index2.php_option=com_content_task=view_id=818_lang=finnish.html.xml
Saamelaiset ovat niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka asuttivat Pohjois-Fennoskandian heti jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta sitten.
Sámit ledje daid olbmuid maŋisboahttit, geat ásaiduvve Davvi-Fennoskandiai dalán jiekŋabaji maŋŋá badjel 10 000 jagi dassái.
Pohjois-Skandinavian saamelaisväestö polveutunee ensimmäisistä Jäämeren rannikon väestöistä ja kantasaamea puhuvasta väestöstä.
Davvi - Skandinávia sámiálbmot nállašuvaš vuosttas Jiekŋameara rittu álbmogiin ja vuođđosámi hálli álbmogis.
Nykysaamelaiset ovat osa kivikautisen väestön jälkeläisjatkumoa, joka asettui saamelaisalueelle heti jääkauden jälkeen saamelaisten asuinalue ja levinneisyys oli laajimmillaan ajanlaskun alun tienoilta 1000-luvulle.
Dálásámit leat oassi geađgebaji álbmoga maŋisboahttijoatkit, mat ásaiduvve sámeguvlui dalán jiekŋabaji maŋŋá. Sámiid orrunguovlu ja lávdu lei viidasamos áigelogu álggu sulaid 1000-lohkui.
Saamelaisia asui Laatokalta Jäämerelle ja Keski-Skandinaviasta Vienanmerelle.
Sámit orro Laatokkas Jiekŋamerrii ja Gaska-Skandinavias Vilgesmerrii.
Lounais- ja etelärannikkoa lukuun ottamatta koko nykyisen Suomen alue oli saamelaista asuinaluetta.
Earet máttaviesttar- ja máttarittu oppa dálá Suoma guovlu lei sámiid orrunguovlu.
Etelä-Suomessa on edelleenkin saamelaisperäisiä paikannimiä muistuttamassa alueen muinaisesta nautinnasta.
Mátta-Suomas lea ainge sápmelašvuvuđot báikenamat muittuheamin guovllu dološ návddašeamis.
Saamelaisten harjoittamista elinkeinomuodoista on säilynyt tietoja saamelaisessa kansaperinteessä ja arkeologinen tutkimus on tuonut uutta tietoa muinaisista saamelaisyhteisöistä.
Sámiid ollašuhttán ealáhusvugiin leat seilon dieđut sámi álbmotárbbis ja arkeologalaš dutkan lea buktán ođđa dieđu dološ sámeservošiid birra.
Saamelaiset ovat harjoittaneet varhaishistorian aikana pyyntiä, keräilyä, kalastusta ja poronhoitoa.
Sámit leat ollašuhtttán árrahistorjjá áigge bivddu, čoaggima, guollebivddu ja boazodoalu.
Elinkeinot ovat olleet hyvin luonnonmukaisia ja kaikki raaka-aineet saatiin luonnosta.
Ealáhusat leat leamaš hui luonddulági miel ja buot materiálaid oažžui luonddus.
Saamelaisten luontosuhdetta ilmentää hyvin se, että maisemaan on jäänyt hyvin vähän jälkiä muinaisista saamelaiskulttuureista arkeologien tutkittavaksi.
Sámiid luonddugaskavuođas muitala bures dat, ahte eatnamii lea báhcán hui unnán luottat dološ sámekultuvrras arkeologaid dutkama várás.
Saamelaisten muinaisuskonto perustui muiden pohjoisten uskontojen tapaan luonnonpalvontaan ja uskonto oli šamanistinen.
Sámiid dološosku vuođđuduvai eará davvi oskkuid láhkai luonddubálvaleapmai ja osku lei šamanistalaš.
Saamelaiset palvoivat luonnonhaltijoita, kuten miespuolisia tuulimiestä, (Biegga-almmái, Bieggagállis), ukkosenjumalaa (Dierpmis – Äijjih- Àddja) sekä naispuoleisia sekä äitiyden jumalatarta Sáráhkaa ja metsästyksen jumalatarta Juoksáhkkáa.
