index2.php_option=com_content_task=view_id=820_lang=finnish.html.xml

Kulttuuri	Kultuvra
Suomessa on kolme joikuperinnettä: pohjoissaamelainen luohti, inarinsaamelainen livđe ja kolttasaamelainen leuŠdd.	Suomas leat golbma juoiganárbbi: davvisápmelaš luohti, anáraš livđe ja nuortalaš leuŠdd.
Perinteinen joiku on alkujaan ollut saamelaisten riitteihin sidonnainen ja luonnonkansoille tyypillinen ilmaisumuoto henkimaailman ja reaalimaailman ilmentymä.	Árbevirolaš juoiggus leamaš álggos sámiid riittaide čadni ja luondduálbmogiidda mihtilmas albmabuktinvuohki heaggamáilmmi ja reálamáilmmi albmaneapmi.
Joiut ovat osana arjen rutiineja ja sosiaalisia tilanteita.	Juigosat leat árgga rutiinnaid ja sosiálalaš diliid oassin.
Poronhoidossa joiulla on karkotettu petoja ja luotu suhdetta paimennettavan eläimen ja ihmisen välille.	Boazodoalus juigosiin lea vuodjeluvvon spiret ja ráhkaduvvon gaskavuohta geahččuealli ja olbmo gaskii.
Joiuilla opetetaan nuorempaa sukupolvea henkilöistä ja sukulaisuusjärjestelmästä, luonnosta, paikoista, poronhoitotavoista ja eläimistä.	Juigosiin oahpahit nuorat buolvva olbmuid ja fuolkevuogádaga birra, luonddus, báikkiin, boazodoallovugiin ja ealliin.
Joikujen aiheet kumpuavat yhteisön merkkihenkilöistä, historiallisista tapahtumista, poronhoidosta, luonnonympäristöstä ja eläimistä.	Juigosiid fáttat šaddet servoša dehalašolbmuin, historjjálaš dáhpáhusain, boažodoalus, luonddubirrasis ja ealliin.
Joiut ilmentävät sosiaalista järjestelmää ja kulttuurista jatkuvuutta.	Juigosat albmabuktet sosiálalaš vuogádaga ja kulturlaš jotkkolašvuođa.
Esimerkiksi lasten joiut ovat variaatioita vanhempien joiuista, jotka ovat puolestaan variaatioita heidän omien vanhempien joiuista.	Ovdamearkan mánáid juigosat leat variašuvnnat vánhemiid juigosiin, mat leat fas variašuvnnat sin iežaset vánhemiid juigosiin.
Lapsien synnyttyä, joiku on annettu kuin ristimänimen muodossa ensin yksinkertaisena melodiana (tovdna) myöhemmin henkilöjoiuksi rikastettuna.	Mánáid riegádettiin, juoiggus lea addojuvvon dego gástanama hámis vuos ovttageardásaš nuohttan (tovdna) maŋŋelis olmmošjuoiggusin dievasmahtimin.
Tämä perinne on miltei kadonnut Suomen saamelaisten keskuudessa.	Dát árbi lea measta jávkan Suoma sámiid siste.
Joiussa ei ole aina sanoja (dajahusat), melodia ja äänenkäyttö ovat silloin keskiössä.	Juigosis eai leat álo sánit (dajahusat), nuohtta ja jienageavahus leat dalle váibmosis.
Länsisaamelainen tyyli joikata on ilmaisultaan voimakkaampaa ja äänenkäyttö vaihtelee nopeammin kuin itäsaamelaisessa joikaustyylissä.	Oarjjasápmelaš vuohki juoigat lea albmabuktima dáfus gievrrat ja jienageavahus molsašuddá jođáneappot go nuortasápmelaš juoiganvuogis.
Suomen Sámi Grand Prix osakilpailun voittaja 2014, joikaaja Petra Magga-Vars	Suoma Sámi Grand Prix oassegilvvu vuoiti 2014, juoigi Petra Magga-Vars
Saamelaisessa musiikkiperinteessä ei käytetä juurikaan instrumentteja.	Sámiid musihkkaárbbis eai olus geavahuvvo instrumeanttat.
