outi_pieski_tiedote_suomi.pdf.xml

Teos koostuu lukuisista kullatuista ja valkokullatuista teräslautasista, jotka muodostavat monitasoisen sädehtivän virran salin seinälle ja puhujanpönttöön.	Tyeji čokkân maaŋgâin kolledum já vielgiskolledum stälitaldrigijn, moh hämmejeh maaŋgâtásásii suonjârdeijee virde sali siäinán já sárnumstovlin.
Yhtenä teoksen visuaalisena lähtökohtana on naisen saamenpuvussa käytettävä risku solki.	Ohtân tyeje visuaallâš vuolgâsaijeen lii nissoon sämimáccuhist kevttum soljo.
Vanhan kansanperinteen mukaan, korussa roikkuvat kullatut laukkaset suojelevat käyttäjäänsä karkoittamalla pahaa välkkeellään ja helinällään.	Puáris aalmugärbivyevi mield, čiiŋâst sorjájeijee kolledum lávgástuvah suojâleh kevttes kovŋiimáin paa meddâl šiälgumáin já skilânáin.
M inulle tärkeä esikuvallinen henkilö on ollut isänäiti Jovsset Biret.	M unjin tehálâš ovdâkoveolmooš lii lamaš ákkum ađai eejienni Jovsset Biret.
Teos on kunnianosoitus hänenlaisilleen vahvoille saamelaisille naisille.	Tyeji lii kunneečááitus suulágánáid noonâ säämi nisonáid.
Teoksen osat ovat muodoltaan myös lautasia ja niistä roikkuvat pisarat lusikoita.	Tyeje uásih láá häämis peeleest še taldrikeh já tain sorjájeijee pastemeh láá kuáškánjâsah.
Keraamisten lusikoiden muotokieli tulee perinteisestä saamelaisesta luulusikasta.	Keraamisij pastemij hämikielâ puátá ärbivuáválâš säämi čuárvipastemist.
Teosta tehdessäni olen pohtinut sukupolvien virtaa ajassa sekä yhteenkuuluvuutta jossa virta ruokkii jokaista meistä.	Tyeje tuoijuudijn lam suogârdâllâm suhâpuolvâi virde ääigist sehe oohtânkulluuvâšvuođâ mast virde piämmá mii juáhháá.
Lautasten pinta heijastaa todellisuutta nurinpäin.	Taldrikij ase spejâlist tuotâvuođâ jorgod.
Se on ideamaailma, joka heijastaa ihmisessä olevaa täydellisyyden haavetta ja toivoa paremmasta.	Tot lii juurdâmaailm, mii spejâlist tievâslâšvuođâ nahhaar já tuoivuu pyerebist, mii ulmust lii.
Itselleni se tuo mieleen saamelaisen kansanperinteen maahiset jotka elävät maan alla samanlaista elämää kuin me ihmiset, mutta nurinpäin.	Olssân tot puáhtá mielân säämi aalmugärbivyevi kufittârijd moh eellih eennâm vyelni siämmáálágán eellim ko mij ulmuuh-uv, mut jorgod.
Teoksen elementit toistavat täydellistä ympyrää, kirkas pisara on täydellinen hetki ajassa.	Tyeje elementeh tävisteh tievâslâš rieggee, šelis kuáškánjâs lii tievâslâš puddâ ääigist.
M utta teoksen kokonaisuus on sattumanvaraisen soljuva ja siten ajan haasteeseen sopivan muodon löytävä.	M ut tyeje ubâlâšvuotâ lii sätináálá rievdee já tienievt ääigi hástusân hiäivulii häämi kävnee.
Teoksessa on myös yksityiskohtia joiden muotokieli tulee saamelaisesta perinteisestä vauvalle tehdystä lelusta, helistimestä.	Tyejeest láá meid ovtâskâsčuággáh moi hämikielâ puátá säämi ärbivuáváliist njuorâhpáárnážân rahtum sierâst, skilânâsâst.
Teräsrenkaasta roikkuville poron koparaluille on kaiverrettu kasvot ja tehty tinalanka- ja helmikirjailut verkavaatteet.	Stälirieggest hiäŋgájeijee poccuu kyeppirtavttijd láá skuážurdum muáđuh já toh láá kárvuttum tanesraŋgâ- já kässeekeđgikirjejum läđđeemáccuháid.
Teoksen kaikki osat on toteutettu käsityönä ja siinä näkyy osaavien käsityöammattilaisten kädenjälki.	Tyeje puoh uásih láá olášittum kietâtyeijin já tain vuáttoo čepis tyejiáámmátlij kieđâ luoddâ.
Se on kunnianosoitus käsityöperinteelle, mikä on yksi tärkeistä saamelaiskulttuurin ylläpitäjistä.	Tot lii kunneečááitus tyejiärbivuáhán, mii lii ohtâ tehálumosijn sämikulttuur paijeentuállein.
Pohjoissaamen kielessä isoa jokea, äitiä ja maata kuvaavat sanat ovat lähellä toisiaan.	Tavesämikielâst stuorrâ juuvâ, eeni já eennâm kovvejeijee säänih láá aldaluvâi nubijdis.
Näiden sanojen takana olevia käsitteitä haluan saamelaisena kunnioittaa; sukupolvien yhteenkuuluvaa virtaa, saamelaisia vahvoja naisia ja rakasta saamenmaata.	Tuáváduvâid, moh tai saanij tyehin láá, halijdâm sämmilâžžân kunnijâttiđ; suhâpuolvâi oohtânkullojeijee virde, säämi noonâ nisonijd já rähis säämi eennâm.