index2.php_option=com_content_task=view_id=819_lang=finnish.html.xml

Elinkeinot Sámealáhusat Poronhoito Boazodoallu Poronhoito on näkyvin osa saamelaiskulttuuria. Boazodoallu lea sámekultuvrra guovddáš oassi. Kaikki saamelaiset eivät saa elantoaan poronhoidosta, mutta sen yhteisöllinen ja kulttuurinen merkitys on edelleen suurta. Buot sámit eai oaččo ealáhusa boazodoalus, muhto dan servodatlaš ja kultuvrralaš mearkkašupmi lea ainge stuoris. Poronhoidon vuotuistapahtumiin, kesäisiin vasanmerkityksiin ja talvisiin poroerotuksiin, osallistuu yleensä koko suku. Boazodoalu jahkásašdáhpáhusaide, geassemiessemearkumiidda ja dálverátkimiidda, oassálastá dábálaččat oppa sohka. Se on ainoa perinteinen saamelaiselinkeino, joka on yksistään kannattava. Dat lea áidna árbevirolaš sámi ealáhus, mii okto lea gánnáhahtti. Poronhoidon tuloista noin 14 prosenttia muodostuu valtiollisista ja EU-tuista. Boazodoalu boađuin sullii 14 proseantta čoahkkanit stáhta ja EU-doarjagiin. Moni saamelainen harjoittaa poronhoidon yhteydessä pienimuotoista matkailu- tai jalostustoimintaa. Máŋggas sápmelaččain barget boazodoalu oktavuođas smávvalágan turisma- dahje gárvvistandoaimma. Saamelaisten kotiseutualue kuuluu erityiseen poronhoitoalueeseen, jossa poroilla on vapaa laidunnusoikeus. Sámiid ruovttuguovlu gullá erenoamáš boazodoalloguvlui, gos bohccuin lea friddja guohtunvuoigatvuohta. Kotiseutualueella on 13 paliskuntaa ja noin 1250 poronomistajaa, mikä on noin 27 % koko Suomen poronomistajista. Ruovttuguovllus leat 13 bálgosa ja sulli 1250 boazoeaiggáda, mii lea sullii 27 % oppa Suoma boazoeaiggádiin. Eloporoja on noin 40 % (78 307) koko Suomen eloporoista ja vajaa 80 % Lapin eloporoista. Eallibohccot leat sullii 40 % (78 307) oppa Suoma eallibohccuin ja vádjit 80 % Sámi eallibohccuin. Kartta: Saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat Kárta: Sámi ruovttuguovllu bálgesat / bálgosat Saamelainen poronhoito perustuu laidunkiertojärjestelmään, joka pohjautuu porojen biologiaan ja poronhoitajien kulttuurisiin tapoihin. Sámiid boazodoallu vuođđuduvvá dálve- ja geasseeanaguohtunortnegii, mii vuođđuduvvá bohccuid biologiijai ja badjeolbmuid kultuvrralaš dábiide. Poroja laidunnetaan eri kesä- ja talvialueilla, lisäksi keväällä on oma laidunalue vasomista varten ja syksyllä porojen rykimisalue. Bohccot guođohuvvojit sierra geasse- ja dálveeatnamiin, lassin giđđat lea iežas guođohaneana guoddima várás ja čakčat bohccuid ragatguovlu. Poronhoidossa eri alueiden riittävyys on välttämätöntä. Boazodoalus lea vealtameahttun, ahte iešguđetlágan eatnamat leat doarvái. Saamelaista poronhoitoa harjoitetaan ns. talvisiidoissa, jotka ovat muutaman poroperheen muodostamia sukulaisuuteen perustuvia paimennusyksiköitä. Sámi boazodoallu ollašuhttojuvvo ng. dálvesiiddain, mat leat muhtun badjebearraša ráhkadan, sohkii vuođđuduvvi guođohanovttadagat. Siita ohjaa poronhoidon harjoittamista omalla nautinta-alueellaan. Siida stivre boazodoalu ollašuhttima iežas návddašaneatnamiin. Paliskunnan alueella paimentaa useampia siitoja. Bálgosa eatnamiin guhtot