Historia	Historjá
Varhaishistoria	Toovláš historjá
Saamelaiset ovat niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka asuttivat Pohjois-Fennoskandian heti jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta sitten.	Sämmiliih láá toi ulmui maajeeldpuátteeh, kiäh asâiduttii Tave-Fennoskandia tállân jieŋâpaje maŋa paijeel 10 000 ihheed tassaaš.
Pohjois-Skandinavian saamelaisväestö polveutunee ensimmäisistä Jäämeren rannikon väestöistä ja kantasaamea puhuvasta väestöstä.	Tave-Skandinavia sämiaalmug nálásuš vuossâmuin Jieŋâmeerâ rido aalmugijn já vuáđusämikielâ sárnoo aalmugist.
Nykysaamelaiset ovat osa kivikautisen väestön jälkeläisjatkumoa, joka asettui saamelaisalueelle heti jääkauden jälkeen saamelaisten asuinalue ja levinneisyys oli laajimmillaan ajanlaskun alun tienoilta 1000-luvulle.	Táálááh sämmiliih láá keđgiääigi aalmug maajeeldpuáttei uási, mii sajadui sämikuávlun tállân jieŋâpaje maŋa. Sämmilij aassâmkuávlu já lavdâm lijjii puoh vijđásumos äigilovo algâmuddoost 1000-lohon.
Saamelaisia asui Laatokalta Jäämerelle ja Keski-Skandinaviasta Vienanmerelle.	Sämmiliih assii Laatokkast Jieŋâmeerân já Koskâ-Skandinaviast Vienanmeerân.
Lounais- ja etelärannikkoa lukuun ottamatta koko nykyisen Suomen alue oli saamelaista asuinaluetta.	Uárji- já maadârido vuotânväldihánnáá ubâ tááláá Suomâ kuávlu lâi sämmilâš aassâmkuávlu.
Etelä-Suomessa on edelleenkin saamelaisperäisiä paikannimiä muistuttamassa alueen muinaisesta nautinnasta.	Maadâ-Suomâst láá ain sämialgâliih sajenoomah muštootmin kuávlu tovláá naavdâšmist.
Saamelaisten harjoittamista elinkeinomuodoista on säilynyt tietoja saamelaisessa kansaperinteessä ja arkeologinen tutkimus on tuonut uutta tietoa muinaisista saamelaisyhteisöistä.	Sämmilij hárjuttem iäláttâshaamijn lii siäilum tiätu sämmilâš aalmugärbivyevist já arkeologâlâš tutkâmuš lii puáhtám uđđâ tiäđu tovláá sämisiärváduvvâin.
Saamelaiset ovat harjoittaneet varhaishistorian aikana pyyntiä, keräilyä, kalastusta ja poronhoitoa.	Sämmiliih láá hárjuttâm tovláá historjá ääigi pivdo, nuurrâm, kuálástem já puásuituálu.
Elinkeinot ovat olleet hyvin luonnonmukaisia ja kaikki raaka-aineet saatiin luonnosta.	Iäláttâsah láá lamaš uáli luándunálásiih já puoh amnâseh finnejii luándust.
Saamelaisten luontosuhdetta ilmentää hyvin se, että maisemaan on jäänyt hyvin vähän jälkiä muinaisista saamelaiskulttuureista arkeologien tutkittavaksi.	Sämmilij luándukoskâvuođâ čáittá pyereest tot, ete enâdâhân láá pááccám viehâ uccáá meerhah tovláá sämikulttuurijn arkeologij tutkâm várás.
Saamelaisten muinaisuskonto perustui muiden pohjoisten uskontojen tapaan luonnonpalvontaan ja uskonto oli šamanistinen.	Sämmilij toovláš oskoldâh vuáđudui eres tave oskolduvâi náál luándupalvâlmân já oskoldâh lâi šamanistlâš.
Saamelaiset palvoivat luonnonhaltijoita, kuten miespuolisia tuulimiestä, (Biegga-almmái, Bieggagállis), ukkosenjumalaa (Dierpmis – Äijjih- Àddja) sekä naispuoleisia sekä äitiyden jumalatarta Sáráhkaa ja metsästyksen jumalatarta Juoksáhkkáa.	Sämmiliih palvâlii luánduhäldeid, tego almaid pieggâalmaa, (Biegga-almmái, Bieggagállis), äijihšooŋâimmeel (Dierpmis – Äijjih- Àddja) sehe nisonijd ennivuođâ immeel Sáráhká já miäcástem immeel Juoksáhkká.
