oaččui iežas mearkka dalán go riegádii, nu mo vearrun lea leamašan. Merkki tuli perinteiseen tapaan suvussa kulkeneesta merkistä. Mearka bođii árbevieruid mielde sogas johtán sohkamearkkas. Veikon merkki tuli hänen isänsä merkkiä vähän muuttaen. Veikko mearka bođii su áhči mearkkas mottiin rievdádusain. Hän ei muista, milloin merkkasi ensimmäistä kertaa, mutta kertoo sen tapahtuneen jo hyvin varhain. Son ii muitte goas merkii vuosttamuš geardde, muhto lohká dan dáhpáhuvvan juo hui árrat. Merkkaamaan hän oppi seuraamalla miten muut merkkaavat ja isän neuvoilla. ” Mearkut son oahpai čuvodettiin mo earát merko ja áhči rávvagiid guldalettiin. Tekemällä oppii. ” “ Barggadettiin oahppá. ” Veikko kertoo poronhoidon kokeneen muutoksia viimeisinä vuosikymmeninä ja mainitsee niistä yhtenä suurimmista moottoriajoneuvojen tulon. Veikko muitala ahte boazodoallu lea rievdan sakka maŋimuš logijagiid áigge ja máinnaša oktan stuorámus nuppástussan mohtorfievrruid boahtima. Ne vaikuttivat suuresti poronhoitoon ja sen kehittymiseen nykyiseen muotoonsa. Dat váikkuhedje sakka boazodollui ja dan hápmášuvvamii dálá hápmái. Moottorikelkat tulivat käyttöön lumimaan ajaksi ja moottoripyöriä käytettiin kesätokan haussa sekä syysettossa eli porojen kokoamisessa. Mohtorgielkkát bohte atnui dálvit ja mohtorsihkkelat adnojuvvojedje ávkin bievlaeatnama áigge geasseealu čohkkemis ja čakčačohkkemis. Lisäksi hän mainitsee tokkakunnittain tapahtuvan paimennuksen poisjäämisen yhdeksi suurimmaksi muutokseksi Lapin paliskunnan alueella. Dan lassin son namuha oktan stuorámus nuppástussan Lappi bálgosis dan ahte olbmot heite guođoheames siiddaid mielde. Nykyään Lapin paliskunnan kaikki porot ovat samoilla laitumilla yhtä tokkakuntaa lukuun ottamatta. Dán áiggi Lappi bálgosa visot bohccot leat seamma guohtuneatnamiid alde earret ovtta siidda bohccuid. Veikko näkee Lapin paliskunnan tulevaisuuden valoisana. Veikko oaidná Lappi bálgosa boahttevuođa čuovgadin. Hän sanoo laidunmaiden olevan hyvässä kunnossa ja jäkälätilanteen olevan kohtuullisen hyvä. Son lohká guohtuneatnamiid leahkit buori ortnegis ja jeagil lea viehka buorre. Lisäksi suurin osa Lapin paliskunnasta on Urho Kekkosen kansallispuiston sisällä, mikä on yhdenlainen pelastus ja metsät säästyvät hakkuilta. Dan lassin stuorámus oassi Lappi bálgosis lea Urho Kekkosa álbmotmeahci siste, mii gádju ja seastá mehciid vuovdečuollamiin. Hän sanoo tulevaisuuden olevan siltäkin kannalta hyvä, että kun suurempi ikäpolvi lähtee, niin paliskuntaan jää vähemmän poronhoitajia ja nuoret pärjäävät täten paremmin. Son lohká boahttevuođa leahkit dange dáfus buorre, ahte go stuorát ahkeluohká heaitá boazodoaluin, de bálgosii báhcet unnit boazodoallit ja nuorat birgejit buorebut. Paliskunnan haasteina hän pitää laidunmaiden kunnossa pitoa. Bálgosa hástalussan son oaidná guohtuneatnamiid ortnega. Hän tuumaa, että laitumien kanssa pitää olla tarkkana ja täytyy pitää huoli ettei poroluku nouse liikaa. Son oaivvilda ahte guohtuneatnamiiguin galgá leat dárkil ja váruhit vai boazolohku ii loktan bearehaga. Petotilanne on yksi asia, jota hän pitää uhkana. ” Borasspiret leat okta ášši man son atná áittan. Erityisesti karhuja ja susia on paljon. ” “ Eandalii guovžžat ja gumppet leat ollu. ” Hän muistelee kulkeneensa metsässä paljon Alakorvan Joukon kanssa. Son muittaša johtán olu meahcis Alakorva Joukoin. Hän naurahtaa vähän, kun ennen oli ettossa 5-6 miestä ja nykyään siellä ruukaa olla 16 miestäkin. ” Son bohkosa veháš go ovdal 5-6 albmá ledje fárus čohkkemin ja dán áiggi