Nykyisin joikuesitystä voidaan tahdittaa muinaisella shamaanien käyttämällä noitarummulla.	Dán áigge juoigama sáhttá dáktet dološ shamánaid geavahan mearvrresgáriin.
Sen ohella tunnetaan 3-5-sormireikäinen pilli, fádnobiipa, joka tehtiin väinönputken versosta.	Dan lassin dovdat 3-5-suorbmaráigge njurgganas, fádnobiipa, mii ráhkaduvvui olbmoborranrási vesás.
Myös helistimiä tiedetään käytetyn.	Maiddái skilanasaid diehtit geavahuvvon.
Ruotsinsaamelainen Maj-Lis Skaltje on teoksessaan Luondu juoiggaha kuvannut joikua seuraavasti (2005):	Ruoŧasápmelaš Maj-Lis Skaltje lea girjjistis Luondu juoiggaha govvidan juigosa čuovvovvaččat (2005):
Joiku on poron nuotti	Juoiggus lea bohcco nuohtta
Joiku on saanut sointunsa lintujen, jokien ja tuulten äänistä	Juoiggus lea ožžon šuoŋáid lottiid, jogaid ja biekkaid jienain
Joiku on lyhentänyt pitkiä pimeitä talviöitä,	Juoiggus lea oanedan guhkes sevdnjes dálveijaid,
on ollut kaverina laajoilla erämailla,	lea leamašan skibirin viiddes meahcceguovlluin,
on antanut voimaa kun mieli on alakuloinen ja työ raskasta.	lea addán fámu go miellla lea šlunddas ja bargu lossat.
Joiku on iloa.	Juoiggus lea illu.
Joiku säilyttää ihmisen nuorena.	Juoiggus seailluha olbmo nuorran.
Joiku on muistamiskeino, yhteisilo ja tapa osoittaa rakkautta.	Juoiggus lea muitinvuohki, oktasašillu ja vuohki čujuhit ráhkisvuođa.
Joiku ulottuu pitemmälle kuin sanat, lähentää ja yhdistää suvut, ystävykset ja ihmissukupolvet.	Juoiggus ollá guhkkelii go sánit, lagada ja ovttasta sogaid, ustibažžaid ja olmmošbuolvvaid.
Myös ne jotka ovat jo jättäneet tämän maailman	Maiddái dat geat juo lea guođđán dán máilmmi
Saamelainen joikuperinne oli vaarassa kadota.	Sámiid juoiganárbi leai váras jávkat.
Kristinusko piti joikua hyvin pitkään paheellisena ja sitä on myös halveksittu valtakulttuurin taholta.	Kristtalašosku doalai juigosa hui guhká bahádábálažžan ja dan leat maiddái váldekultuvra badjelgeahččan.
Suomessa joiun arvostus alkoi kasvaa myös suomalaisten keskuudessa saamelaisten suuren taiteilijan Nils Aslak Valkeapään (Á illohaš) taiteen myötä.	Suomas juigosa árvu álggii lassánit suopmelaččaid siste sámiid stuorra dáiddára Nils Aslak Valkeapää (Á illohaš) dáidaga mielde.
Áillohaš toi joiuin yhteiskunnallisesti hyväksytetyksi ja arvostetuksi taidemuodoksi ja osoitti joikuperinteen joustavuuden ja kehittymisen.	Áillohaš buvtii juigosa servodatlaččat dohkkehahttin ja árvvusatnon dáiddavuohkin ja čujuhii juoiganárbbi sodjilvuođa ja ovdáneami.
Áillohaš toi joikuperinteeseen vaikutteita jazzista ja muista musiikkityyleistä.	Áillohaš buvttii juoiganárbái váikkuhusaid jazzis ja eará musihkkastiillain.
Saamelaisyhteisön ja taiteilijoiden aktiivisen työn tuloksena joikuperinne on alkanut elpyä ja joikua opetetaan myös kouluissa.	Sámeservoša ja dáiddáriid aktiiva barggu boađusin juoiganárbi lea álgán ealáskit ja juoigama oahpahit maiddái skuvllain.
Kristinusko ei suhtaudu enää kielteisesti joikuun ja joikua on myös kuulunut kirkoissa.	Kristtalašosku ii jurddaš šat negatiivalaččat juigosis ja juoigan lea maiddái gullon girkuin.