Näkyvin muisto saamelaisesta šamanistisesta uskonnosta on noitarumpu, joita on kuvitettu mm. jumalsymboleilla.	Puoh enâmustáá uáinojeijee mušto sämmilâš šamanistlâš oskolduvvâst lii nuáidirumbu, maid láá kuvvim el. immeelsymbolijguin.
Olennainen osa uskontoa oli uhrilahjojen antaminen seidoille, seidat, joissa uskottiin jumalien asuvan.	Tergâdis oskolduv uási lâi uhrelaahjij adelem sieidáid, sieidih, main uskuu, ete imeleh ääsih.
Seidat olivat erikoisia luonnonkohteita.	Sieidih lijjii eromâš luándučuosâttuvah.
Tunnetuin seita on Inarin kunnassa sijaitseva Ukonsaari.	Tobdosumos sieidi lii Aanaar kieldâ Äijihsuálui.
Seidoille uhrattiin kalaa, lihaa, luita sekä myöhemmin myös rahaa ja muita arvoesineitä.	Sieidáid uhredii kyele, piärgu, čoorvijd sehe maŋeláá meid ruuđâ já eres árvutiiŋgâid.
Seidat ovat mahdollisesti toimineet myös siitojen välisinä rajapyykkeinä.	Sieidih láá máhđulávt lamaš meid siijdâi koskâsiih räjiuurah.
Saamelaisten yhteisöjärjestelmän perusta on siida eli lapinkylä, joka on elinkeinon harjoittamisen yksikkö sekä yhteisöllinen ja alueellinen hallintayksikkö.	Sämmilij siärvádâhvuáháduv vuáđu lii sijdâ, mii lii iäláttâs hárjuttem ohtâdâh sehe siärvuslâš já kuávlulâš haldâttâhohtâdâh.
Sana siita on etymologisesti suhteessa sanaan sieidi, joka tarkoittaa palvonnan kohteena olevaa kiveä tai kalliota.	Sääni sijdâ lii sääni algâpuáttim mield koskâvuođâst sáánán sieidi, mii meerhâš palvâlem čuosâttâhhân leijee keeđgi teikâ källee.
Siidoilla oli rajat ja siitojen rajat olivat myöhemmin perustana kun saamelaisten asuinalueille perustettiin kuntia.	Siijdâin lijjii rääjih já siijdâi rääjih lijjii maŋeláá vuáđđun ko sämmilij aassâmkuávloid vuáđudii kieldâid.
Johan Turi on teoksessaan v. 1910 Kertomuksia saamelaisista (Muitalus sámiid birra) kuvannut saamelaisten kansaperinnettä ja erityisesti porosaamelaisten folklorea.	Johan Turi lii kirjeest i. 1910 Muštâlušah sämmilijn (Muitalus sámiid birra) kuvvim sämmilij aalmugärbivyevi já eromâšávt puásuisämmilij aalmugärbivyevi.
Folkloren mukaan saamelaiset alkoivat pyytää peuroja ja paimentaa niitä sen jälkeen poroina.	Aalmugärbivyevi mield sämmiliih algii pivdeđ kuudijd já paimândiđ taid tom maŋa puásujin.
Saatuaan kesyimmät peurat kiinni niitä käytettiin houkutuseläiminä ja tällä tavoin kasvatettiin porolaumoja ja alkoivat elää niiden kanssa ympäri vuoden ja jutaa samalla tavoin kuin saamelaiset nykyisin tekevät.	Talle ko lijjii finnim puoh lojesumos kuudijd kiddâ te taid kevttii hokâttâsellen já návt šoddâdii puásuisiijdâid já algii eelliđ toiguin pirrâ ive já jotteeđ siämmáánáál ko sämmiliih tááláá ääigi taheh.
Tuolloin saamelaiset asuttivat alueitaan yksin.	Talle sämmiliih asâiduttii sii kuávluid ohtuunis.