Sámit bálvaledje luondduháldiid, dego, Biegga-albmá, Bieggagállisa, bajánipmila Dierpmis – Äijjih- Àddja ja nisson sihke eatnivuođa háldi Sáráhkká ja meahccebivddu háldi Juoksáhkká.
Näkyvin muisto saamelaisesta šamanistisesta uskonnosta on noitarumpu, joita on kuvitettu mm. jumalsymboleilla.
Guovddáš muitu sámiid šamanistalaš oskkus lea meavrresgárri, maid leat govuhan ee. ipmilsymbolaiguin.
Olennainen osa uskontoa oli uhrilahjojen antaminen seidoille, seidat, joissa uskottiin jumalien asuvan.
Dehalaš oassi oskkus lei oaffariid addin seiddiide, sieiddit, gos jahkke ipmiliid ássat.
Seidat olivat erikoisia luonnonkohteita.
Sieiddit ledje iešguđet sturrosaš luonddučuozáhagat.
Tunnetuin seita on Inarin kunnassa sijaitseva Ukonsaari.
Beakkán sieidi lea Anára gielddas Áijihsuálus.
Seidoille uhrattiin kalaa, lihaa, luita sekä myöhemmin myös rahaa ja muita arvoesineitä.
Sieiddiide oaffaruššui guolli, biergu, dávttit sihke maŋŋá maiddái ruhta ja eará árvobiergasat.
Seidat ovat mahdollisesti toimineet myös siitojen välisinä rajapyykkeinä.
Sieiddit leat vejolaččat doaibman maiddái siiddaid gaskasaš rádječuoldan.
Saamelaisten yhteisöjärjestelmän perusta on siida eli lapinkylä, joka on elinkeinon harjoittamisen yksikkö sekä yhteisöllinen ja alueellinen hallintayksikkö.
Sámiid searvvušvuogádaga vuođđu lea siida dahjege sámegilli, mii lea ealáhusa ollašuhttima ovttadat sihke servodatlaš ja guovloguovdásaš hálddahusovttadat.
Sana siita on etymologisesti suhteessa sanaan sieidi, joka tarkoittaa palvonnan kohteena olevaa kiveä tai kalliota.
Sátni siida lea etymologalaččat gaskavuođas sátnái sieidi, mii darkkuha geađggi dahje bávtti, mii lea bálvaleami čuozáhahkan.
Siidoilla oli rajat ja siitojen rajat olivat myöhemmin perustana kun saamelaisten asuinalueille perustettiin kuntia.
Siiddain ledje ráját ja siiddaid ráját ledje maŋŋelis vuođđun go sámiid orrunguovlluide vuođđudedje gielddaid.
Johan Turi on teoksessaan v. 1910 Kertomuksia saamelaisista (Muitalus sámiid birra) kuvannut saamelaisten kansaperinnettä ja erityisesti porosaamelaisten folklorea.
Johan Turi lea girjjistis j. 1910 Muitalus sámiid birra govvidan sámiid álbmotárbbi ja erenoamážit badjesámiid folklore.
Folkloren mukaan saamelaiset alkoivat pyytää peuroja ja paimentaa niitä sen jälkeen poroina.
Álbmotárbbi mielde sámit álge bivdit gottiid ja guođohit daid dan maŋŋá boazun.
Saatuaan kesyimmät peurat kiinni niitä käytettiin houkutuseläiminä ja tällä tavoin kasvatettiin porolaumoja ja alkoivat elää niiden kanssa ympäri vuoden ja jutaa samalla tavoin kuin saamelaiset nykyisin tekevät.
Go fáhtejedje lojimus gottiid gitta daid geavahedje hohkalllananeallin ja dánu stuorrudedje boazoealuid ja álge eallit daiguin birra jagiid ja johtit seamma láhkai go sámit dán áiggege dahket.
Tuolloin saamelaiset asuttivat alueitaan yksin.
Dalle sámit ásaiduhtte guovlluideaset okto.
Vanhakantaisen tutkimuksen mukaan saamelaiset olisivat harjoittaneet pienimuotoista poronhoitoa, jossa poroja olisi pidetty peuranpyynnissä houkutintarkoituksessa pitkään, mutta laajamittaista paimentolaista poronhoitoa vasta 1600-luvulta lähtien.