doppe lávejit leat 16 albmá. Se on yksi asia mikä on muuttunut. “ Dat leat okta mii lea rievdan. Eihän niitä tarvitsisi niin paljoa olla. Iihan doppe dárbbaše nu galle leat. Saataisiin se tokka aitaan vähemmälläkin miesmäärällä. Galhan dat čora boađášii gárdái unnitge veagain. Mutta eipä siitä haittaakaan ole, siellähän saa olla ja oppia. ” Muhto ii dat goit daga maidige, galahan doppe oažžu leat mielde ja oahppat. ” Veikko tuumaa, että tällä hetkellä Lapin paliskunnan poronhoito ei kaipaa sen suurempia muutoksia. Veikko mielas Lappi bálgosa boazodoallu ii dárbbaš dál stuorát nuppástusaid. Laidunkiertoalueiden aitaaminen onnistui hyvin ja jäkälä on päässyt kasvamaan. ” Guohtuneatnamiid áidun manai bures ja jeagil lea beassan šaddat. Pientä kehitettävää toki löytyy aina ”, hän arvelee. “ Álo goittotge gávdno juoga maid sáhtášii buoridit ”, son árvala. Verratessaan entistä ja nykyistä poronhoitoa hän kertoo, että tokkakunnittain paimentaminen oli siinä mielessä parempi, että omaa tokkaa pystyi hallitsemaan tarkemmin eivätkä pedot päässeet tappamaan helposti. Go veardida ovddeš ja dálá boazodoalu, de son muitala ahte siiddaid mielde guođoheapmi lei dan dáfus buoret, ahte iežas čorraga beasai buorebut hálddašit eaige borasspiret beassán goddit álkit. Hän sanoo, että nykyään tokkakunnittain paimentaminen ei kuitenkaan ole Lapin paliskunnan alueella mahdollista muun muassa jäkälätilanteen takia. ” Son lohká ahte dán áiggi siiddaid mielde guođoheapmi ii leat Lappi bálgosis vejolaš jeageldili dihtii. Ennen oli hyvät jäkäliköt. “ Ovdal ledje buorit jeageleatnamat. Silloin tokassa käytiin lähes joka päivä ja porot olivat kesympiä. Dalle manaimet ealus meastá juohke beaivvi ja bohccot ledje lojibut. Suopungilla pystyi helposti heittämään kiinni poroja. Suohpaniin sáhtii álkit njoarostit bohccuid gitta. Porot siirrettiin seuraavaan paikkaan umpiseen kaivamaan ”, Veikko muistelee ja jatkaa: " Porohan oli tottunut olemaan tietyllä alueella, eikä se sieltä tutulta alueelta halunnut mihinkään lähteä. Sirddiimet bohccuid ain buhtes obbasii guohtut ”, Veikko muitala ja joatká: boazuhan lea hárjánan leat dihto guovllus, iige dat hálit oahpes guovllus gosage vuolgit. Tokkaa kuitenkin kierrettiin suksin, ja jos näytti siltä, että joku on karkaamassa, niin sitten käytiin kääntämässä hiihtäen takaisin tokkaan. Čuoiggaimet goittotge ealu birra jus orui ahte muhtin boazu lei gárgideamen, dalle finaimet jorgaleamen čuoigga ruovttoluotta ellui. Nykypäivän poronhoitoa harjoittaessa on oikeastaan pakko tehdä jotakin muuta poronhoidon ohella. Dán áiggi lea meastá bággu dahkat juoidá boazodoalu lassin. Kelkat ja mönkijät pitää vaihtaa välillä ja se on kallista. Gielkkáid ja njealjejuvllagiid galgá leat álo muhtin gaskka molsumin ja dat lea divrras. Porotulot eivät pelkästään riitä niitten ylläpitoon. ” Boazodoalu boađut eai reahkká dasa. Veikko muistelee omia menneitä vuosiaan ja sinne liittyviä tapahtumia. Veikko muittaša iežas vássán jagiid ja dohko gullevaš dáhpáhusaid. Muistoja on paljon ja aina sattui jotain erikoista. Muittut leat ollu ja masá juohke geardde dáhpáhuvai juoidá earenoamáš. Veikko muistaa entisaikaan saamen kielen vielä kuuluneen lähes kaikkialla, mutta silloinkin melko harvoin. Veikko muitá ovdalaš áiggiid sámegiela vel gullon juohke sajis, muhto dallege oalle hárve. Veikko kertoo, että heillä oli kotikielenä suomi ja saame. Veikko muitala ahte sis lei ruovttugiellan suomagiella ja sámegiella. Äiti puhui pohjoissaamea ja isäkin osasi, mutta vastasi jostain syystä aina