Vanhakantaisen tutkimuksen mukaan saamelaiset olisivat harjoittaneet pienimuotoista poronhoitoa, jossa poroja olisi pidetty peuranpyynnissä houkutintarkoituksessa pitkään, mutta laajamittaista paimentolaista poronhoitoa vasta 1600-luvulta lähtien.	Puáris tutkâmusâi mield sämmiliih liččii hárjuttâm kuhháá uceslágán puásuituálu, mast poccuid liččii toollâm kodepivdost hokâttâstárguttâsâst, mutâ vijđes noomaadlâš puásuituálu eskân 1600-lovo rääjist.
Näkemykset ovat perustuneet verotusluetteloin.	Uáinuh láá vuáđustum viäruttâsluvâttâlmijd.
Porojen on tulkittu tullee kesytetyksi tunturipeurasta ja poronhoito sekä metsästys olisi johtanut tunturipeuran sukupuuttoon.	Lii tulkkum, ete poccuid láá lojodâm tuoddârkoddeest já puásuituálu sehe miäcástem liččii jođettâm tuoddârkode suhâjämimân.
Uusin arkeologis-biologinen tutkimus ei tue tätä näkemystä.	Uđđâsumos arkeologâlâš-biologilâš tutkâmuš ij tuárju taam uáinu.
Uusimman DNA-tutkimuksen mukaan Fennoskandian nykinen poro ei ole tunturipeurasta kesytetty laji vaan täysin oma lajinsa.	Uđđâsumos DNA-tutkâmuš mield Fennoskandia tááláá puásui ij lah tuoddârkoddeest lojodum šlaajâ peic aaibâs jieijâs šlaajâ.
Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että saamelaiset ovat kesyttäneet historian saatossa useita eri peuralajeja.	Tutkâmuš mield lii máhđulâš, ete sämmiliih láá lojodâm historjá mield maaŋgâid sierâ koddešlaajâid.
Arkeologit ovat aiemmin tulkinneet peuraluulöydösten kertoneen pyyntikulttuurista, mutta uusimman tutkimustuloksen valossa ne voivat kertoa myös poronhoitokulttuurista.	Arkeologih láá ovdil tulkkum, ete kodetähtikávnuseh láá muštâlâm pivdokultturist, mutâ uđđâsumos tutkâmpuátusij čuovâst toh pyehtih muštâliđ meid puásuituálukulttuurist.
Todennäköisesti saamelainen poronhoitokulttuuri on hyvin vanhaa, koska elinkeino on hyvin erikoistunut ja saamen kieli sisältää hyvin laajan poronhoitoon liittyvän terminologian.	Oskottetteht sämmilâš puásuituálukulttuur lii uáli puáris, ko iäláttâs lii uáli spesiaalâšum já sämikielâ ana sistees viehâ vijđes puásuituálun lohtâseijee terminologia.
Kalastus on ollut ja on edelleenkin tärkeä osa saamelaisten kulttuuria ja merkittävä elinkeino.	Kuálástem lii lamaš já lii ain tergâdis uási sämmilij kulttuur já merhâšittee iäláttâs.
Utsjoella kalastuksen merkitys on olut erityisen suuri.	Ucjuuvâst kuálástem merhâšume lii lamaš eromâš styeres.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Tenon kalastuskulttuurista ovat myöhäiskeskiajalta.	Vuossâmuuh kirjáliih mainâšumeh Tiänu kuálástemkulttuurist láá maŋeskoskâääigist.
Tärkein saaliskala, lohi, on ollut kautta aikojen Tenon saamelaisille tärkein saaliskala sekä myös maksuväline.	Luosâ lii pirrâ aaigij lamaš Tiänu sämmilijd tergâdumos saalâskyeli sehe meid máksuniävvu.
Saamelaiset ovat pyytäneet ravinnoksi peuraa, hirveä sekä maalintuja.	Sämmiliih láá pivdám purrâmužžân kuudijd, soorvâid sehe eennâmluudijd.
Hirviä ja peuroja pyydettiin pyyntikuopilla, ajopyynnillä ja aitauksilla.	Soorvâid já kuudijd sij pivdii pivdorugijguin, vyejeetmáin já kaardijn.