Boares dutkamuša mielde sámit livčče ollašuhttán unnahámát boazodoalu, mas bohccot livčče atnon goddebivddus hohkahallandárkkuhusa dihttii guhká, muhto viiddes nomáda badjedoallu lei easka 1600-logu rájes.
Näkemykset ovat perustuneet verotusluetteloin.
Oainnut leat vuođđuduvvan vearuhuslogahallamiidda.
Porojen on tulkittu tullee kesytetyksi tunturipeurasta ja poronhoito sekä metsästys olisi johtanut tunturipeuran sukupuuttoon.
Leat dulkojuvvon, ahte bohccot leat lodjuduvvon duottargottis ja boazodoallu sihke meahccebivdu livčče dagahan duottargotti sogahuvvama.
Uusin arkeologis-biologinen tutkimus ei tue tätä näkemystä.
Ođđasamos arkeologalaš – biologalaš dutkamuš ii doarjjo dán oainnu.
Uusimman DNA-tutkimuksen mukaan Fennoskandian nykinen poro ei ole tunturipeurasta kesytetty laji vaan täysin oma lajinsa.
Ođđasamos DNA-dutkamuša mielde Fennoskandia dálá boazu ii leat duottargottis lodjuduvvon šládja muhto áibbas iežas šládja.
Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että saamelaiset ovat kesyttäneet historian saatossa useita eri peuralajeja.
Dutkamuša mielde lea vejolaš, ahte sámit leat lodjudan historjjá áigge máŋggaid earálágan goddešlájaid.
Arkeologit ovat aiemmin tulkinneet peuraluulöydösten kertoneen pyyntikulttuurista, mutta uusimman tutkimustuloksen valossa ne voivat kertoa myös poronhoitokulttuurista.
Arkeologat leat ovdal dulkon goddedáktegávdnosiid muitalan bivdokultuvrras, muhto ođđasamos dutkamušbohtosa vuođul dat sáhttet muitalit maiddái boazodoallokultuvrras.
Todennäköisesti saamelainen poronhoitokulttuuri on hyvin vanhaa, koska elinkeino on hyvin erikoistunut ja saamen kieli sisältää hyvin laajan poronhoitoon liittyvän terminologian.
Várra sámi boazodoallokultuvrra lea hui boaris, daningo ealáhus lea hui spesialiserešuvvan ja sámegielas leat hui viiddis boazodollui gulavaš terminologiija.
Kalastus on ollut ja on edelleenkin tärkeä osa saamelaisten kulttuuria ja merkittävä elinkeino.
Guollebivdu leamašan ja lea ainge dehalaš sámiid kultuvrra oassi ja mearkkašahtti ealáhus.
Utsjoella kalastuksen merkitys on olut erityisen suuri.
Ohcejogas guollebivddu mearkkašupmi leamašan erenoamáš stuoris.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Tenon kalastuskulttuurista ovat myöhäiskeskiajalta.
Vuosttas čálalaš máinnašumit Deanu guollebivdokultuvrras leat gaskaáiggi loahpas, maŋŋidisgaskaáiggis.
Tärkein saaliskala, lohi, on ollut kautta aikojen Tenon saamelaisille tärkein saaliskala sekä myös maksuväline.
Dehalamos bivdoguolli, luossa, leamašan čađa áiggiid Deanu sámiide dehalamos sálašguolli sihke maiddái máksingaskaoapmi.
Saamelaiset ovat pyytäneet ravinnoksi peuraa, hirveä sekä maalintuja.
Sámit leat bivdán biebmun gotti, ealgga sihke eanalottiid.
Hirviä ja peuroja pyydettiin pyyntikuopilla, ajopyynnillä ja aitauksilla.
Ealggaid ja gottiid bivde bivdorokkiin, vuojihemiin ja áidumin.
Arkeologit ovat löytäneet saamelaisten kotiseutualueelta useita näihin päiviin asti säilyneitä pyyntikuoppia.
Arkeologat leat gávdnan sámiid ruovttuguovllus máŋggaid otná beaivve rádjai seilon bivdorokkiid.