máŋggat siiddat. Siitojen nautinta-alueiden rajat eivät ole staattisia, vaan ne voivat muuttua laidunolosuhteiden mukaan ja eri siidat voivat myös yhdistyä toisiinsa. Siiddaid návddašaneatnamiid ráját eai biso ovtta sajis, muhto dat sáhttet molsašuvvat guohtundiliid mielde ja eará siiddat sáhttet maiddái ovttastuvvat nuppiideaset. Poroja kaarteessa Bohccot gárddis Poronhoidon vaikutuksesta luontoon on puhuttu hyvin paljon ja on väitetty, että saamelaisten kotiseutualueella olisi ylilaidunnusta. Boazodoalu váikkuhusas lundui lea hállojuvvon hui ollu ja lea čuoččuhuvvon, ahte sámiid ruovttuguovllus livčče liigeguođoheapni. Poro kuten erilaiset peuralajit ovat kuuluneet saamelaisten kotiseutualueen luontoon kautta historian. Boazu dego earálágan goddešlájat leat gullan sámiid ruovttuguovllus luondui miehtá historjjá. Uusimpien tutkimustuloksien mukaan porot voivat laidunnuksellaan ehkäistä tulokaslajien tuloa arktiselle alueelle. Ođđasamos dutkanbohtosiid mielde bohccot sáhttet guohtumiin eastit ođđašlájaid boahtima árktalaš guovlluide. Ilmaston lämmitessä uusia kasvi- ja eläinlajeja tulee pohjoiseen. Dálkádaga liegganettiin ođđa šaddo- ja eallišlájat bohtet davás. Porot estävät laidunnuksellaan myös pajukoitumisen ja ylläpitävät varpukasvillisuutta sekä lannoittavat arktisen alueen luontoa. Bohccot estet guohtumiin maiddái šieđgaluvvama ja doalahit daŋasšattuid sihke duktejit árktalaš guovllu luonddu. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan porojen intensiivinen laidunnus hidastaa lumen sulamista keväisin hidastaen samalla ilmaston lämpiämistä. Dálkediehtaga lágádusa dutkamuša mielde bohccuid intensiiva guohtun hihttuda muohttaga suddama giđđat hihttudemiin seammás dálkádaga liegganeami. Porot merkitään omalla korvamerkillään. Bohccot merkejuvvojit iežas bealljemearkain. Korvamerkki ilmoittaa omistajuuden ja suvun, johon poron omistaja kuuluu. Bealljemearka almmuha oamasteaddji ja soga, masa bohcco oamasteaddji gullá. Saamelaisessa poronhoidossa merkit annetaan sukumerkkijärjestelmän mukaan. Sámiid boazodoalus mearkkat addojit sohkamearkavuođádaga mielde. Jokaisella suvulla on oma merkkilinja. Juohkehaš sogas lea iežas mearkalinjá. Lasten korvamerkit ovat variaatioita vanhempien, yleensä jo edesmenneiden sukulaisten merkeistä. Mánáid bealljemearkkat leat variašuvnnat vánhemiid, dábálaččat juo jápmán fulkkiid mearkkain. Eli kaikki merkkilinjan merkit muistuttavat toisiaan. Dahjege buot mearkalinjjá mearkkat muittuhit nuppiid. Joissakin kotiseutualueen paliskunnassa poroja ruokitaan talvisin tai heinää käytetään paimennuksessa apuna. Muhtun ruovttuguovllu bálgosiin bohccuid bibmet dálvit dahje suoinnit atnojuvvojit guođoheamis veahkkin. Syinä lisäruokintaan ovat olleet mm. laidunalueiden pirstoutuminen, metsänhakkuu ja muut kilpailevat maankäyttömuodot, jotka ovat vähentäneet laidunten määrää. Sivvan lassibiebmamii leat leamaš ee. guohtoneatnamiid hádjáluvvan, vuovdečuollamat ja eará gilvaleaddji eanageavahanvuogit, mat leat geahpedan guohtoneatnamiid meari. Pääosin porot syövät edelleenkin luonnonlaitumilla. Eanáš