Arkeologit ovat löytäneet saamelaisten kotiseutualueelta useita näihin päiviin asti säilyneitä pyyntikuoppia.	Arkeologih láá kavnâm sämikuávlust maaŋgâid taaid peivijd siäilum pivdoruugijd.
Pienempiä riistaeläimiä pyydettiin lisäksi turkiksien vuoksi.	Ucebijd meccivalje-elleid pivdii lasseen tuurhâi tiet.
Saamelaiset myivät turkiksia aina Keski-Eurooppaan asti jo hyvin varhain.	Sämmiliih vuobdii tuurhâid ain Koskâ-Euroop räi jo viehâ tooláá.
Keräily on kuulunut saamelaisten ravinnonhankintaan kautta historian.	Nuurrâm lii kuullâm sämmilij purrâmuš skappuumân miätá historjá.
Vesilintujen munittaminen eli munien kerääminen uista, on ollut tärkeä ravinnonlisä, ja tapa on säilynyt pienimuotoisena harrastuksena aivan näihin päiviin asti.	Čäciluudij moonij nuurrâm vuovdâin lii lamaš tergâdis purrâmušlase já tääpi lii siäilum uceslágán puđâldâssân tai peeivij räi.
Eri saamelaiskulttuureilla on ollut erilaiset pääravinnonlähteensæ ja asumismallinsa, mihin vaikuttivat ympäristö, luonnon resurssipohja sekä kulttuurin tavat ja perinteet.	Sierâ sämikulttuurijn láá lamaš sierâlágán váldupurrâmuškäldeidis já aassâmhamijdis, main vaikuttii piirâs, luándu reesuursvuáđu sehe kulttuur täävih já ärbivyevih.
Porosaamelaisilla asutuskuva noudatti porojen luontaisia kulkureittejä merenrannikon kesä-alueilta aina suojaisille metsäalueille ja tuntureille.	Puásuisämmilijn aassâmkove nyevdittij poccui luándulijd jotteemkiäinuid merârido kesikuávluin ain suáijáás meccikuávloid já tuoddâráid.
Paimenet ja perheet elivät liikkuvaa eli nomadistista (jutavaa) elämäntapaa.	Keččeeh já peerah ellii jottee ađai noomaadlâš eellimtäävi.
Myös kalastajasaamelaisilla oli liikkuva elämäntapa.	Meid kuálásteijeesämmilijn lâi jottee eellimtääpi.
Talvipaikkaa nykyisen Suomen alueella pitävät saamelaiset ovat käyneet kalastamassa kesäisin aina Norjan merenrannikolla asti.	Tälvipääihi tááláá Suomâ kuávlust tuállee sämmiliih láá iällám kuáláástmin keessiv ain Taažâ merâriddoost räi.
Saamelaisten historiallinen nautinta-alue on sijainnut nykytilanteeseen suhteutettuna usean eri valtion alueella.	Sämmilij historjálâš navdâšemkuávlu lii lamaš tááláá tile háárán maaŋgâ sierâ staatâ kuávlust.
Inarinsaamelaisilla on ollut kalastuksen, metsästyksen ja myöhemmin myös karjanpitoa varten yhdestä kolmeen kausiluonteisesti asuttua paikkaa.	Anarâšâin láá lamaš kuálástem, miäcástem já maŋeláá meid šiiveettuálu várás oovtâst kuulmán pajasávt aassum sajeh.
Inarinsaamelaiset oat myös pitäneet ja pitävät edelleenkin poroja.	Anarâšah láá meid toollâm já tuálih ain-uv poccuid.
Inarinsaamelaisten muuttoasutuskierto keskittyi Inarijärven vesistön läheisyyteen.	Anarâšâi varriistâllâm kuávdásmittui Aanaarjäävri čácáduv alda.
Inarinsaamelaisten talvipaikka oli usein sisämaan metsissä, jotka olivat suojaisia ja alueella oli polttopuita ja porolaitumia.	Anarâšâi tälvipäikki lâi távjá siseennâm meecijn, moh lijjii suáijááh já kuávlust lijjii puáldimmuorah já puásuikuáttumeh.
Kesäpaikat sijaitsivat luonnollisesti järvien eli hyvien kalavesien varrella.	Kesipääihih lijjii luándulávt jaavrij ađai šiev kyeličaasij paaldâst.
