index2.php_option=com_content_task=view_id=491_lang=finnish.html.xml

Olen kohta kaksikymppinen inarilaisnuori, asunut täällä koko ikäni ja vielä toistaiseksi ainakin hetken, ei ole juuri kiirettä pois.	Mun lam forgâ kyevtlove ahasâš anarâšnuorâ, lam aassâm tääbbin ubâ ave já vala tuáistáážân aainâs puudâ, ij lah vala huáppu meddâl.
Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 2010 ja nyt olen pitänyt välivuoden reissaamista ja työntekoa varten.	Pajeuáppen čaallim kiđđuv 2010 já tääl lam toollâm koskâive reissim ja pargo várás.
Kouluun on tarkoitus ensi vuonna mennä, matkailun pariin.	Škoovlân ličij uáivil moonnâđ puáttee ive, mađhâšem suárgán.
Olen syntynyt kuusihenkiseen perheeseen toiseksi vanhimmaksi lapseksi.	Lam šoddâm kuuđâ ulmuu perrui nubben puárásumos pärnin.
Me kolme lasta kävimme inarinsaamenkielisen päiväkodin ja opimme kielen siellä, sillä isäni ei ole oppinut saamenkieltä.	Mij kulmâ párnáá juuđijm aanaarsämikielâlii peivikiäju já oopâim tobbeen kielâ, ko iäččám ij lah oppâm sämikielâ.
Nykyään taidot ovat jo hieman ruosteessa, mutta halu ylläpitää kielitaitoa on vahva.	Tääl tááiđuh láá jo ucánjáhháá ruástum, mut haalu toollâđ kielâtááiđu lii nanos.
Nyt on mieli niin levoton että haluaisin mahdollisimman paljon ulkomaille, varmaan hetkeksi asumaankin, mutta haluaisin kuitenkin muuttaa vielä joskus takaisin kotikulmille Inariin.	Tääl lii mielâ nuuvt liävuttem, et halijdiččim olgoenâmáid nuuvt ennuv ko máhđulâš, vissâ mottoom ááigán aassâđ-uv, mut halijdiččim kuittâg vala motomin varriđ maassâd päikkikuávloid Anarân.