Joikua kuulee käytännössä vain Yle Sápmin ohjelmissa muutamia valtakunnallisia konsertteja tai ohjelmataltiointeja lukuun ottamatta.	Juoigama gullá geavatlaččat dušše Yle Sápmi prográmmain earet eará muhtun váldegottálaš konsearttaid dahje prográmmavurkemiid.
Joikuperinne on kuitenkin edelleen uhanalainen.	Juoiganárbi lea goit ainge áitatvuloš.
Työelämä, poismuutto saamelaisten kotiseutualueelta ja kielenvaihto ovat vaikuttaneet saamelaisten keskuudessa joiun kuuluvuuteen ja käyttöön.	Bargoeallin, eretfárren sámiid ruovttuguovllus ja gielamolsun leat váikkuhan sámiid siste juigosa gullamii ja geavaheapmai.
Saamelaisilla joikaajilla on oma kattojärjestönsä, Sámi juoigiid searvi.	Sápmelaš juoigiin lea iežas gáhttoorganisašuvnna, Sámi juoigiid searvi.
Suurin joikutapahtuma on vuosittain Norjan Kautokeinossa pääsiäisen aikaan järjestettävä Sámi Grand Prix-kilpailu, jossa valitaan vuoden parhaat joikuesitykset.	Stuorámus juoigandáhpáhus lea jahkásaččat Norgga Guovdageainnus beassážiid áigge lágiduvvon Sámi Grand Prix-gilvu, mas válljejit jagi buoremus juoiganluoiddastemiid.
Moderni saamelaismusiikki	Modearna sámemusihkkka
Nykysaamelasismusiikki ammentaa vahvasti perinteisestä joiusta ja ilmentäen uusia ilmaisuntapoja ja saamelaiskulttuurin kehittymistä.	Dálásámemusihkka oažžu váikkuhusaid nannosit árbevirolaš juigosis ja albmabuktimin ođđa albmabuktinvugiid ja sámekultuvrra ovdáneami.
1960-luvulta lähtien saamenkielinen musiikki alkoi seurata ajan trendejä.	1960-logu rájes sámegielat musihkka álggii čuovvut áiggi trendiid.
Tänä päivänä saameksi tehdään rockia, poppia, etnoa, heviä, tanssimusiikkia, teknoa, lastenlauluja, virsiä ja rap-musiikkia.	Otná beaivve sámegillii rockki, poppi, etno, hevi, dánsamusihka, tekno, mánáidlávlagiid, sálmmaid ja ráp-musihka.
Erityisesti saamenkielinen rap-musiikki on saanut huomiota myös kansallisella tasolla.	Erenomážit sámegielat ráp-musihkka lea ožžon fuopmášumi maiddái álbmotlaš dásis.
Kirjallisuus	Girjjálašvuohta
Saamen kielinen kirjallisperinne on nuorta.	Sámegielat girjjálašárbi lea nuorra.
Tarinankerronta ja suullinen kertomaperinne on ollut tärkeä osa saamelaista kulttuuria ja tiedonsiirtoa sukupolvelta toiselle ja luonut pohjan saamenkielisen kirjallisuuden synnylle.	Máidnasiid muitaleapmi ja njálmmálaš muitalanárbi lea leamaš dehalaš sámekultuvrra oassi ja dieđusirdima buolvvas nubbái ja ráhkadan vuođu sámegielat girjjálašvuođa šaddamii.
Ensimmäiset saamenkieliset julkaisut olivat Ruotsissa vuonna 1619 painetut kaksi uskonnollista kirjasta.	Vuosttas sámegielat prentosat ledje Ruoŧas jagi 1619 deaddiluvvon guokte kristtalaš girjji.
Ensimmäinen pohjoissaamenkielinen kaunokirjallinen teos oli ruotsinsaamelaisen Johan Turin kirjoittama ja kuvittama kirja vuodelta 1910 Muitalus sámiid birra, joka on kertomus porosaamelaisten elämästä.	Vuosttas davvisámegielat čáppagirjjálašvuođa bargu lei ruoŧasápmelaš Johan Turi čállán ja govuhan girji jagis 1910 Muitalus sámiid birra, mii lea muitalus badjesámiid eallimis.