Muuttoasutuskierto säilyi joillakin inarinsaamelaisilla perheillä aina 1950-luvulle asti.	Varriistâllâm siäilui motomijn anarâšperruin ain 1950-lovo räi.
Kolttasaamelaisyhteisön yhteisö- ja elinkeinojärjestelmästä on parhaiten säilynyt tietoja Suonikylän kolttasaamelaisyhteisöstä.	Nuorttâlâšsiärváduv siärvádâh- já iäláttâsvuáháduvvâst láá pyeremustáá siäilum tiäđuh Syennjilsiijdâ nuorttâlâšsiärváduvvâst.
Suonikylän kolttasaamelaisilla oli yhteinen talvikylä, josta eri suvut hajaantuivat perinteisille sukualueilleen kalastusta ja pyyntiä varten.	Syennjilsiijdâ nuorttâlâšâin lâi ohtsâš tälvisijdâ, mast jieškote-uv suuvah pieđgânii ärbivuáválijd suhâkuávloid kuálástem já pivdem várás.
Talvikylässä perheet harjoittivat yhdessä pyyntiä ja kalastusta.	Tälvisiijdâst perruuh hárjuttii oovtâst pivdem já kuálástem.
Talvikylässä kokoontui kolttasaamelaisten kyläkokous, joka päätti alueiden käytöstä ja yhteisöllisistä asioista.	Tälvisiijdâst čokkânij nuorttâlâšâi sijdâčuákkim, mii meridij kuávlui kiävtust já siärvuslijn aašijn.
Kolttasaamelaiset ovat lisäksi harjoittaneet pienimuotoista poronhoitoa.	Nuorttâlâšah láá lasseen hárjuttâm uceslágán puásuituálu.
Uudisasutus alkaa	Uđâsaassâm álgá
Keskiajalta lähtien eri valtioita alkoi muodostua saamelaisten asuttamille asuinalueille ja valtioiden kiinnostus kohdistui pikkuhiljaa myös pohjoista ja sen resursseja kohtaan.	Koskâääigi rääjist sierâ staatah algii šoddâđ sämmilij asâiduttem aassâmkuávluin já staatâi perustem čuosâi kuuloold meid tavas já tave resurssij peht.
1500-luvun loppupuolelle asti saamelaiset elivät melkein ainoina omilla alueillaan.	1500-lovo loppâbeln räi sämmiliih ellii masa áinon jieijâs kuávluin.
Suomalaisen ja saamelaisen asutuksen rajana oli nk. Lapin ja Lannan raja, joka kulki nykyistä saamelaisten kotiseutualuetta etelämpänä.	Syemmilii já sämmilii aassâm rääjjin lâi nk. ”Laapi já Läädi rääji”, mii juuđij tááláá sämikuávlust mäddiláá.
Historioitsija Kyösti Julku on määrittänyt lapin ja lannan rajan rajapyykit.	Historjáčällee Kyösti Julku lii miäruštâllâm laapi já läädi rääji räjiuurâid.
Raja perustui lapinkylien ja suomalaisten pitäjien rajoihin.	Rääji vuáđudui sämisiijdâi já syemmilâš pitejái raajijd.
Rajaa ei saanut ylittää.	Rääji ij uážžum rastaldittiđ.
Raja ei kuitenkaan säilynyt voimassa kovin pitkään, vaan Kustaa Vaasan 1600-luvulla (1673 ja 1695) antamat asutusplakaatit lopettivat rajan ja aloittivat uudisasutuksen saamelaisten asuma-alueille.	Rääji ij kuittâg siäilum vyeimist uáli kuhháá, peic Kustaa Vaasa 1600-lovvoost (1673 já 1695) adelem aassâmplakateh lopâttii rääji já algâttii uđâsaassâm sämmilij aassâmkuávluid.
Muuttoa tuettiin sosiaalisin ja taloudellisin helpotuksin.	Varrim tuorjuu sosiaallâš já ekonomâlâš helppimijn.
Uudisasutuksen aikaan nykyisen Suomen ja Norjan pohjoisosat luettiin Tornion ja Kemin Lappeihin.	Uđâsaassâm ääigi tááláá Suomâ já Taažâ taveuásih luhhii Tuárnus já Kiemâ Laapijd.
