index2.php_option=com_content_task=view_id=626_lang=finnish.html.xml

Vuotsolainen poromies Vuáččulâš pajeolmooš Veikko Magga on vuotsolainen poromies, Vuotson seudulla eläneen kuuluisan Itäpuolen Keisarinnan eli Ponkun Inkan jälkeläisiä. Veikko Magga lii vuáččulâš pajeolmooš, Vuáču kuávlust iällám pegâlmâs ” Itäpuolen Keisarinna ” ađai Ponku Iŋgá maajeeldpuáttee. Veikkoa puolestaan on sanottu Itäpuolen Keisariksi. Veiko oppeet láá kočodâm ” Itäpuolen Keisarin ”. Veikko kertoo porohommien olleen hänellä verissä, ja että hänelle oli jo pikkupoikana selvää, että hänestä tulee poromies. Veikko muštâl, et puásuipargoh lijjii sust voorâin, já et sunjin lâi jo uccâkaandâžin čielgâs, et sust šadda pajeolmooš. Isän tokan paimennukseen tarvittiin jatkaja, eivätkä muut ammatit käyneet mielessäkään. Eeji čage kuáđutmân tarbâšij juátkee, iäge eres ámáttâh elâččâm ubâ mielâstkin. Veikko kävi koulua kuitenkin vuoden verran Inarissa saamelaisten kristillisessä kansanopistossa, jossa opeteltiin kirjoittamaan ja lukemaan saamenkieltä. Veikko juuđij škoovlâ kuittâg ive verd Anarist säämi ristâlâš nuorâskoovlâst, mast máttááttii čäälliđ já luuhâđ sämikielâ. Veikko sanoo todenneensa samantien, ettei koulu ole hänen paikkansa. Veikko lâi siämmást páhudâm, et škovlâ ij lah suu saje. Sieltä olisi voinut halutessaan jatkaa opintoja ja valmistua johonkin ammattiin. Haalijddijn tobbeen ličij puáhtám juátkiđ oopâid já valmâštuđ monnii ámáttân. Hän oli koulussa kuitenkin vuoden loppuun saakka – ei tohtinut keskenkään heittää. Sun lâi kuittâg škoovlâst ive loopâ räi – ij tuostâm koskâldittiđgin tom. Päästessään sieltä hän tuli jatkamaan porohommia, ja sillä tiellä hän on pysynyt näihin päiviin saakka. Tobbeen pesâdijn sun poođij juátkiđ puásuipargoid, já siämmáá kiäinu alne lii pissoom onnáá peeivi räi. Päätös alkaa poromieheksi ei ole koskaan kaduttanut häntä ja hän kehaisee poromiehen ammatin kuuluvan ammateista parhaimpiin. Miärádâsâs riemmâđ pajeolmožin sun ij lah kuássin kaattâm já sun rammust, et pajealmaa áámmát kulá pyeremussáid. Veikko kertoo saaneensa oman merkin heti synnyttyään, kuten tapana on ollut. Veikko muštâl, et sun finnij jieijâs vitá tállán šoddâmis maŋa, tegu vyehin lii lamaš. Merkki tuli perinteiseen tapaan suvussa kulkeneesta merkistä. Vittá poođij ärbivuáválâš vyevi mield suuvâst jottáám vittáást. Veikon merkki tuli hänen isänsä merkkiä vähän muuttaen. Veiko vittá poođij suu eeji vitá ucánjáhháá rievdâdmáin. Hän ei muista, milloin merkkasi ensimmäistä kertaa, mutta kertoo sen tapahtuneen jo hyvin varhain. Sun ij mušte, kuás vittádij vuossâmuu keerdi, mut muštâl, et tot tábáhtui jo uáli tooláá. Merkkaamaan hän oppi seuraamalla miten muut merkkaavat ja isän neuvoilla. ” Vittádiđ sun oopâi čuávumáin, maht iäráseh vittádii já eeji ravvuiguin. ” Tekemällä oppii. ” Porgâmáin uáppá. ” Veikko kertoo poronhoidon kokeneen muutoksia viimeisinä vuosikymmeninä ja mainitsee niistä yhtenä suurimmista moottoriajoneuvojen tulon. Veikko muštâl, et puásuituálu lii vuáttám nubástusâid majemui ihelovoi ääigi já maainâš tain ohtân stuárráámussân moottorfiävrui puáttim. Ne vaikuttivat suuresti poronhoitoon ja sen kehittymiseen nykyiseen muotoonsa. Toh vaikuttii čuuvtij