Pienempiä riistaeläimiä pyydettiin lisäksi turkiksien vuoksi.
Unnimus fuođđuid bivde lassin náhkiid dihtii.
Saamelaiset myivät turkiksia aina Keski-Eurooppaan asti jo hyvin varhain.
Sámit vuvde náhkiid álo Gaska-Eurohpa rádjai juo hui árrat.
Keräily on kuulunut saamelaisten ravinnonhankintaan kautta historian.
Čoaggin lea gullan sámiid biepmuháhkamii čađa historjjá.
Vesilintujen munittaminen eli munien kerääminen uista, on ollut tärkeä ravinnonlisä, ja tapa on säilynyt pienimuotoisena harrastuksena aivan näihin päiviin asti.
Čáhcelottiid manneheapmi dahjege maniid čoaggin muorain, leamašan dehalaš biebmolassi, ja vuohki lea seilon unnahámát buđaldussan áibbas dáid beivviid rádjai.
Eri saamelaiskulttuureilla on ollut erilaiset pääravinnonlähteensæ ja asumismallinsa, mihin vaikuttivat ympäristö, luonnon resurssipohja sekä kulttuurin tavat ja perinteet.
Iešguđet sámekultuvrrain leamašan iešguđetlágan váldobiebmogáldut ja ássanmállet, maidda váikkuhedje biras, luonddu resursavuođđu sihke kultuvrra dábit ja árbbit.
Porosaamelaisilla asutuskuva noudatti porojen luontaisia kulkureittejä merenrannikon kesä-alueilta aina suojaisille metsäalueille ja tuntureille.
Badjesámiin ássan čuovui bohccuid lunddolaš geinnodagaid mearrarittu geasseorohagain álo suddjes meahcceguovlluide ja duottariidda.
Paimenet ja perheet elivät liikkuvaa eli nomadistista (jutavaa) elämäntapaa.
Eallogeahččit ja bearrašat elle johtti dahjege nomádalaš eallinvuogi.
Myös kalastajasaamelaisilla oli liikkuva elämäntapa.
Maiddái guolásteaddjisámiin lei johtti eallinvuohki.
Talvipaikkaa nykyisen Suomen alueella pitävät saamelaiset ovat käyneet kalastamassa kesäisin aina Norjan merenrannikolla asti.
Dálveorohaga dálá Suoma guovllus doalli sámit leat fitnan guollebivddus geassit gitta Norgga mearrarittu rájes.
Saamelaisten historiallinen nautinta-alue on sijainnut nykytilanteeseen suhteutettuna usean eri valtion alueella.
Sámiid historjjálaš návddašanviidodat leamašan dálá dili ektui máŋgga eará riikka viidodagas.
Inarinsaamelaisilla on ollut kalastuksen, metsästyksen ja myöhemmin myös karjanpitoa varten yhdestä kolmeen kausiluonteisesti asuttua paikkaa.
Anáraččain leamašan guollebivddu, meahccebivddu ja maŋŋelis maiddái šibitdoalu várás ovttas golbmii bajiid mielde orrojuvvon saji.
Inarinsaamelaiset oat myös pitäneet ja pitävät edelleenkin poroja.
Anáraččat leat maiddái doallan ja dollet ainge bohccuid.
Inarinsaamelaisten muuttoasutuskierto keskittyi Inarijärven vesistön läheisyyteen.
Anáraččaid orohatlotnašuvvan čoahkanii Anárjávrri čázádaga lahkosii.
Inarinsaamelaisten talvipaikka oli usein sisämaan metsissä, jotka olivat suojaisia ja alueella oli polttopuita ja porolaitumia.
Anáraččaid dálveorohat lei dávjá siseatnama vuvddiin, mat ledje biekkasuojis ja guovllus ledje boaldinmuorat ja guođohaneatnamat.
Kesäpaikat sijaitsivat luonnollisesti järvien eli hyvien kalavesien varrella.
Geasseorohagat ledje lunddolaččat jávrriid dahjege buriid guollečáziid guoras.
Muuttoasutuskierto säilyi joillakin inarinsaamelaisilla perheillä aina 1950-luvulle asti.