Uudisasutuksen myötä eteläiset saamelaisryhmät sulautuivat suomalaiskulttuuriin.	Uđâsaassâm mield máddáá sämijuávhuh suddâluvvii syemmilâš kulttuurân.
Näistä kulttuureista on jäljellä muutamia runonpätkiä ja sanontoja.	Tain kulttuurijn láá pááccám motomeh tiivtâpitáh já eđâlduvah.
Uudisasutuksen myötä valtio, kirkko ja matkailijat kiinnostuivat saamelaisten kotiseutualueesta.	Uđâsaassâm mield staatâ, kirkko já mađhâšeijeeh peerustškuottii sämikuávlust.
Myös verottaja kiinnostui pohjoisesta Saamenmaasta.	Meid viärutteijee peerustškuođij tave Sämienâmist.
Saamelaiset saattoivat maksaa veroa jopa kaikille lähialueen valtioille, koska valtioiden rajat eivät olleet pohjoisessa selvät.	Sämmiliih sättih mäksiđ viäruid jobâ puoh aldakuávlu staatáid, ko staatâi rääjih iä lamaš tavveen čielgah.
Ensimmäisenä uudisasutus saavutti Enontekiön ja Inarin.	Vuossâmužžân uđâsaassâm juuvsâi Iänuduv já Aanaar.
Uudisasutuksen myötä maatalous tuli myös saamelaisten kotiseutualueelle.	Uđâsaassâm mield eennâmtuálu poođij meid sämikuávlun.
Inarin ja Utsjoen saamelaisille maataloudesta tuli osa kalastus- ja pyyntikulttuuria.	Aanaar já Ucjuv sämmilijd eennâmtuálust šoodâi kuálástem- já pivdokulttuur uási.
Uudisasutuksen myötä saamelaisia alettiin käännyttää kristinuskoon ja tämä johti saamen kielen aseman heikentymiseen sekä saamelaisen muinaisuskon katoamiseen.	Uđâsaassâm mield sämmilijd algii jurgâlittiđ ristâoskon já taat jođettij sämikielâ sajattuv hiäjusmân sehe sämmilii tovláá osko lappuumân. Rajijguin pieđgejum aalmug
Strömstadin rajasopimuksen rajajärjestelyissä vuonna 1751 vedettiin Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norjan rajat myöhempään muotoonsa.	Strömstad räjisopâmuš räjiorniimijn ive 1751 keesij Ruotâ-Suomâ já Tanska-Taažâ raajijd maŋŋeed hámásis.
Sopimuksen lappcodisillenissä vuonna 1751 Ruotsi-Suomi ja Tanska-Norja takasivat mm. saamelaisille oikeuden ylittää rajat porolaumoineen ja kalastustarkoituksessa.	Sopâmuš lappcodisillenist ive 1751 Ruotâ-Suomâ já Tanska-Taažâ tähidii el. sämmilijd vuoigâdvuođâ rastaldittiđ raajijd poccuiguin já kuálástemtárguttâsâst.
Tämä oikeus jatkui vuoden 1852 rajasulkuun asti.	Taat vuoigâdvuotâ jotkui ive 1852 räjitoppâmân räi.
Rajasulut Suomen ja Norjan välillä vuonna 1852 sekä Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1889 lopettivat perinteisen jutamisen Suomessa ja aiheuttivat suuria asuinmuutoksia saamelaisalueella.	Räjitoppâmeh Suomâ já Taažâ kooskâst ive 1852 sehe Ruotâ já Suomâ kooskâst ive 1889 lopâttii ärbivuáválâš jotteem Suomâst já tovâttii stuorrâ aassâmnubástusâid sämikuávlust.
Saamelaisten piti valita pysyvästi asuinmaansa ja valita perinteisten sukualueidensa välillä.	Sämmiliih kolgii valjiđ pisovávt aassâmenâmis já valjiđ ärbivuáválij suhâkuávlui kooskâst.
Rajojen myötä myös uudisasutus voimistui 1800-luvulla ja valtiot alkoivat tietoisen politiikan avulla vahvistaa pääväestön etuja ja sulauttaa saamelaisia pääväestöön.	Raajij mield meid uđâsaassâm kiävrui 1800-lovvoost já staatah algii tiäđulii politiik vievâst nanodiđ válduaalmug hiäđuid já suddâluttiđ sämmilijd válduaalmugân.