puásuituálun já ton ovdánmân tááláá háámán. Moottorikelkat tulivat käyttöön lumimaan ajaksi ja moottoripyöriä käytettiin kesätokan haussa sekä syysettossa eli porojen kokoamisessa. Moottorkiälháh šoddii kiävtun täälvi ááigán já moottoripyeráid kevttii kesičage ucâmân sehe čohčâčokkiimân. Lisäksi hän mainitsee tokkakunnittain tapahtuvan paimennuksen poisjäämisen yhdeksi suurimmaksi muutokseksi Lapin paliskunnan alueella. Lasseen sun maainâš sijdâkudij koskâsvuođâst tábáhtuvvee kuáđuttem meddâl pääccim ohtân stuárráámusâin nubástusâin Säämi palgâs kuávlust. Nykyään Lapin paliskunnan kaikki porot ovat samoilla laitumilla yhtä tokkakuntaa lukuun ottamatta. Tááláá ääigi Säämi palgâs puoh poccuuh láá siämmáin kuátumijn eereeb oovdâ sijdâkode. Veikko näkee Lapin paliskunnan tulevaisuuden valoisana. Veikko uáiná Säämi palgâs puátteevuođâ čuovâdin. Hän sanoo laidunmaiden olevan hyvässä kunnossa ja jäkälätilanteen olevan kohtuullisen hyvä. Sun iätá, et kuáttumenâmeh láá šiev oornigist já jäävviltile lii kohtulâš pyeri. Lisäksi suurin osa Lapin paliskunnasta on Urho Kekkosen kansallispuiston sisällä, mikä on yhdenlainen pelastus ja metsät säästyvät hakkuilta. Lasseen iänááš uási Säämi palgâsist lii Urho Kekkos aalmuglâšmeeci siste, mii lii mottoomlágán piäluštâs já vyevdih šeštâšuveh čuoppâmijn. Hän sanoo tulevaisuuden olevan siltäkin kannalta hyvä, että kun suurempi ikäpolvi lähtee, niin paliskuntaan jää vähemmän poronhoitajia ja nuoret pärjäävät täten paremmin. Sun iätá puátteevuođâ lemin ton-uv tááhust pyeri, et ko stuárráb ahepuolvâ vuálgá te palgâsân pääccih ucceeb puásuituálleeh já nuorah piergejeh talle pyerebeht. Paliskunnan haasteina hän pitää laidunmaiden kunnossa pitoa. Palgâs hástusin sun tuálá kuáttumenâmij oornigist toollâm. Hän tuumaa, että laitumien kanssa pitää olla tarkkana ja täytyy pitää huoli ettei poroluku nouse liikaa. Sun tuumáá, et kuátumijguin kalga leđe tärkki, já kalga anneeđ huolâ, amas puásuiloho lasaniđ liijgás. Petotilanne on yksi asia, jota hän pitää uhkana. ” Piätutile lii ohtâ äšši, mon sun ana uhken. ” Erityisesti karhuja ja susia on paljon. ” Eromâšávt kuobžah já kuumpih láá ennuv. ” Hän muistelee kulkeneensa metsässä paljon Alakorvan Joukon kanssa. Sun muuštâč, et juuđij Alakorva Joukoin ennuv meeccist. Hän naurahtaa vähän, kun ennen oli ettossa 5-6 miestä ja nykyään siellä ruukaa olla 16 miestäkin. ” Sun noskáttist ucánjáhháá, ko ovdil lijjii pusuičokkiimijn 5–6 almaa te tááláá ääigi tobbeen läävejeh leđe joba 16 almajid. ” Se on yksi asia mikä on muuttunut. Tot lii ohtâ äšši mii lii nubástum. Eihän niitä tarvitsisi niin paljoa olla. Iähân toh tarbâšiččii leđe nuuvt ennuv. Saataisiin se tokka aitaan vähemmälläkin miesmäärällä. Uážuččij ton čage ááiđán ucebáin-uv almaijuávhoin. Mutta eipä siitä haittaakaan ole, siellähän saa olla ja oppia. ” Mut ij tot kale häittidgin, tobbeenhân uážžu leđe já oppâđ. ” Veikko tuumaa, että tällä hetkellä Lapin paliskunnan poronhoito ei kaipaa sen suurempia muutoksia. Veikko tuumáá, et tääl Säämi palgâs puásuituálu ij käibid tađe stuárráábijd nubástusâid. Laidunkiertoalueiden aitaaminen onnistui hyvin ja jäkälä on päässyt kasvamaan. ” Kuáttumjuurrâmkuávlui áiđum luhostui pyereest já