Turi halusi omien sanojensa mukaan kertoa viranomaisille millainen on saamelaisten elämä ja olosuhteet, jotta viranomaiset tulisivat niistä tietoisiksi.	Turi hálidii iežas sániid mielde muitalit eiseválddiide makkár leat sámiid eallin ja dilit, vai eiseválddit boađašedje dain diehtit.
Turi kuvaa kirjassaan hyvin tarkasti saamelaisten elämää, historiaa ja saamelaisten kansanperinnettä.	Turi govvida girjjistis erenoamáš dárkilit sámiid eallima, historjjá ja sámiid álbmotárbbi.
Myös kirjailija, taiteilija ja poronhoitaja, Ruotsin Jällivaarasta kotoisin oleva Nils Nilsson Skum kuvasi saamelaista luonnonympäristöä ja poronhoitoa.	Maiddái girječálli, dáiddár ja badjealmmái, Ruoŧa Jelleváris eret Nils Nilsson Skum govvidii sámiid luonddubirrasa ja baozodoalu.
Hänen kerrottiin hinnoitelleen teoksensakin niissä kuvatun poroluvun perusteella.	Muitaluvvui, ahte son árvvoštalai iežas girjji hátti das govviduvvon boazologu vuođul.
Läpimurtonsa Skum, ennen kaikkea teoksellaan Same sita - samebyn (1938).	Beakkánin Skum šattai, eandalii girjjiinnis Same sita - samebyn (1938).
Suomen saamelaisalueella ensimmäinen merkittävä saamenkielinen kaunokirjallinen teos oli outakoskelaisen opettajan Hans-Aslak Guttormin kokoelmateos Koccam spalli (Herännyt tuulispää 1941).	Suoma sámeguovllus vuosttas mearkkašahtti sámegielat čáppagirjjálašvuođa girji lei vuovdaguoikkalaš oahpaheaddji Hans-Aslak Guttorma čoakkáldatgirji Koccam spalli (Herännyt tuulispää 1941).
Kokoelmassaan Guttorm kehitti myös pohjoissaamen kirjallista kieltä.	Čoakkáldagastis Guttorm ovddidii maiddái davvisámegiela čálalaš giela.
Saamen kielen kirjakielen kehittyessä ja saamelaisyhteisön kulttuurisen heräämisen myötä saamelaiskirjallisuus alkoi kehittyä 1970-luvun alusta lähtien.	Sámegiela girjegiela ovdánettiin ja sámeservoša kultuvrralaš moriheami mielde sámegirjjálašvuohta álggii ovdánit 1970-logu álggu rájes.
Kirjallisuudesta tuli keino kuvat yhteiskunnan epäkohtia ja suomalaistamisprosessin vaikutuksia saamelaisiin.	Girjjálašvuođas bođii vuohki govvidit servodaga dohkketmeahttun diliid ja láttiiduhttinproseassa váikkuhusaid sámiide.
Kirsti Palton esikoisromaani Voijaa minun poroni (Guhtoset dearvan min bohccot) oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1986.	Kirsti Paltto vuosttasromána Guhtoset dearvan min bohccot (Voijaa minun poroni) lei Finlandia-evttohassan jagi 1986.
Nils-Aslak Valkeapään runoeepos Aurinko, isäni (Beaivi, áhčážan, 1988) voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.	Nils-Aslak Valkeapää diktaepos Beaivi, áhčážan, 1988 (Aurinko, isäni) vuittii Davvirikkaid ráđi girjjálašvuođabálkkášumi jagi 1991.
Suomessa ei toimi saamenkielistä kirjallisuutta kustantavaa kustantamoa.	Suomas ii doaimma sámegielat girjjálašvuođa goasttideaddji goasttádus.
Norjassa toimi Davvi Girji kustantaa myös Suomen saamelaisten tekemiä teoksia.	Norggas doaibmi Davvi Girji goasttida maiddái Suoma sámiid dahkan girjjiid.
Kirjallisuuden kehittymistä vaikeuttavat pienet markkinat erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisessä kaunokirjallisuudessa.	Girjjálašvuođa ovdáneami váttásmahttet sm á vva márkanat erenoamžit anáraš- ja nuortalašgielat čáppagirjjálašvuođas.