Orohatlotnašuvvan seaillui muhtun anáraš bearrašiin gitta 1950-logu rádjai.
Kolttasaamelaisyhteisön yhteisö- ja elinkeinojärjestelmästä on parhaiten säilynyt tietoja Suonikylän kolttasaamelaisyhteisöstä.
Nuortalašservoša searvvuš- ja ealáhusvuogádagas lea buoremusat seilon dieđut Suonnjelgili nuortalšservošis.
Suonikylän kolttasaamelaisilla oli yhteinen talvikylä, josta eri suvut hajaantuivat perinteisille sukualueilleen kalastusta ja pyyntiä varten.
Suonnjelgili nuortalaččain lei oktasaš dálvegilli, gos eará sogat hádjánedje árbevirolaš sohkaeatnamiidda guollebivddu ja bivddu dihtii.
Talvikylässä perheet harjoittivat yhdessä pyyntiä ja kalastusta.
Dálvegilis bearrašat ollašuhtte ovttas bivddu ja guollebivddu.
Talvikylässä kokoontui kolttasaamelaisten kyläkokous, joka päätti alueiden käytöstä ja yhteisöllisistä asioista.
Dálvegilis čoahkkanii nuortalaččaid giličoahkkin, mii mearridii eatnamiid geavaheamis ja servoša guoski áššiin.
Kolttasaamelaiset ovat lisäksi harjoittaneet pienimuotoista poronhoitoa.
Nuortalaččat leat lassin ollašuhttán unnahámát boazodoalu.
Uudisasutus alkaa
Ođđaássan álgá
Keskiajalta lähtien eri valtioita alkoi muodostua saamelaisten asuttamille asuinalueille ja valtioiden kiinnostus kohdistui pikkuhiljaa myös pohjoista ja sen resursseja kohtaan.
Gaskaáiggi rájes eará stáhtat álge šaddat sámiid ásahan orrunsajiide ja stáhtaid beroštupmi čuozai gulul maiddái davás ja dan resurssaide.
1500-luvun loppupuolelle asti saamelaiset elivät melkein ainoina omilla alueillaan.
1500-logu loahppabeali rádjai sámit elle measta áidna álbmogin iežaset guovlluin.
Suomalaisen ja saamelaisen asutuksen rajana oli nk. Lapin ja Lannan raja, joka kulki nykyistä saamelaisten kotiseutualuetta etelämpänä.
Suopmelaš ja sápmelaš ásahusa rádján lei ng. Lappi ja Lanta rádji, mii lei dálá sámiid ruovttuguovllu máddelabbos.
Historioitsija Kyösti Julku on määrittänyt lapin ja lannan rajan rajapyykit.
Historjáčálli Kyösti Julku lea meroštallan lappi ja lanta rájá rádječuolddaid.
Raja perustui lapinkylien ja suomalaisten pitäjien rajoihin.
Rádjá vuođđuduvai sámegiliid ja suopmelaš gielddaid rájáide.
Rajaa ei saanut ylittää.
Rájá ii sáhttán rasttildit.
Raja ei kuitenkaan säilynyt voimassa kovin pitkään, vaan Kustaa Vaasan 1600-luvulla (1673 ja 1695) antamat asutusplakaatit lopettivat rajan ja aloittivat uudisasutuksen saamelaisten asuma-alueille.
Rádjá ii goit seilon fámus hirbmat guhká, muhto Kustaa Vaasa 1600-logus (1673 ja 1695) addin ássanplakáhtat heaittihedje rájá ja álggahedje ođđaássama sámiid orrunguovlluide.
Muuttoa tuettiin sosiaalisin ja taloudellisin helpotuksin.
Fárrema dorjo sosiálalaš ja ekonomalaš healppuhemiiguin.
Uudisasutuksen aikaan nykyisen Suomen ja Norjan pohjoisosat luettiin Tornion ja Kemin Lappeihin.
Ođđaássama áigge dálá Suoma ja Norgga davvioasit gulle Durdnosa ja Giema Lappii.
Uudisasutuksen myötä eteläiset saamelaisryhmät sulautuivat suomalaiskulttuuriin.