jäävvil lii peessâm šoddâđ. ” Pientä kehitettävää toki löytyy aina ”, hän arvelee. Miinii siemin ááššáš aainâs kávnoo, mon kolgâččij ovdediđ ”, sun arvâl. Verratessaan entistä ja nykyistä poronhoitoa hän kertoo, että tokkakunnittain paimentaminen oli siinä mielessä parempi, että omaa tokkaa pystyi hallitsemaan tarkemmin eivätkä pedot päässeet tappamaan helposti. Verdiddijn ovdii já tááláá puásuituálu sun muštâl, et sijdâkudij mield kuáđuttem lâi ton tááhust pyereeb, et jieijâs čage puovtij haldâšiđ tärhibeht iäge piäđuh peessâm älkkeht koddeđ poccuid. Hän sanoo, että nykyään tokkakunnittain paimentaminen ei kuitenkaan ole Lapin paliskunnan alueella mahdollista muun muassa jäkälätilanteen takia. ” Sun iätá, et tááláá ääigi sijdâkudij mield kuáđuttem ij kuittâg lah Säämi palgâs kuávlust máhđulâš eres lasseen jäävviltile keežild. ” Ennen oli hyvät jäkäliköt. Ovdil lijjii šiev jävilenâmeh. Silloin tokassa käytiin lähes joka päivä ja porot olivat kesympiä. Talle ellii čaggeest masa jyehi peeivi já poccuuh lijjii lojebeh. Suopungilla pystyi helposti heittämään kiinni poroja. Suopânjáin ulâttij älkkeht njuárustiđ poccuid. Porot siirrettiin seuraavaan paikkaan umpiseen kaivamaan ”, Veikko muistelee ja jatkaa: " Porohan oli tottunut olemaan tietyllä alueella, eikä se sieltä tutulta alueelta halunnut mihinkään lähteä. Poccuid sirdii čuávuvâs sajan ubbâsân kuáivuđ ”, Veikko Muuštâč já juátká: ” Pusuihân lâi hárjánâm leđe tiätu kuávlust, ige tot tobbeen uápis kuávlust halijdâm vyelgiđ kuussân. Tokkaa kuitenkin kierrettiin suksin, ja jos näytti siltä, että joku on karkaamassa, niin sitten käytiin kääntämässä hiihtäen takaisin tokkaan. Čage kuittâg ain čuoigii pirrâ, já jis oroi lemin nuuvt, et mottoom lii kárgáámin, te talle tom ellii čuoigâ jurgâlmin maasâd čaagan. ” Nykypäivän poronhoitoa harjoittaessa on oikeastaan pakko tehdä jotakin muuta poronhoidon ohella. Onnáá peeivi puásuituálust porgâdijn lii riävtui pággu porgâđ maidnii eres pargoid puásuituálu lasseen. Kelkat ja mönkijät pitää vaihtaa välillä ja se on kallista. Kiälháid já pehheid kalga kooskâi lonottiđ já tot šadda tivrâsin. Porotulot eivät pelkästään riitä niitten ylläpitoon. ” Puásuituálu ohtuunis iä keelijd toi tolâmân. ” Veikko muistelee omia menneitä vuosiaan ja sinne liittyviä tapahtumia. Veikko muuštâč jieijâs moonnâm ivijdis já toid lohtâseijee tábáhtusâid. Muistoja on paljon ja aina sattui jotain erikoista. Muštoh láá ennuv já masa jyehi tove heevij miinii eromâš. Veikko muistaa entisaikaan saamen kielen vielä kuuluneen lähes kaikkialla, mutta silloinkin melko harvoin. Veikko muštá, et tovláá ääigi sämikielâ kullui vala mestâ jyehi saajeest, mut talle-uv viehâ harvii. Veikko kertoo, että heillä oli kotikielenä suomi ja saame. Veikko muštâl, et sist lâi päikkikiellân suomâkielâ já sämikielâ. Äiti puhui pohjoissaamea ja isäkin osasi, mutta vastasi jostain syystä aina suomeksi. Enni sáárnui tavesämikielâ já eeči-uv maatij tom, mut västidij monnii suujâst ovttuu suomâkielân. Hieman harmitellen Veikko kertoo oman saamen kielen taitonsa heikentyneen ja monien sanojen unohtuneen kun ei ole käyttänyt kieltä. Ucánjáhháá šalligâšmáin Veikko muštâl jieijâs sämikielâ tááiđu hiäjusmum já maaŋgâi