default.aspx_id=655205.html.xml

Ei ole kiire.	Ii leat hoahppu.
Kuolemantapauksen sattuessa omainen joutuu usein shokkitilaan.	Go soamis jápmá de leat oameolbmot dávjá suorganan.
On tarve tehdä jotakin, toimia, heti.	Olmmoš háliida dahkat juoidá ovttatmanu.
Tai sitten toimintakyky salpautuu.	Dehe ii sáhte dahkat maidege.
Yleispätevä ohje on, että kaikki suunnittelu saa odottaa.	Vuođđoráđđi lea vuordde plánemiin.
Tapahtuneen sulattaminen vie aikansa.	Čielgamii lea áigi.
Vainajan ruumiista huolehtii useimmiten sairaala, sairaskoti tai onnettomuuden sattuessa poliisi.	Rupmaša bearráigehččet eanas dáhpáhusain buohcceviessu, dikšunviessu dehe, lihkohisvuohta oktavuođas, poliisa.
Ne toimittavat vainajan ruumishuoneelle. Arkun hankinnasta ei tässä vaiheessa tarvitse vielä päättää.	Sii fuolahit das ahte rumaš dolvojuvvo rumašvissui seammás go ii leat dárbu vuos mearridit gisttu oastima birra.
Sen sijaan voi vähitellen keskittyä hautajaisten suunnitteluun.	Oameolbmot sáhttet baicca ráfis válbmet hávdádusa.
Hyvästien ottaminen on tärkeää, varsinkin viimeisten jäähyväisten jättäminen poisnukkuneelle.	Lea dehálaš beassat dahkat dearvvuođaid, earenomážit eallima loahpas - jápmimis.
Hautaamiseen liittyvät perinteet ja symbolit voivat lohduttaa ja tukea vaikean ja tuskallisen eron hetkellä.	Dalle sáhttet dábit ja symbolat hávdádusa oktavuođas leat jeđđehussan ja dorvun váttis ja hearkkes earráneamis.
Ennen lähdettiin suoraan papin puheille heti kun joku oli kuollut.	Vuosttaš lávki Ovdalaš áiggis olbmot vulge njuolga báhpa lusa go soamis jámii.
Nykyään kuolemasta ilmoitetaan paikalliselle veroviranomaiselle.	Dán áiggi galgá almmuhit jápmima báikkálaš vearroeiseváldái.
Siitä onkin hyvä alkaa.	Dat sáhttá leat buorre vuosttaš lávki jos háliida álggahit proseassa.
He kirjoittavat hautaus- ja tuhkausluvan, jotka tarvitaan hautausta varten.	Dat čállet hávdádan- ja kremerenduođaštusa mii gáibiduvvo hávdádusa várás.
Veroviranomaisilta saa myös muita tarvittavia asiakirjoja, kuten virkatodistus (pankin kanssa asioimiseen), kuolintodistus sekä sukuselvitys (myöhemmin suoritettavaa pesänjakoa varten).	Vearroeiseváldis oažžu maid eará dokumeanttaid dego registeroasi (mii dárbbahuvvo báŋkooktavuođain), jápminduođaštusa ja sohkaiskkadeami (dárbbahuvvo maŋŋelis beassečilgehusas).
Omaisten kannattaa itse ottaa yhteys seurakuntaan ja hautauksen toimittavaan pappiin.	Váldde oktavuođa searvegottiin Buoremus lea jos oameolbmot ieža váldet oktavuođa searvegottiin ja dainna báhpain gean háliidit čađahit hávdádusa.
Silloin voidaan sopia yhdessä hautausjumalanpalveluksen ajankohdasta ja omaiset voivat varmistua siitä, että saavat toivomansa papin hautauksen toimittajaksi.	Dalle sáhttet várret beaivemeari hávdádusipmilbálválussii ovttas ja sogat dihtet álggu rájis ahte ožžot dan báhpa gean háliidit.
Omaiset voivat itse varata papin ja sopia hautausjumalanpalveluksen ajankohdan.	Báhpa ja áiggi hávdádusipmilbálvalussii ii dárbbaš várret hávdádusdoaimmahaga bakte.
Pelon ja epävarmuuden tunne kuoleman edessä on luonnollista.	Ságastallan báhpain dehe diakonain Jápmima ektui mii leat lunddolaččat eahpesihkkarat ja balus.
Surun ja kuoleman kohtaaminen saa aikaan sekä fyysisiä että psyykkisiä reaktioita.	Go moraš ja jápmin duostu min de dat dovdu sihke gorudii ja sillui.
Joskus suru tuntuu liian raskaalta yksin kannettavaksi.	Muhtimin moraš sáhttá dovdut ila lossadin guoddit akto.
Papit ja diakonit ovat tottuneet kohtaamaan ihmisiä hädän hetkellä ja heillä on vaitiolovelvollisuus.	Báhpat ja diakonat leat hárjánan gávnnadit olbmuiguin mat leat váttis diliin ja sis lea jávohisvuođabággu.
Omasta seurakunnasta löytyy tuki.	Váldde oktavuođa iežat báikkálaš searvegottiin.
Ei ole oikeaa tapaa surra – kaikki surevat omalla tavallaan eikä mikään tapa ole toista parempi tai huonompi.	Ii leat daddjon movt galgá moraštit – buohkat dahket nu movt sidjiide heive ii ge oktage vuohki leat buorit dehe heajut go muhtin eará vuohki.
On vain hyväksyttävä se, että surun kohtaaminen on yksilöllistä.	Mii fertet ipmirdit ja dohkkehit ahte mii hálddašit morraša iešguhtemet ládje.
Suru voi ilmetä alistuneisuutena tai epätoivona siitä, mikä jäi sanomatta tai tekemättä, tai mahdollisesti vihan tunteena siitä, että toinen lähti ja jätti.	Dat sáhttá leat vuollánemiin ja suruin dan badjel mii ii goasge daddjon dehe dahkkon, juobe suhtuin go leat guđđojuvvon.
Voimme tuntea myös helpotusta silloin kun kuoleman kokee vapauttajana pitkään jatkuneen sairauden jälkeen.	Sáhttit maid dovdat geahppáneami jos dat gii lea jápmán lei guhka skibas ja jápmin šattai dego bestojupmin sutnje.