Ođđaássama mielde mátta sámejoavkkut sudde suopmelaškultuvrrii.
Näistä kulttuureista on jäljellä muutamia runonpätkiä ja sanontoja.
Dáin kultuvrrain leat báhcán muhtun diktabihtát ja dajaldagat.
Uudisasutuksen myötä valtio, kirkko ja matkailijat kiinnostuivat saamelaisten kotiseutualueesta.
Ođđaássama mielde stáhta, girku ja turisttat beroštuvve sámiid ruovttuguovllus.
Myös verottaja kiinnostui pohjoisesta Saamenmaasta.
Maiddái vearuheaddji beroštuvai davvi Sámis.
Saamelaiset saattoivat maksaa veroa jopa kaikille lähialueen valtioille, koska valtioiden rajat eivät olleet pohjoisessa selvät.
Sámit sáhtte máksit vearuid juoba buot lagasguovllu stáhtaide, go riikkaid ráját eai lean davvin čielgasat.
Ensimmäisenä uudisasutus saavutti Enontekiön ja Inarin.
Vuosttasin ođđasássan juvssai Eanodaga ja Anára.
Uudisasutuksen myötä maatalous tuli myös saamelaisten kotiseutualueelle.
Ođđaássama mielde eanadoallu bođii maiddái sámiid ruovttuguvlui.
Inarin ja Utsjoen saamelaisille maataloudesta tuli osa kalastus- ja pyyntikulttuuria.
Anára ja Ohcejoga sámiide eanadoalus šattai guollebivdo- ja bivdokultuvrra oassi.
Uudisasutuksen myötä saamelaisia alettiin käännyttää kristinuskoon ja tämä johti saamen kielen aseman heikentymiseen sekä saamelaisen muinaisuskon katoamiseen.
Ođđaássama mielde maiddái álge sámiid jorgalahttit kristtalašoskui ja dát dagahii sámegiela dili fuotnáneami sihke sápmelaš dološoskku jávkama.
Strömstadin rajasopimuksen rajajärjestelyissä vuonna 1751 vedettiin Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norjan rajat myöhempään muotoonsa.
Strömstada rádjasoahpamuša rádjaortnedemiin jagi 1751 gessujuvvui Ruoŧa-Suoma ja Danmárkku-Norgga ráját maŋit hápmái.
Sopimuksen lappcodisillenissä vuonna 1751 Ruotsi-Suomi ja Tanska-Norja takasivat mm. saamelaisille oikeuden ylittää rajat porolaumoineen ja kalastustarkoituksessa.
Soahpamuša lappcodisillenis jagi 1751 Ruoŧŧa-Suopma ja Danmárku-Norga dáhkidedje ee. sámiide vuoigatvuođa rasttildit rájáid boazoealuin ja guollebivdodárkkuhusa dihtii.
Tämä oikeus jatkui vuoden 1852 rajasulkuun asti.
Dát vuoigatvuohta joatkašuvai jagi 1852 rádjagiddema rádjai.
Rajasulut Suomen ja Norjan välillä vuonna 1852 sekä Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1889 lopettivat perinteisen jutamisen Suomessa ja aiheuttivat suuria asuinmuutoksia saamelaisalueella.
Rádjagiddemat Suoma ja Norgga gaskkas jagi 1852 sihke Ruoŧa ja Suoma gaskkas jagi 1889 heite árbevirolaš johtima Suomas ja dagahedje stuorra ássannuppástusiad sámeguovllus.
Saamelaisten piti valita pysyvästi asuinmaansa ja valita perinteisten sukualueidensa välillä.
Sámit galge válljet bissovaččat iežaset ássaneatnamiid ja válljet árbevirolaš sohkaeatnamiid gaskkas.
Rajojen myötä myös uudisasutus voimistui 1800-luvulla ja valtiot alkoivat tietoisen politiikan avulla vahvistaa pääväestön etuja ja sulauttaa saamelaisia pääväestöön.
Rájáid mielde maiddái ođasássan lassánii 1800-logus ja stáhtat álge diđolaš politihkain nannet váldoálbmoga ovdduid ja suddadit sámiid váldoálbmogii.