saanij vájáldum ko ij lah kiävttám kielâ. Hän kuitenkin sanoo pärjäävänsä yhä saamen kielellä, mutta sanavarasto ei ole enää niin laaja. Sun kuittâg iätá, et piergee ain sämikieláin, mut sänivuárkká ij lah innig nuuvt viijđes. Hän ylläpitää saamen kielen taitoaan kuuntelemalla saamen radiota. Sun paijeentuálá sämikielâ tááiđus kuldâlmáin säämi radio. Hän kertoo kuuntelevansa radiota ennemminkin saamen kielen takia eikä niinkään uutisten takia. Sun muštâl, et kuldâl radio eenâb-uv sämikielâ keežild ige nuuvtkin uđđâsij keežild. Kuunnellessaan hän muistelee kieltä ja mieleen palautuu kadonneita sanoja. Kuldâldijn sun muuštâč kielâ já mielân mäccih lappum säänih. Televisiosta tulevia saamenkielisiä uutisia hän seuraa toisinaan. Televisiost puáttee sämikielâlâš uđđâsijd sun čuávu koskâttuvâi, mutta šalligâš toi puáttim Suomâst iho. Saamelaisperinteeseen vahvasti kuulunut joikausperinne alkoi jäädä pois Veikon aikana. Juoigâmärbivyehi, mii sämmilâšärbivyevist lii lamaš nanos, päsiškuođij meddâl Veiko ääigi. Ennen joikaaminen kuului arkipäivään, ja lähes jokaiselle laitettiin oma joiku. Ovdil juoigâm kuulâi argâpiäiván já masa juáhážân pieijui jieijâs juáigus. Veikolle ei enää laitettu omaa joikua, vaikka esimerkiksi hänen isällään oli oma joiku. ” Sunjin ij lah innig pieijum jieijâs juáigus, veikkâ ovdâmerkkân suu eejist lâi jieijâs juáigus. ” Ennen vanhaan laitettiin joiku oikeastaan kaikille, mutta ei enää nykyään. Riävtui tovle pieijui juáigus juáhážân, mut taan ääigi ij innig. Se joikukulttuuri vain jäi pois. ” Tot juoigâmkulttuur tuše paasij meddâl. ” Veikko kertoo, että ettotöissä ei joikua kuulunut ollenkaan, mutta erotuksissa sitäkin enemmän. Veikko muštâl, et čokkimpargoin juoigâm ij kuullâm ollágin, mut pygálusâin tađe-uv eenâb. Erotuksiin tuli ihmisiä eri palkisista, ja erityisesti kaikista taitavimmat joikaajat joikasivat. Pygálussáid pottii ulmuuh jieškote-uv palgâsijn, já eromâšávt puoh čepimusah jyeigeeh juoigii. Veikolla on tapana seurata myös saamelaispolitiikkaa ja hän on seurannut jälleen ajankohtaiseksi tulleen ILO 169-sopimuksen edistymistä ja sanoo, että Norjassa on hyvä tilanne, kun siellä sopimus on jo ratifioitu. Veikkoost lii vyehin čuávvuđ še sämipolitiik já sun lii čuávvum oppeet äigikyevdilâžžân šoddâm ILO 169-sopâmuš ovdánem já iätá, et Taažâst lii šiev tile, ko tobbeen sopâmuš lii jo ratifisistum. Hän tuumii, että Suomessakin olisi jo aika tehdä päätös kun se on ollut vireillä jo niin kauan. Sun tuumáá, et Suomâst-uv ličij jo äigi toohâđ miärádâs ko tot lii lamaš joođoost jo nuuvt kuhe. Veikko miettii hetken ja lausahtaa sitten omat terveisensä nuorille poromiehille: ” Vähitellen sitä oppii, ei sitä ole paljon neuvomista. Veikko smiättá puudâ já ciälkká tastoo jieijâs tiervuođâid nuorâ pajeulmuid: ” Kuuloold tom uáppá, ij tast lah ennuv ravvimnáál. Metsässä kun oppii kulkemaan, ja reitit mistä kuljetetaan porot. Meeccist ko uáppá jotteeđ, já kiäinuid kogo poccuuh jođettuvvojeh. Ne vanhat reitit, mistä on helppo kuljettaa. Toh puáris kiäinuh, main lii älkkee jođettiđ. Ei siinä mitään, hyvä ja vapaa ammatti. Ij tast mihheen, šiev já rijjâ áámmát. Et kahta samanlaista päivää näe. ” Jieh kyehti siämmáálágán peeivi uáini. ”