suomeksi. Eadni humai davvisámegiela ja áhččige máhtii dan, muhto vástidii juogaman sivas álot suomagillii. Hieman harmitellen Veikko kertoo oman saamen kielen taitonsa heikentyneen ja monien sanojen unohtuneen kun ei ole käyttänyt kieltä. Veikko atná vehá unohassan ahte su sámegieldáidu lea hedjonan ja máŋggat sánit leat vajálduvvan go ii leat geavahan giela. Hän kuitenkin sanoo pärjäävänsä yhä saamen kielellä, mutta sanavarasto ei ole enää niin laaja. Son goittotge lohká iežas ain birget sámegielain, muhto sátnerádju ii leat šat nu viiddis. Hän ylläpitää saamen kielen taitoaan kuuntelemalla saamen radiota. Son doalaha iežas sámegieldáiddu guldalemiin sámi radio. Hän kertoo kuuntelevansa radiota ennemminkin saamen kielen takia eikä niinkään uutisten takia. Son guldala radio earenoamážit sámegiela dihtii iige nuge ođđasiid dihtii. Kuunnellessaan hän muistelee kieltä ja mieleen palautuu kadonneita sanoja. Guldalettiin son muittaša giela ja millii badjánit jávkan sánit. Televisiosta tulevia saamenkielisiä uutisia hän seuraa toisinaan. Sámegielat tv-ođđasiid son čuovvu duollet dálle, muhto hejoša go ođđasat sáddejuvvojit nu maŋŋit Suomas. Saamelaisperinteeseen vahvasti kuulunut joikausperinne alkoi jäädä pois Veikon aikana. Sámiid árbevieru nana luohteárbevierru báhcigođii eret Veikko áigge. Ennen joikaaminen kuului arkipäivään, ja lähes jokaiselle laitettiin oma joiku. Ovdal luohti lei oassi árgabeaivvi ja measta juohke oktii biddjojuvvui iežas luohti. Veikolle ei enää laitettu omaa joikua, vaikka esimerkiksi hänen isällään oli oma joiku. ” Sutnje ii šat biddjojuvvon iežas luohti, vaikko ovdamearkka dihtii su áhčis lei iežas luohti. Ennen vanhaan laitettiin joiku oikeastaan kaikille, mutta ei enää nykyään. “ Ovdalaš áigge biddjojuvvui luohti rievtti mielde juohke oktii, muhto ii šat dán áiggi. Se joikukulttuuri vain jäi pois. ” Dat luohtekultuvra dušše bázii eret. " Veikko kertoo, että ettotöissä ei joikua kuulunut ollenkaan, mutta erotuksissa sitäkin enemmän. Veikko muitala ahte bohccuid čohkkedettiin ii gullon luohti ollenge, muhto bigálusain dađege eanet. Erotuksiin tuli ihmisiä eri palkisista, ja erityisesti kaikista taitavimmat joikaajat joikasivat. Bigálusaide bohte olbmot iešguđet bálgosiin ja eandaliige buot čeahpimus juoigit juige. Veikolla on tapana seurata myös saamelaispolitiikkaa ja hän on seurannut jälleen ajankohtaiseksi tulleen ILO 169-sopimuksen edistymistä ja sanoo, että Norjassa on hyvä tilanne, kun siellä sopimus on jo ratifioitu. Veikko láve čuovvut maiddái sámepolitihka ja son lea čuvvon fas áigeguovdilis ILO 169-soahpamuša ovdáneami ja lohká ahte Norggas lea buorre dilli go soahpamuš lea doppe juo ratifiserejuvvon. Hän tuumii, että Suomessakin olisi jo aika tehdä päätös kun se on ollut vireillä jo niin kauan. Son jurddašallá ahte Suomasge livččii juo dilli bargat mearrádusa danin go dat lea ádjánan juo nu guhká. Veikko miettii hetken ja lausahtaa sitten omat terveisensä nuorille poromiehille: ” Vähitellen sitä oppii, ei sitä ole paljon neuvomista. Veikko smiehtada oatnelanbotta ja cealká iežas dearvvuođaid nuorra badjealbmáide: “ Gal olmmoš vehážiid mielde oahppá, ii das leat nu ollu rávvemuš. Metsässä kun oppii kulkemaan, ja reitit mistä kuljetetaan porot. Meahcis go oahppá johtit ja diehtá johtingeainnuid. Ne vanhat reitit, mistä on helppo kuljettaa. Daid boares geainnuid gokko lea álki johtit. Ei siinä mitään, hyvä ja vapaa ammatti. Ii das mihkkige, buorre ja friija ámmát. Et kahta samanlaista päivää näe. ” Guokte seammálágan beaivvi it oainne. ”