oassi bohccuin guhtot ainge luondduviđáguohtoneatnamiin. Käytännössä koko saamelaisten kotiseutualue on ollut ja on edelleen porojen laidunnuksessa. Geavadagas oppa sámiid ruovttuguovlu lea leamaš ja lea ain bohccuid guohtuneanan. Vaikka poronhoidossa käytetään nykyisin mönkijöitä ja moottorikelkkoja apuna, poron, luonnon ja ilmaston tunteminen on hyvin tärkeä osa poronhoitajien ammattitaitoa. Vaikko boazodoalus geavahit dán áigge njealjejuvllagiid ja mohtorgielkkáid veahkkin, bohcco, luonddu ja dálkádaga dovdan lea hui dehalaš oassi badjeolbmuid ámmátdáiddus. Poronhoito ylläpitää saamen kieltä ja luo luonnollisia saamen kielen käyttöympäristöjä. Boazodoallu doalaha sámegiela ja ráhkaga lunddolaš sámegiela geavahanbirrasiid. Saamen kielessä on hyvin tarkka ja runsas poronhoitoon ja luontoon liittyvä terminologia. Sámegielas lea hui dárkkes ja ollu boazodollui ja lundui gulavaš terminologiija. Ammattimaisesti poronhoitoa harjoittavien keski-ikä on jatkuvasti nousussa (nykyisin noin 47 vuotta) ja samalla poronhoitajien kokonaismäärä on laskussa. Ámmátlaččat boazodoalu ollašuhttiid gaskaahki lea jámma loktanan (dán áigge sulllii 47 jagi) ja seammás badjeolbmuid olles mearri lea unnumin. Poronhoidon tulevaisuutta uhkaa elinkeinon heikko kannattavuus, saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta, ilmastonmuutos sekä kasvava petomäärä. Boazodoalu boahtteáiggi uhkida ealáhusa heittot gánnáhanmuddu, sámiid eretfárren sámiid ruovttuguovllus, dálkkádatnuppástus sihke lassáneaddji spiriidmearri. Saamelainen käsityö, duodji on osa saamelaisten luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta ja saamelaista elämäntapaa. Sámi duodji, duodji lea oassi sámiid luonddu ja kultuvrra gaskasaš gaskavuođa ja sámiid eallinvuogi. Käsityö on sekä taidetta että elinkeinomuoto. Duodji lea sihke dáidda ja ealáhusvuohki. Käsityöperinne on vuorovaikutusta luonnon kanssa sekä materiaalin hankinnassa että käsitöiden koristeluissa. Duodjeárbi lea vuorrováikkuhus luondduin sihke materiála háhkamis ja dujiid hervemis. Jokaisella alueella on oma tapansa tehdä saamen käsityötä. Juohke guovllus lea iežas vuohki duddjot sámi duoji. Pääkäsityöperinteet Suomessa ovat koltan-, inarin- ja pohjoissaamen käsityöt. Váldoduodjeárbbit Suomas leat nuortalaš-, anáraš- ja davvisápmelaš duojit. Käsityö on väline, jonka kautta opetetaan kulttuuria, sen arvoja, filosofiaa, ajattelumaailmaa. Duodji lea gaskaoapmi, man bokte oahpahuvvo kultuvra, dan árvvut, filosofiija, jurddašanmáilbmi. Käsityötaito siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisessa kanssakäymisessä. Duodjedáidu sirdašuvvá buolvvas nubbái sosiálalaš dáhkamusaš. Tärkeä osa käsityötaitoa on saamen kielinen käsityöterminologia. Dehalaš oassi duodjedáiddus lea sámegielat duodjeterminologiija. Käsityö on nykyisin sekä tarveaineiden ja vaatteiden valmistusta mutta myös taidekäsityötä. Duodji lea dán áigge sihke atnuávdnasiid ja biktasiid ráhkadeapmi muhto maiddái dáiddaduodji. Saamen käsityö jakaantuu ns. pehmeisiin ja koviin käsitöihin. Sámi duodji juohkášuvvá