Saamelaisten yhteys omaan kieleen ja kulttuuriin heikkeni.	Sämmilij ohtâvuođâ jieijâs kielân já kulttuurân hiäjusmui.
Erityisesti koululaitoksen tulo johti saamen kielen aseman heikkenemiseen.	Eromâšávt škovlâlájádâs puáttim jođettij sämikielâ sajattuv hiäjuusmân.
Toinen maailmansota johti kolttasaamelaisten perinteisen asuma-alueiden hajaantumiseen kahden valtion välillä.	Nubbe maailmsuáti jođettij nuorttâlâšâi ärbivuáválâš aassâmkuávlui pieđgânmân kyevti staatâ kooskâst.
Nykyiset Suomen kolttasaamelaiset koostuvat Petsamon alueen kolmen siidan, Suonikylän, Petsamon ja Paatsjoen kolttasaamelaisista.	Tááláá Suomâ nuorttâlâšah čuággáneh Piäcám kuávlu kuulmâ siijdâ, Syennjilsiijdâ, Piäcám já Paččvei nuorttâlâšâin.
Heidät asutettiin II maailmansodan jälkeen Inarin kunnan itäosiin.	Sii asâiduttii II maailmsuáđi maŋa Aanaar kieldâ nuorttâkuávloid.
Osa jäi Neuvostoliiton alueelle.	Uási paasij Neuvostoliito kuávlun.
Suonikyläläiset sijoitettiin Sevettijärven alueelle, petsamonkyläläiset Tsarmijärven-Nellimin seudulle sekä paatsjokiset Keväjärven-Mustolan alueelle.	Syennjilsiijdâliih soijii Čevetjäävri kuávlun, piäcámsiijdâliih Čaarmâjäävri-Njellim kuávlun sehe paččveiliih Kiđđâjävri-Mustola kuávlun.
Saamelainen yhteistyö alkaa	Sämmilâš oovtâstpargo álgá
Saamelaisten etninen ja kansallinen herääminen alkoi 1800-luvun lopulla Norjassa ja Ruotsissa, jolloin syntyivät ensimmäiset saamelaisyhdistykset ja sanomalehdet.	Sämmilii etnisâš já aalmuglâš moránem aalgij 1800-lovo loopâst Taažâst já Ruotâst, kuás šoddii vuossâmuuh sämiseervih já aaviseh.
Ensimmäinen yhteinen saamelaiskokous pidettiin 1917 Norjan Trondheimissa.	Vuossâmuš ohtsâš sämičuákkim tollui 1917 Taažâ Trondheimist.
Yhteistyö tiivistyi sotien jälkeen jolloin Ruotsin Jokkmokissa pidettiin 1953 ensimmäinen kolmen valtion saamelaisten konferenssi.	Ohtsâšpargo lasânij suáđij maŋa kuás Ruotâ Jokkmokist tollui 1953 vuossâmuš kuulmâ staatâ sämmilij konferens.
Se korosti saamelaisten oikeuksia luonnonvaroihin ja kieleen ja päätti yhteissaamelaisen Saamelaisneuvoston perustamisesta.	Tot tiäduttij sämmilij vuoigâdvuođâid luánduvaarijd já kielân já meridij ohtsâšsämmilâš Sämirääđi vuáđđudmist.
Saamelaisyhteisö alkoi järjestäytyä ja 1900-luvun puoliväliin mennessä Suomessa toimi saamelaisyhdistyksiä.	Sämisiärvádâh aalgij ornijdiđ já 1900-lovo pelimudo räi Suomâst toimmii sämiseervih.
Saamelaisyhteisön aktiivinen toiminta johti saamelaisvaltuuskunnan perustamiseen 1970-luvulla.	Sämisiärváduv aktiivlâš toimâ jođettij säämi parlament vuáđđudmân 1970-lovvoost.
Koulukotiasumisesta saamen kielen opetukseen	Škovlâpäikkiasâmist sämikielâ máttááttâsân
1900-luvun alku oli suomalaistamisen aikaa.	1900-lovo algâ lâi lädijduttem äigi.