Saamelaisten yhteys omaan kieleen ja kulttuuriin heikkeni.
Sámiid oktavuohta iežas gillii ja kultuvrrii hedjonii.
Erityisesti koululaitoksen tulo johti saamen kielen aseman heikkenemiseen.
Erenoamážit skuvlalágádusa boahtin dagahii sámegiela dili fuotnáneapmai.
Toinen maailmansota johti kolttasaamelaisten perinteisen asuma-alueiden hajaantumiseen kahden valtion välillä.
Nubbi máilmmisoahti dagahii nuortalaččaid árbevirolaš orrunguovlluid hádjáneapmai guovtti riikka gaskkas.
Nykyiset Suomen kolttasaamelaiset koostuvat Petsamon alueen kolmen siidan, Suonikylän, Petsamon ja Paatsjoen kolttasaamelaisista.
Dálá Suoma nuortalaččat šadde Beahcáma guovllu golmma siidda, Suonnjelgili, Beahcáma ja Báhcaveaijoga nuortalaččain.
Heidät asutettiin II maailmansodan jälkeen Inarin kunnan itäosiin.
Sin ásahedje II máilmmisoađi maŋŋá Anára gieldda nuortaosiide.
Osa jäi Neuvostoliiton alueelle.
Oassi bácii Sovjetlihtu guvlui.
Suonikyläläiset sijoitettiin Sevettijärven alueelle, petsamonkyläläiset Tsarmijärven-Nellimin seudulle sekä paatsjokiset Keväjärven-Mustolan alueelle.
Suonnjelgiliolbmuid sajuštedje Čeavetjávrri guvlui, beahcángiliolbmot Tsarmijávrri-Njellim guvlui sihke báhcaveaijoholbmot Kiäváájávri - Mustola guvlui.
Saamelainen yhteistyö alkaa
Sámiid oktasašbargu álgá
Saamelaisten etninen ja kansallinen herääminen alkoi 1800-luvun lopulla Norjassa ja Ruotsissa, jolloin syntyivät ensimmäiset saamelaisyhdistykset ja sanomalehdet.
Sámiid etnihkalaš ja álbmotlaš morráneapmi álggii 1800-logu loahpas Norggas ja Ruoŧas, goas šadde vuosttas sámesearvvit ja aviissat.
Ensimmäinen yhteinen saamelaiskokous pidettiin 1917 Norjan Trondheimissa.
Vuosttas oktasaš sámečoahkkima dolle 1917 Norgga Trondheaimmas.
Yhteistyö tiivistyi sotien jälkeen jolloin Ruotsin Jokkmokissa pidettiin 1953 ensimmäinen kolmen valtion saamelaisten konferenssi.
Oktasašbargu šattai čavggabun sođiid maŋŋá goas Ruoŧa Johkamohkis dolle 1953 vuosttas golmma riikka sámiid konferánssa.
Se korosti saamelaisten oikeuksia luonnonvaroihin ja kieleen ja päätti yhteissaamelaisen Saamelaisneuvoston perustamisesta.
Dat deattuhii sámiid vuoigatvuođaid luondduriggodagaide ja gillii ja mearridii sámiid oktasaš Sámeráđi vuođđudeami.
Saamelaisyhteisö alkoi järjestäytyä ja 1900-luvun puoliväliin mennessä Suomessa toimi saamelaisyhdistyksiä.
Sámesearvvuš álggii ortniidit ja 1900-logu gaskamuttu rádjai Suomas doibme sámesearvvit.
Saamelaisyhteisön aktiivinen toiminta johti saamelaisvaltuuskunnan perustamiseen 1970-luvulla.
Sámeservoša aktiiva doaibman oažžui áigái sámepárlameantta vuođđudeami 1970-logus.
Koulukotiasumisesta saamen kielen opetukseen
Skuvlaruoktoássamis sámegiela oahpahussii
1900-luvun alku oli suomalaistamisen aikaa.
1900-logu álgu lei láttiiduhttima áigi.
Monet lapset menettivät saamen kielen taidon koulukodeissa.