ng. dipma ja garra dujiide. Käsityön raaka-aineet kerätään luonnosta kestävällä tavalla. Duoji materiálaid čoaggit luonddus bistevaš vugiin. Käsityö elää luonnonkierron mukaan ja materiaalit kerätään ja käsitellään tiettyyn aikaan vuodesta. Duodji eallá luonddulotnašuvvama mielde ja materiálaid čoaggit ja gieđahallat dihto áigge jagis. Niiden valmistuksessa hyödynnetään raaka-aineiden kaikkia osia. Daid ráhkadeamis ávkkástallat materiálaid buot osiid. Leppää, koivua ja pajua käytetään nahan parkituksessa. Leaibbi, soagi ja sieđgga geavahit náhki ostemis. Juuria käytetään erityisesti inarin- ja koltansaamen käsityöperinteessä tarve-esineiden valmistukseen ja koristeluun. Vettiid atnet erenoamážit anár- ja nuortlašduodjeárbbis atnubiergasiid ráhkadeapmai ja hervemii. Porosta käytetään nahkoja, sarvia, luita ja jänteitä. Bohccos geavahit náhkiid, čorvviid, dávttiid ja suonaid. Kasveja käytetään kankaiden värjäämiseen ja kenkäheiniä kerätään jalkojen pitämiseksi lämpiminä nutukkaissa. Šattuid atnet diŋggaid báidnimii ja gámasuoinniid čoaggit vai juolggit bissot liekkasin nuvttohiid siste. Kalan-, linnun- ja pienriistan nahkoja käytetään pienkäsitöiden valmistuksessa. Guoli-, lotti- ja smávvafuođđuid náhkiid geavahit smávvadujiid ráhkadeapmai. Puukäsitöitä tehdään katajasta ja pahkoista. Muorradujiid duddjojit reatkáin ja báhkiin. Lisäksi käytetään tinaa, kultaa ja hopeaa. Lassin geavahit dani, golli ja silbba. Käsitöiden koristelu ja värit ilmentävät luontoa ja eri vuodenaikoja, erityisesti ruskan eri sävyt näkyvät monissa saamen käsitöissä. Dujiid herven ja ivnnit govvidit luonddu ja eará jagiáiggiid, erenoamážit ruškki iešguđetlágan ivnnit oidnojit máŋggain sámi dujiin. Koltansaamen käsityöperinnettä, juurikäsitöitä Nuortalašsámiid duodjeárbi, veaddeduojit Saamenpuku on saamelaisten kansallispuku ja saamelaisen etnisiteetin tunnus. Sámegákti lea sámiid álbmotbivttas ja sámiid etnisitehta dovddaldat. Pukua käytetään nykyisin pääasiassa juhla-asuna, niin häissä kuin hautajaisissakin, mutta myös virallisten kokousten asuna. Gávttii atnit dán áigge váldoáššis ávvudanbivttasin, nu heajain go hávdádusainge, muhto maiddái virggálaš čoahkkimiid bivtttasin. Vanhemmalle saamelaisväestölle saamenpuku on säilynyt edelleen arkivaatteena. Boarrasut sámeálbmogii sámegákti lea seilon ain árgabivttasin. Puvun koristelut ja kokonaisuus kertovat mistä päin saamenmaata henkilö on kotoisin, jopa siviilisäädyn ja suvun. Gávtti hervemat ja ollisvuohta muitalit gos guovllos sámi olmmoš lea eret, juoba siviilaseađu ja soga. Saamen puku on muuttunut aikojen saatossa ja pukua voidaan edelleen varioida. Sámegákti lea nuppástuvvan áiggiid mielde ja gávtti sáhttá ainge variariseret. Suomessa on käytössä viisi saamen puvun päämallia: Tenon, Inarin, Enontekiön, Vuotson ja kolttasaamelaisten puku. Suomas leat anus vihtta sámegávtti váldomálle: Deanu, Anára, Eanodaga, Vuohcu ja nuortalaččaid gákti. Saamen pukua ja saamen käsityötä laajemminkin on väärinkäytetty matkailussa ja saamen käsityötä muistuttavia kopioita myydään matkamuistioina. Sámegávtti