Nykyisin kaunokirjallisuutta käännetään valtakielten ja saamen kielten välillä.	Dán áigge čáppagirjjálašvuohta jorgaluvvo váldogiela ja sámegiela gaskkas.
Kuvataide	Govvadáidda
Ensimmäisiä saamelaisia kuvataitelijoita olivat kirjailija Juhan Turi sekä norjansaamelainen John Savio.	Vuosttas sápmelaš govvadáiddárat ledje girječálli Juhan Turi sihke norggasápmelaš John Savio.
1900-luvun alussa elänyt Savio tuli tunnetuksi puupiirroksistaan, jotka esittävät perinteisiä saamelaisia aiheita.	1900-logu álggus eallán Savio bođii dovddusin muorrasárgosiiguin, mat ovdanbuktet árbevirolaš sápmelaš fáttaid.
Saamelaisen kuvataiteen kultakauden aloitti Nils Aslak Valkeapää saamen kansan mytologioista ja luontosuhteesta kertovilla tauluillaan.	Sápmelaš govvadáidaga golleáigodaga álggahii Nils Aslak Valkeapää sáme álbmoga mytologiijain ja luondogaskavuođas muitaleaddji dávvaliin.
Kuvataide ammentaa inspiraationsa nykyisinkin niin kalliopiirroksista, shamanismista, luonnosta kuin käsityöperinteestäkin.	Govvadáidda váldá inspirašuvnnaidis dán áiggege nu báktetevnnegiin, shamanismmas, luonddus go duodjeárbbisge.
Nykyisin kuvataiteella kuvataan yhä enemmän määrin saamelaisten kokemia yhteiskunnallisia epäkohtia ja suomalaistamispolitiikan vaikutuksia saamelaisyhteisöön.	Dán áigge govvadáidagis govvidit ain eanet sámiid vásihan servodatlaš dohkketmeahttun diliid ja láttiiduhttinpolitihka váikkuhusaid sámeservošii.
Erityisesti Inarissa asuva Merja Aletta Ranttila on tunnettu shamanismia ja mytologiaa käsittelevistä maalauksistaan.	Erenoamážit Anáris ássi Merja Aletta Ranttila lea beakkán shamanismma ja mytologiija málagovain gieđahalli.
Perinteisesti taidetta on piirretty poronnahkoihin, nykyisin taidetta tehdään hyvin monille ja monella eri materiaalilla.	Árbevirolaččat dáidda lea sárgojuvvon bohcconáhkiide, dán áigge dáidaga dahket hui máŋggaide materiálaide ja máŋggain eará materiálain.
Saamelaisesta tanssiperinteestä on säilynyt vain kolttasaamelaisten katrilli, joka on saanut vaikutteita venäläisestä tanssiperinteestä.	Sáme dánsaárbbis lea seilon dušše nuortalaččaid katrilla, mii lea ožžon váikkuhusaid ruošša dánsaárbbis.
Katrillia opetetaan Inarin kouluissa ja Sevettijärvellä ja Nellimissä on omat katrilliryhmänsä.	Katrilli oahpahit Anára skuvllain ja Čeavetjávrris ja Njellimis leat iežas katrillajoavkkut.
On oletettavissa että saamelaisilla on ollut shamanistiseen muinaisuskoon ja pyyntiin liittyvä tanssiperinne, mutta siitä ei ole jäänyt jäljelle tietoja saamelaisen kansanperinteeseen eikä kirjallisuuteen.	Lea navdimis ahte sámiin leamašan shamanistalaš dološoskui ja bivdui gulavaš dánsaárbi, muhto das eai leat báhcán válddekeahttá dieđut sápmelaš álbmotárbái ii ge girjjálašvuhtii.
Elokuva ja dokumentti	Filbma ja dokumeanta
Elokuvataiteesta ja dokumenteista on tullut keino kertoa saamelaiskulttuurista ja sen perinteistä sekä kuvat valtakulttuurien toimien vaikutuksista saamelaiskulttuuriin ja yksittäisiin saamelaissukuihin.	Filbmadáidagis ja dokumeanttain lea boahtán vuohki muitalit sámekultuvrras ja dan árbbis sihke govat váldekulruvraid doaimmaid váikkuhusain sámekultuvrii ja oktonas sámesogaide.