Máŋggat mánát masse sámegiela dáiddu skuvlaruovttuin.
Lapset pääsivät käymään kotonaan vain harvoin ja yhteys saamenkieliseen ympäristöön heikkeni.
Mánát besse fitnat ruovttusteaset dušše hárve ja oktavuohta sámegielat birrasii fuotnánii.
Saamen kielen puhuminen kiellettiin monissa yhteyksissä.
Sámegiela hállan gildui máŋggain oktavuođain.
Saamen kieli ja kulttuuri oli hyvin uhanalainen 1900-luvun puolivälissä.
Sámegiella ja kultuvrra lei hui áitatvuloš 1900-logu gaskkamuttus.
Saamelaisyhteisön järjestäytyminen ja saamelaisyhteistyö johtivat saamelaiskulttuurin aseman paranemiseen, saamen kielen aseman kehittymiseen ja lainsäädännön kehittymiseen.
Sámeservoša ortniiduvvan ja sámeoktasašbargu ožžo áigái sámekultuvrra dili buorráneapmai, sámegiela dili ovdáneapmai ja láhkaásahusa ovdaneapmai.
Saamen kielinen opetus aloitettiin peruskouluissa ja ensimmäinen saamen kielilaki hyväksyttiin vuonna 1992.
Sámegielat oahpahus álggahuvvui vuođđoskuvllain ja vuosttas sámi giellaláhka dohkkehuvvui jagi 1992.
Suomalaistamisprosessi jätti syvän jäljen saamelaisyhteiskuntaan johtaen saamen kielten uhanalaistumiseen.
Láttiiduhttinproseassa guđii čiekŋalis luotta sámeservodahkii ja dagahii sámegielaid áitatvuložin.
Vain noin vajaa puolet Suomen saamelaisista puhuu saamea äidinkielenään.
Dušše sullii vádjit bealli Suoma sámiin hálla sámegiela eatnigiellan.
Haasteet
Hástalusat
Saamelaiskulttuuri on säilynyt omaleimaisena ja ainutlaatuisena alkuperäiskansakulttuurina sulauttamispyrkimyksistä huolimatta.
Sámekultuvra lea seilon iešlágálažžan ja áidnalunddot eamiálbmotkultuvran suddadanfiggamušain fuolakeahttá.
Saamelaiskulttuuri joutuu yhä edelleen kohtaamaan suuria haasteita.
Sámekultuvra gártá áinge deaivat stuorra hástalusaid.
Saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta aiheuttaa suuren haasteen saamenkielisille palveluille ja opetukselle, saamen kielen ja kulttuurin tulevaisuudelle sekä saamelaiselinkeinojen harjoittamiselle.
Sámiid eretfárren eret sámiid ruovttuguovllus dagaha stuorra hástalusa sámegielat bálvalusaide ja oahpahussii, sámegiela ja kultuvrra boahtteáigái sihke sámeealáhusaid ollašuhttimii.
Ilmastonmuutos, globalisaatio ja taloudellinen kiinnostus arktista aluetta kohtaan tuovat myös suuria haasteita.
Dálkádatnuppástus, globalisašuvdna ja ekonomalaš beroštupmi árktalaš guovllu vuostá buktet maiddái stuorra hástalusaid.
Saamelaisten oikeudet eivät toteudu vielä kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla, kuten kansainväliset ihmisoikeuksien toteutumista valvovat elimet ovat huomauttaneet.
Sámiid vuoigatvuođat eai ollašuva velá riikkaidgaskasaš soahpamušaid eaktudan vuogi mielde, dego álbmotlaš olmmošvuoigatvuođaid ollašuvvama bearráigeahčči orgánat leat fuobmášahttán.
Suomessa on myös erilaisia yhdistyksiä ja ryhmittymiä, jotka vastustavat saamelaisten oikeuksia ja erilaisissa medioissa on paljon saamelaisvastaista kirjoittelua.
Suomas leat maiddái iešguđetlágan searvvit ja joavkkut, mat vuostálastet sámiid vuoigatvuođaid ja iešguđetlágan mediain leat ollu sámevuostásaš čálašeapmi.