Olen 19-vuotias saamelaisnuori ja syntyisin Utsjoelta, Tenojokilaaksosta.	Soofi-Uulá Hans-Aandi Laura, Laura Niittyvuopio (2011) Mun lam 19-ihásâš säminuorâ já šaddaaš Ucjuuvâst, Tiänuleeveet.
Ivalossa asuimme osan aikaa vuodesta äitini työn vuoksi ja siellä minä, siskoni ja veljeni olemme myös käyneet peruskoulun ja kirjoittaneet ylioppilaiksi.	Mij aasâim Avelist uási ivveest iännán pargo keežild já tobbeen mun, uábbám já viljâm lep jottáám meid vuáđuškoovlâ já čáállám pajeuáppen.
Vuonna 2010 kirjoitin ylioppilaaksi Ivalon lukiosta.	Ive 2010 čaallim pajeuáppen Avveel luvâttuvâst.
Tällä hetkellä (2011) opiskelen Lapin yliopistossa luokanopettajaksi ensimmäistä vuotta.	Tääl (2011) lam luhâmin vuossâmuu ive Laapi ollâopâttuvâst luokamáttáátteijen.
Yläasteella kiinnostuin yhteisten asioiden hoitamisesta.	Pajetääsist tubdâškuottim mielâkiddiivâšvuođâ ohtsij aašij tipšomân.
Lukiossa aloin oppilaskunnan hallituksen toimintaan ja minut valittiin Inarin nuorisovaltuuston jäseneksi.	Luvâttuvâst servim uppeekode stiivrâ tooimân já muu väljejii Aanaar nuorâiparlament jesânin.
Tällä hetkellä toimin Suomen saamelaisnuorten hallituksen varapuheenjohtajana ja tänä vuonna toimintansa aloittaneen saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana.	Tääl tooimâm Suomâ säminuorâi stiivrâ värisaavâjođetteijen já taan ive tooimâs algâttâm sämitige nuorâirääđi värisaavâjođetteijen.
Toiminta saamelaisnuorten etuja ja oikeuksia ajavissa yhdistyksissä on tuntunut oikealta ja koen sen erittäin tärkeäksi.	Toimâ säminuorâi hiäđui já vuoigâdvuođâi vyeijee seervijn lii orroom rievtisin já tuubdâm tom uáli tehálâžžân.
On hankala eritellä, mitä saamelaisuus elämässäni merkitsee.	Lii väädis sierriistâllâđ, maid sämmilâšvuotâ muu elimist meerhâš.
Se on identiteetti, minuus ja koko persoona, kuin myös elämäntapa.	Tot lii identiteet, uáinu alnestis já ubâ persoon, sehe meiddei eellimvyehi.
Olen ylpeä juuristani ja esivanhemmistani ja minulle on tärkeä siirtää tulevaisuudessa omille lapsillenikin se sama rikas kulttuuriperinne, mikä minulle ja sisaruksillenikin on siirretty.	Mun lam čiävláá jieččân madduin já madârvaanhimjn já munjin lii tehálâš sirdeđ puátteevuođâst jieččân párnáid-uv tom siämmáá riges kulttuuräärbi, mii lii mijjân párnáid-uv sirdum.
Olen ollut onnekas, kun isä puhui perheessä saamea ja siitä tuli toinen äidinkielemme.	Mun lam lamaš luholâš, ko eeči sáárnui perrust sämikielâ já tast šoodâi munjin nubbe eenikielâ.
Perheemme elinkeino on poronhoito ja isäni oli arvostettu ja taitava poromies.	Mii perruu iäláttâs lii puásuituálu já iäččám lâi áárvust oonnum já čepis pajeolmooš.
Isäni kuoli tapaturmaisesti elokuussa 2009. Me lapset olemme pienestä asti kulkeneet poroerotuksissa mukana ja keväällä auttaneet paimennustöissä.	Iäččám jaamij täpitormelávt porgemáánust 2009. Mij párnááh lep uccevuođâ rääjist jottáám pygálusâin já kiđđuv išedâm kuáđuttempargoin.
Ennen isän kuolemaa ajatus pohjoiseen jäämisestä ja porotöiden jatkamisesta tuntui vielä kaukaiselta.	Ovdil eeji jäämmim juurdâ tavas päcimist já puásuipargoi juátkimist oroi lemin kukken.
Kuitenkin ajatus porojen myymisestä ja elinkeinon lopettamisesta tuntuu kuin luopuisi osasta elämäänsä ja heittäisi isän ja esi-isien elämäntyön hukkaan.	Kuittâg juurdâ poccui vyebdimist já iäláttâs looppâtmist oroi tegu luovâččij uásist jieijâs eellim já leggističij eeji já madâreejij eellimpargo hukás.
Silloin tein päätöksen, että aion palata opiskelujeni jälkeen pohjoiseen pysyvästi ja jatkaa perheemme elämäntapaa.	Talle toohim miärádâs, et oopâi maŋa ááigum maccâđ tavas pisovávt já juátkiđ mii perruu eellimvyevi.
Osana tätä päätöstä on ollut myös opiskelupaikan ja ammatinvalinta.	Uássin taam miärádâs lii lamaš meid oppâsaje já áámmátváljim.
Perinteisen elinkeinon rinnalla olen myös kokenut tärkeäksi valmistua opettajaksi saamelaisalueelle ja antaa siten oma työpanokseni saamelaislasten- ja nuorten hyväksi.	Ärbivuáválii iäláttâs paaldâst lam uáinám tehálâžžân valmâštuđ máttáátteijen sämikuávlun já adeliđ toin lain jieččân pargonaavcâid sämipárnái- já nuorâi pyerrin.
Erityisen tärkeää on, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus opiskella kotiseudullaan ja saada opetusta omalla äidinkielellään.	Eromâš tehálâš lii, et párnáin já nuorâin lii máhđulâšvuotâ luuhâđ päikkikuávlust já uážžuđ máttááttâs jieijâs eenikielân.