Yhteiskunnallinen ilmaisu on vahva osa saamelaista elokuva- ja dokumenttitaidetta.	Servodatlaš ovdanbuktin lea nana oassi sámi filbma - ja dokumeantadáidaga.
Saamelaisen elokuvan aika alkoi vuonna 1987, jolloin Nils Gaup ohjasi elokuvan Tiennäyttäjä (Ofelaš).	Sápmelaš filmma áigi álggii jagi 1987, go Nils Gaup bagadalai filmma Ofelaš (Tiennäyttäjä).
Elokuva oli Oscar-ehdokkaana.	Filbma lei Oscar-evttohassan.
Saamelaiselokuvan ” uusi aalto ” 2000-luvun alussa on nostanut esiin uuden ohjaajapolven.	Sámefilmma ” ođđa bárru ” 2000-logu álggus lea buktán oidnosii ođđa bagadallibuolvva.
Nousua on vauhdittanut elokuva-alan lisääntynyt koulutus pohjoisessa.	Čalmmustahttima lea jođálmahttán filbmasuorggi lassánan oahpahus davvin.
Vuosittain tammikuussa Inarissa järjestettävä alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat (” Kaamoksen kuvia ”) on saamelaiselokuvan keskeinen foorumi.	Jahkásaččat ođđajagemánus Anáris lágiduvvo eamiálbmogiid filbmafestivála Skábmagovat (” Kaamoksen kuvia ”) lea sámefilmma guovddáš forum.
Yleisradio aloitti säännölliset saamenkieliset radiolähetykset Suomessa vuoden 1947 lokakuussa.	Oktasašrádio álggahii jeavddalaš sámegielat rádiosáddagiid Suomas jagi 1947 golggotmánus.
Ohjelmassa oli aluksi hengellistä ohjelmaa sekä ajankohtaisia uutisia.	Prográmmas lei álggos vuoiŋŋalaš prográmma sihke áigeguovdilis ođđasat.
Nykyisin saamen radio, Yle Sápmi, on edelleen tärkein saamenkielinen tiedotusväline Suomen saamelaisille.	Dán áigge sámerádio, Yle Sápmi, lea ain dehalamos sámegielat diehtojuohkingaskaoapmi Suoma sámiide.
Yle Sápmi lähettää ohjelmaa pohjois-, inarin- ja koltansaameksi.	Yle Sápmi sádde prográmma davvisámegillii, anáraš- ja nuortalašgillii.
Yle Sápmi on myös tärkeä kirjallinen media, koska tärkeimmät uutiset on kirjoitettuina Yle Sápmin kotisivuille.	Yle Sápmi lea maid dehalaš čálalaš media, daningo dehalamos ođđasat leat čállon Yle Sápmi ruoktosiidduide.
Yle Sápmi on melkein ainoa media, jossa saa kuulla saamelaista joikuperinnettä ja uuta saamelaista musiikkia.	Yle Sápmi lea measta áidna media, gos sáhttá gullat sámiid juoiganárbbi ja ođđa sámemusihka.
Yle Sápmi sai saamelaiskäräjien saamen kielineuvoston myöntämän saamen kieliteko - palkinnon vuonna 2013.	Yle Sápmi oažžui sámedikki sámi giellaráđi mieđihan gielladahku – bálkkášumi jagi 2013.
Yleisradion on lain mukaan osana yhteiskunnallista palvelutoimintaa tuotettava palveluita saamen kielillä.	Oktasašrádio galgá buvttadit lága mielde oassin servodaga bálvalandoaimma bálvalusaid sámegillii.
Yhteispohjoismaiset saamenkieliset tv-uutiset, Ođđasat, alkoivat vuoden 2002 alussa.	davviriikkaid oktasaš sámegielat tv-ođđasat, Ođđasat, álge jagi 2002 álggus.
Ne tuotetaan yhteistyönä Suomen Yle Sámi Radion, Norjan NRK Sámi Radion ja Ruotsin SVT Sápmin kanssa.	Dat buvttaduvvojit ovttasbarggus Suoma Yle Sámi Rádioin, Norgga NRK Sámi Radioin ja Ruoŧa SVT Sápmiin.
