Taideteokset S aamelaiskulttuurikeskus S ajoksessa Valtion taidekokoelma / Valtion taideteostoimikunnan tilausteokset	Taaidâtyejeh S äämi kulttuurkuávdáš S ajosist S taatâ taaidâčuágáldâh / S taatâ taaidâtyejitoimâkode tiilámtyejeh
Tuulen tuivertamat, yksinäiset tunturikoivut ovat minun henkistä kotimaisemaani.	Piegâ cäimim, ohtuunis laajišsuávvááh láá muu jiegâlâš päikkienâdâh.
Ne ovat painautuneet mieleeni jo lapsuuden hiihtoreissuilla, isäni synnyinsijoilla Utsjoella.	Toh láá cieggâm muu mielân jo pärnivuođâ čuoigâmmaađhijn, iäččán šoddâmkuávluin Ucjuuvâst.
Tunturikoivun erityisominaisuus on sen palaminen myös tuoreena tai jäisenä.	Laajišsuávváá sierânâsjiešvuotâ lii ton pyellim še vorâsin tâi jiäŋŋum häämist.
Täten se on aikoinaan osaltaan mahdollistanut saamelaisen poronhoidon ja asutuksen leviämisen tunturiylängöille.	Nuuvtpa tot lii tovle jieijâs uásild adelâm máhđulâšvuođâ säämi puásuituálu já aassâm vijđánmân tuodârpajosáid.
Tunturissa -valoteokseen olen halunnut siirtää tunturikoivujen muotoa, tuoda kappaleen erämaata Inarin kylille.	Tuoddârist -čuovâtuáiján lam halijdâm sirdeđ laajišsuávvái häämi, pyehtiđ pitá meccikuávlust Aanaar sijdáid.
Valoa hohtavana teos luo mielleyhtymiä myös virtaavaan jokeen ja ehkäpä jopa revontuliin.	Ko čuovâ páštá tyejeest, te tot lááčá assosiaatioid meid kolgee juuhân já kenski joba kuovsâkkâssáid-uv.
Kaksiosainen teos sai alkunsa utsjokelaisen isäni koulussa 1950-luvulla keräämistä Lapin kasveista.	Kyevtiuásásâš tyeji uážui aalgâ ucjuvlii iäččán Piera Johannes Helander škoovlâst 1950-lovvoost nuurrâm Säämi šaddoin.
Kasvit oli kuivattu ja kiinnitetty nimilapuin varustettuna herbaarioon eli kasvioon.	Šadoh lijjii kuškâdum já kiddejum nommâkilgolijguin herbaarion ađai šaddočuágáldâhân.
Jokainen kasvi oli tarkan tieteellisesti luokiteltu omaan ryhmäänsä.	Jyehi šaddo lâi tárkká tieđâlávt luokittâllum jieijâs juávkun.
Innostuin siitä ristiriidasta, mikä vallitsi kasvien kauneuden ja monimuotoisuuden sekä ihmisen luokittelu- ja lokerointitarpeen välillä.	M ovtáskim ton ruossâlâsvuođâst, mii lâi šadoi muččâdvuođâ já maaŋgâhámásâšvuođâ sehe ulmuu luokittâllâm- já luávkkudemtáárbu kooskâst.
Samalla mieleeni nousivat saamelaisten historia ja yritykset luokitella saamelaisia alempaan rotuun kuuluviksi.	Siämmást mielân pajanii sämmilij historjá já viggâmušah luokittâllâđ sämmilijd vyeleeb náálán kullen.
Vielä 1930-luvulla Inarinjärven hautausmaalta oli kaivettu saamelaisten pääkalloja rotuopillisiin tutkimuksiin (kallot on sittemmin palautettu).	Vala 1930-lovvoost Aanaarjäävri Hävdieennâmsuollust láá kuáivum sämmilij uáiviskáálžuid näliopâlâš tutkâmušâi várás (skáálžuh láá tastoo macâttum).
Henkilöt on kuvattu eri puolilta Suomea.	Tuáiján láá kovvejum 30 onnáápeeivi sämmilii.
Tämä luokittelu perustuu Tilastokeskuksen ja Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan vuoden 2011 tilastoon.	Vuáđđun lii Statistiikkuávdáá já Sämitige vaaljâlävdikode ive 2011 statistiik.
Asuinpaikan mukaan saamelaiset on jaoteltu saamelaisten kotiseutualueella asuviin, muualla Suomessa asuviin sekä ulkomailla asuviin.	Tast Suomâ suullân 10 000 sämmilâžžâd láá juohum ahejuávhui mield sämikuávlust ässeid, Suomâ eres kuávluin ässeid sehe olgoenâmijn ässeid.
Kielellinen jaottelu on vaikeampi asia: Saamelaiskäräjien mukaan tilastoja on pidettävä vain suuntaa antavina, koska alle 18-vuotiaiden äidinkielen ilmoittaminen on satunnaista ja äänioikeusikäisistäkin monet jättävät ilmoittamatta äidinkielensä.	Ulmuuh láá še juohum eenikielâ mield. Kielâlâš jyehim lii kuittâg váddásub äšši: Sämitige mield statistiikâid kalga anneeđ tuše sunde adeleijen, ko vuálá 18-ihásij eenikielâ almottem tábáhtuvá masa sattummield já jienâvuoigâdvuođâlijn-uv maaŋgah kyeđđih almoothánnáá eenikielâs.
Henkilön äidinkieleksi luetteloon merkitään tällöin suomen kieli.	Ulmuu eenikiellân luvâttâlmân merkkejuvvoo talle suomâkielâ.
Lisäksi monet kokevat itsensä kaksikielisiksi.	Ton lasseen maaŋgah tobdeh jieijâs kyevtkielâlâžžân.
Joka tapauksessa kuvasin nämä 30 henkilöä, ja prosentuaalisesti heidän osuutensa vastaavat tämän edellä mainitun tilaston faktoja.	M uu kuvvim 30 ulmuu ahe-, kielâ- já aassâmsajeuásih västideh prosentuaallávt taan ovdeláá mainâšum statistiik faktaid.
Teos ottaa myös hienovaraisesti kantaa suomessa puhutun kolmen saamenkielen asemaan.	Jyehi ulmuu paaldâst lii siemin šaddočuágáldâhânkilgool, mast čiälgá eres lasseen ulmuu aassâmsaje já eenikielâ.
Optimisestikin arvioiden vain 10 - 11 henkilöä 30:sta puhuu äidinkielenään saamea, ja tähän kymmenen joukkoon mahtuu mukaan vain yksi inarinsaamea puhuva ja yksi koltansaamea puhuva.	M ietimielâlávt-uv juurdâštijn tuše 10 olmožid 30:st sárnuh eenikielânis sämikielâ, já taan love ulmuu juávkun šiättá fáárun tuše ohtâ aanaarkielâ já ohtâ nuorttâkielâ sárnoo olmooš.
Teoksen toinen osa on iso valokuva, jossa on tunturimaiseman päälle kuvattu näitä herbaarion kasveja.	Tyeje nubbe uási lii stuorrâ čuovâkove, mast tuodârenâduv oolâ láá kovvejum taah herbaario šadoh.
Ne muodostavat ornamenttimaisen pinnan kurotellen kohti taivaita, vapautuen määrittelyn ja luokittelun ikeestä.	Toh hämmejeh ornamentlágán ase mii oŋâttuš oolmij kuávlun, luovvânmáin miäruštâllâm já luokittâllâm čulhoost.