ja sáme duoji viidasabbot lea boastut atnán turismmas ja sámi duoji muittuheaddji kopiijaid vuvdet mátkemuitun. , myöntää merkin saamen käsityölle, josta voi tunnistaa aidon saamen käsityön. Sámi duojáriid ámmátsearvi, Sámi Duodji, mieđiha mearkka sáme duodjái, mas sáhttá dovdat eakti sáme duoji. Sámi Duodji ry:n jäseneksi pääsevät vain taitavat käsityöntekijät. Sámi Duodji ro:a lahttun besset dušše čeahpes duojárat. Jäseniä yhdistyksellä on noin 300. Lahtut searvvis leat sullii 300. Saamen käsityöperinteestä erityisesti inarin- ja koltansaamen perinteet ovat uhanalaisia. Sámi duodjeárbi erenoamážit anár- ja nuortlašsámiid árbbit leat aitatvuložat. Kalastus Guollebivdu Kalastus on tärkeä osa saamelaiskulttuuria erityisesti Utsjoella ja Inarissa. Guollebivdu lea sámekultuvrra dehalaš oassi erenoamážit Ohcejogas ja Anáris. Kalastus ei ole yksistään kannattava elinkeino, vaan kalastukseen liittyy usein poronhoitoa tai matkailupalveluja. Guollebivdu ii leat okto gánnáhahtti ealáhus, muhto guollebivdui laktásit dávjá boazodoallu dahje turismabálvalusat. Jokaisella kalastusta harjoittavalla saamelaissuvulla on perinteiset kalapaikkansa, tiettyjen sukujen nautinnassa on omia järviä, lahtia tai jokien osia. Juohkehaš guollebivddu ollašuhtti sámesogas leat árbevirolaš guollesajit, dihto sogaid návddašeamis leat iežas jávrrit, luovttat dahje jogaid oasit. Kaikki tuntevat omat ja muiden alueet ja pysyvät omilla nautinta-alueillaan. Buohkat dovdet iežaset ja earáid eatnamiid ja bissot iežaset návddášaneatnamiid alde. Kalojen pyyntiin liittyy saamelainen arvomaailma, aluetta ei ylikalasteta ja huolehditaan siitä, että myös tulevina vuosina on riittävästi kalastettavaa. Guliid bivdimii laktasa sápmelaš árvumáilbmi, guovlu ii liigebivdo ja fuolahuvvo das, ahte maiddái čuovvovaš jagiid leat doarvái guoláštamoš. Kalastusperinteessä on tärkeä yhteisöllinen ulottuvuutensa sekä kalastuksen oma saamenkielinen terminologiansa. Guollebivdoárbbis lea dehalaš servodatlaš olli sihke guollebivddu iežas sámegielat terminologiija. Tenon kalastusperinteisiin kuuluvat nykyisin kielletyt poikkipato, tuulastus ja kullenuottaus sekä vielä käytössä olevat potku- ja mertapato, verkkopyynti seisovalla verkolla, nuottaus, kulkuttaminen eli ajoverkolla kalastus, ja vapa- ja viehekalastus. Deanu guollebivdoárbái gullet dán áigge gildojuvvon rastábuođđu, duhastus ja goldin sihke velá ain geavahusas joddo- ja meardebuođđu, fierbmebivdu orru firpmiin, nuohttun, golgadeapmi dahje áhpegolgadan bivdu, ja stággo- ja vuoggabivdu. Kolttakulttuurin oma erikoisuutensa on Näätämön Kolttakoskessa harrastettu käpälänuottaus. Nuortalaškultuvrra iežas erenoamášvuohtan lea Njávdáma Kolttakoskis ollašuhtton geahpilnuohttun. Kulkutusta Tenolla Nuorra guollebivdit Saamelainen kalastusperinne on vaarassa kadota. Sáme guollebivdoárbi lea váras jávkat. Kalastusperinnettä uhkaa saamelaisten poismuutto pois kotiseutualueelta ja kalastuksen heikko kannattavuus. Guollebivdoárbbi uhkida sápmelaččaid eretfárren ruovttuguovllus eret ja guollebivddu heittot gánnáhahttivuohta. Muuttaessaan saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle saamelaiset menettävät lainsäädännöllisen oikeutensa liikkua ja käyttää luontoa tietyillä alueilla menettäen yhteyden perinteisiin sukualueisiin. Fárredettiin sámiid ruovttuguovllu olggobeallai sámit manahit lágalaš vuoigatvuoiđaideaset lihkadit ja ávkkástallat luonddu dihto guovlluin manahemiin oktavuođa árbevirolaš soahkaeatnamiidda. Nuoret eivät enää opi luonnollisesti saamelaisesta kalastusperinteestä ja kalastusperinne, siihen liittyvä tietämys ja terminologia on vaarassa kadota. Nuorat eai šat oahpa lunddolaččat sámi guollebivdoárbbi ja guollebivdoárbi, dasa gulavaš diehtu ja terminologiija lea váras jávkat. Perinteiset pyyntivälineet ovat jäämässä pois käytöstä myös uuden tekniikan myötä. Árbevirolaš bivdobiergasat leat báhcimin eret geavahusas maiddái ođđa teknihká geažil. Muut elinkeinot Eará ealáhusat Keräily kuuluu edelleen tärkeänä osana saamelaisten ravinnon ja raaka-aineiden hankintaan. Čoaggin lea ain dehalaš oassi sámiid biepmu ja materiálaid háhkama. Marjoja voidaan kerätä myös myyntiin. Murjjiid sáhttá čoaggit maiddái vuovdinláhkai. Saamelaisilla on omat, perinteiset sukujen käytössä olevat keräilyalueensa, joista kerätään hillaa, puolukkaa ja mustikkaa. Sámiin leat iežaset, árbevirolaš sogaid geavahusas leahkki čoagginguovllut, gos čogget luopmániid, joŋaid ja sarridiid. Muiden alueille ei perinteisesti mennä. Eará eatnamiidda ii árbevirolaččat manno. Pyynti eli metsästys on ollut pitkään osana muita saamelaisia elinkeinoja. Bivdu dahjege meahccebivdu lea leamaš guhká eará sámi ealáhusaid oassin. Metsästys ei ole yksistään kannattava elinkeino. Meahccebivdu ii leat okto gánnáhahtti ealáhus. Nykyisin metsästetään erityisesti hirviä sekä riekkoja. Dán áigge bivdet erenoamážit ealggaid ja rievssahiid. Saamelaisen pyyntikulttuurissa riekkoja pyydetään ansoilla. Sámi bivdokultuvrras gárdot rievssahiid. Metsästäjillä on käytössä ns. riekonkaarteita ansapolkuina, joissa metsästäjät tekevät omille nautinta-alueilleen omat riekonansojen jononsa ja rykelmänsä. Meahcásteaddjiin leat anus ng. rievssatgárddit giellabálggisin, gos meahcásteaddjit ráhkadit iežaset návddášaneatnamiidda iežaset rievssat gielaid ráidduid ja gihpuid. Toisten nautinta-alueille ei mennä pyytämään riekkoja. Nuppiid návddášaneatnamiidda ii manno gárdut rievssahiid. Perinteisesti riekkoja pyydettiin sen verran kun sitä tarvittiin muun ravinnon lisänä ja myös myyntiä varten huolehtien kuitenkin siitä, että kanta pysyi kestävänä. Árbevirolaččat rievssahiid gárdo dan mađe go dárbbašedje eará biepmu lassin ja maidddái vuovdima várás fuolahemiin goitotge das, ahte nálli bisui bisovažžan. Riekkokannan vaihtelut ovat vaikeuttaneet riekkojen pyyntiä. Rievssatnáli molsašuddamat leat váttásmahttán rievssahiid bivdima. Maatalous tuli saamelaisten kotiseutualueelle 1700-luvulla ja erityisesti Utsjoen ja Inarin alueella osaksi kalastus- ja pyyntikulttuuria. Eanadoallu bođii sámiid ruovttuguvlui 1700-logus ja erenoamážit Ohcejoga ja Anára guvlui oassin guollebivdo- ja bivdokultuvrra.