Syksyllä 2013 Yleisradio aloitti omien saamenkielisten tv-uutisten lähettämisen valtakunnan verkossa.	Čakčat 2013 Oktasašrádio álggahii iežas sámegielat tv-ođđasiid sáddema váldegotti fierpmis.
Yle Sápmi tuottaa Suomen ainoaa saamenkielistä lastenohjelmaa, Unna Junnáa.	Yle Sápmi buvttada Suoma áidna sámegielat mánáidprográmma, Unna Junná.
Sápmelaš oli Suomen ensimmäinen saamenkielinen aikakausilehti.	Sápmelaš lei Suoma vuosttas sámegielat áigečála.
Se ilmestyi pohjoissaameksi vuosina 1935–2002.	Dat almmustuvai davvisámegillii jagiid 1935–2002.
Nykyisin ainoa saamen kielinen sanomalehti on Norjassa ilmestyvä Avvir, joka ilmestyy kaksi kertaa viikossa.	Dán áigge áidna sámegielat aviisa lea Norggas almmustuvvi Avvir, mii almmustuvvá guovtti geardde vahkus.
Inarinsaamenkielen yhdistys (Anarâškielâ Servi) on julkaissut Anarâš-lehteä vuodesta 1987.	Ánárašgielat searvi (Anarâškielâ Servi) lea almmustahttán Anarâš-lastta jagis 1987.
Vuonna 2011 annettu asetus sanomalehdistön tuesta mahdollisti ensimmäisen kerran yhteiskunnallisen tuen myöntämiselle saamenkielisen sanomalehtiaineiston tuottamiselle.	Jagi 2011 addojuvvon ásahus aviissaid doarjagis dagai vejolažžan vuosttas geardde servodaga doarjaga mieđiheapmai sámegielat aviisamateriála buvttadeami várás.
Tukea on myönnetty asetuksen voimaan tulon jälkeen Lapin Kansalle, joka tuottaa saamenkielisiä uutisia sekä painettuun lehteen että verkkoon.	Doarjja lea mieđihuvvon ásahusa fápmui boahtima maŋŋá Lapin Kansai, mii buvttada sámegielat ođđasiid sihke deaddiluvvon aviisii ja fierbmái.
Kansalliset symbolit	Álbmotlaš symbolat
Saamen suvun laulu (Sámi soga lávlla) on saamelaisten virallinen kansallislaulu.	Sámi soga lávll a lea sámiid virggálaš álbmotlávlla.
Saamen suvun laulun on sanoittanut ensimmäinen saamelainen valtiopäivämies Isak Saba ja säveltänyt norjalainen säveltäjä Arne Sørlie.	Sámi soga lávlaga sániid lea čállán vuosttas sápmelaš riikkabeaialmmái (stuorradikki áirras) Isak Saba ja nuohta bidjan komponista Arne Sørlie.
Saamen lippu (Sámi leavga) on saamelaisen taiteilija Astrid Båhlin suunnittelema.	Sámi leavgga lea plánen sápmelaš dáiddár Astrid Båhl.
Sen aihe tulee noitarummusta ja eteläsaamelaisen Anders Fjellnerin runosta Páiven párneh (Auringon pojat), jossa Fjellner kuvaa saamelaisia auringon tyttäriksi ja pojiksi.	Dan fáddá boahtá meavrresgáris ja lullisápmelaš Anders Fjellnera divttas Páiven párneh (Beaivvi bártnit), mas Fjellner govve sámiid beaivvi nieidan ja bárdnin.
Lipun punainen ympyrä kuvaa aurinkoa ja sininen kuuta.	Leavgga rukses gierdu govve beaivváža ja alit mánu.
Lippu ja saamen suvun laulu hyväksyttiin Saamelaisten 13. konferenssissa Åressa 1986.	Leavga ja Sámi soga lávlla dohkkehuvvojedje Sámiid 13. konferánssas Åres jagi 1986.
Kansallislaulun melodia hyväksyttiin saamelaisten 14. konferenssissa Helsingissä 1992.	Álbmotlávlaga melodiija dohkkehuvvui Sámiid 15. konferánssas Helssegis 1992.