Monet lapset menettivät saamen kielen taidon koulukodeissa.	Maaŋgah päärnih monâttii sämikielâ tááiđu škovlâpaaihijn.
Lapset pääsivät käymään kotonaan vain harvoin ja yhteys saamenkieliseen ympäristöön heikkeni.	Päärnih pessii eelliđ päihistis tuše harvii já ohtâvuotâ sämikielâlâš pirrâdâhân hiäjusmij.
Saamen kielen puhuminen kiellettiin monissa yhteyksissä.	Sämikielâ sárnum kieldui maaŋgâin ohtâvuođâin.
Saamen kieli ja kulttuuri oli hyvin uhanalainen 1900-luvun puolivälissä.	Sämikielâ já -kulttuur lijjii uáli uhkevuálásiih 1900-lovo pelimuddoost.
Saamelaisyhteisön järjestäytyminen ja saamelaisyhteistyö johtivat saamelaiskulttuurin aseman paranemiseen, saamen kielen aseman kehittymiseen ja lainsäädännön kehittymiseen.	Sämisiärváduv ornijdem já sämioovtâstpargo jođettii sämikulttuur sajattuv puárránmân, sämikielâ sajattuv ovdánmân já lahâasâttem ovdánmân.
Saamen kielinen opetus aloitettiin peruskouluissa ja ensimmäinen saamen kielilaki hyväksyttiin vuonna 1992. Suomalaistamisprosessi jätti syvän jäljen saamelaisyhteiskuntaan johtaen saamen kielten uhanalaistumiseen.	Sämikielâlâš máttááttâs algâttui vuáđuškoovlâin já vuossâmuš säämi kielâlaahâ tuhhiittui ive 1992. Lädijduttemproosees kuođij jieŋâlis luodâ sämisiärvádâhân já jođettij sämikielâi uhkevuálásâžžân šoddâdmân.
Vain noin vajaa puolet Suomen saamelaisista puhuu saamea äidinkielenään.	Tuše suulân vááijuv peeli Suomâ sämmilijn sárnu sämikielâ eenikiellân.
Haasteet	Hástuseh
Saamelaiskulttuuri on säilynyt omaleimaisena ja ainutlaatuisena alkuperäiskansakulttuurina sulauttamispyrkimyksistä huolimatta.	Sämikulttuur lii siäilum jiešnálásâš já áinoošlajâsâš algâaalmugkulttuurin suddâlumviggâmušâin peerusthánnáá.
Saamelaiskulttuuri joutuu yhä edelleen kohtaamaan suuria haasteita.	Sämikulttuur kárttá ain kuáhtáđ stuorrâ hástusijd.
Saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta aiheuttaa suuren haasteen saamenkielisille palveluille ja opetukselle, saamen kielen ja kulttuurin tulevaisuudelle sekä saamelaiselinkeinojen harjoittamiselle.	Sämmilij meddâlvarrim sämikuávlust toovvât stuorrâ hástus sämikielâlijd palvâlussáid já máttááttâsân, sämikielâ já -kulttuur puátteevuotân sehe sämi-iäláttâsâi háárjutmân.
Ilmastonmuutos, globalisaatio ja taloudellinen kiinnostus arktista aluetta kohtaan tuovat myös suuria haasteita.	Šoŋŋâdâhnubástus, globalisaatio já ekonomâlâš perustem arktâsâš kuávlu kuáttá pyehtih meid stuorrâ hástusijd.
Saamelaisten oikeudet eivät toteudu vielä kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla, kuten kansainväliset ihmisoikeuksien toteutumista valvovat elimet ovat huomauttaneet.	Sämmilij vuoigâdvuođah iä olášuu vala aalmugijkoskâsij sopâmušâi vááttám vuovijn, tego aalmugijkoskâsij olmoošvuoigâdvuođâi olášume koccee orgaaneh láá huámášuttâm.
Suomessa on myös erilaisia yhdistyksiä ja ryhmittymiä, jotka vastustavat saamelaisten oikeuksia ja erilaisissa medioissa on paljon saamelaisvastaista kirjoittelua.	Suomâst láá meid sierâlágán seervih já juávhuh, moh vuástálisteh sämmilij vuoigâdvuođâid já sierâlágán mediain láá ennuv sämmilâšvuástásiih čälimeh.