index2.php_option=com_content_task=view_id=819_lang=finnish.html.xml

Saamelaiselinkeinot	Sämmiliih iäláttâsah
Poronhoito	Puásuituálu
Poronhoito on näkyvin osa saamelaiskulttuuria.	Puásuituálu lii puoh enâmustáá uáinojeijee sämikulttuur uási.
Kaikki saamelaiset eivät saa elantoaan poronhoidosta, mutta sen yhteisöllinen ja kulttuurinen merkitys on edelleen suurta.	Puoh sämmiliih iä finnee áigápuáđus puásuituálust, mutâ ton siärvuslâš já kulttuurlâš merhâšume lii ain styeres.
Poronhoidon vuotuistapahtumiin, kesäisiin vasanmerkityksiin ja talvisiin poroerotuksiin, osallistuu yleensä koko suku.	Puásuituálu ihásâštábáhtussáid, kiässáá vyesimiärkkumijd já táálváá pygálysáid, uásálist táválávt ubâ suuhâ.
Se on ainoa perinteinen saamelaiselinkeino, joka on yksistään kannattava.	Tot lii áinoo ärbivuáválâš sämmilâš iäláttâs, mii lii ohtuunis kannatteijee.
Poronhoidon tuloista noin 14 prosenttia muodostuu valtiollisista ja EU-tuista.	Puásuituálu puáđuin suulân 14 prosenttid šadda staatâ já EU-torjuin.
Moni saamelainen harjoittaa poronhoidon yhteydessä pienimuotoista matkailu- tai jalostustoimintaa.	Maaŋgâ sämmilâš hárjut puásuituálu paaldâst uceslágán mađhâšem- teikâ jáludemtooimâ.
Saamelaisten kotiseutualue kuuluu erityiseen poronhoitoalueeseen, jossa poroilla on vapaa laidunnusoikeus.	Sämikuávlu kulá eromâš puásuituálukuávlun, kost poccuin lii rijjâ kuáttumvuoigâdvuotâ.
Kotiseutualueella on 13 paliskuntaa ja noin 1250 poronomistajaa, mikä on noin 27 % koko Suomen poronomistajista.	Sämikuávlust láá 13 palgâsid já suulân 1250 poccuuomâsteijed, mii lii suulân 27 % ubâ Suomâ poccuuomâsteijein.
Eloporoja on noin 40 % (78 307) koko Suomen eloporoista ja vajaa 80 % Lapin eloporoista.	Elettempoccuuh láá suulân 40 % (78 307) ubâ Suomâ elettempoccuin já vááijuv 80 % Laapi elettempoccuin.
Saamelainen poronhoito perustuu laidunkiertojärjestelmään, joka pohjautuu porojen biologiaan ja poronhoitajien kulttuurisiin tapoihin.	Sämmilâš puásuituálu vuáđuduvá kuáttumjuurrâmvuáhádâhân, mii vuáđuduvá poccui biologian já puásuituállei kulttuurlijd taavijd.
Poroja laidunnetaan eri kesä- ja talvialueilla, lisäksi keväällä on oma laidunalue vasomista varten ja syksyllä porojen rykimisalue.	Poccuid kuáđutteh sierâ kesi- já tälvikuávluin, lasseen kiđđuv lii jieijâs kuáttumkuávlu kyeddim várás já čohčuv poccui roohâmkuávlu.
Poronhoidossa eri alueiden riittävyys on välttämätöntä.	Puásuituálust lii velttidmettum, ete sierâ kuávluh pijssájeh.
Saamelaista poronhoitoa harjoitetaan ns. talvisiidoissa, jotka ovat muutaman poroperheen muodostamia sukulaisuuteen perustuvia paimennusyksiköitä.	Sämmilâš puásuituálu hárjutteh nk. tälvisiijdâin, moh láá muáddi puásuiperrust šoddâm hiäimuvuotân vuáđuduvvee paimândemohtâduvah.
Siita ohjaa poronhoidon harjoittamista omalla nautinta-alueellaan.	Sijdâ stivree puásuituálu hárjuttem jieijâs navdâšemkuávlust.
Paliskunnan alueella paimentaa useampia siitoja.	Palgâs kuávlust paimândeh maaŋgah siijdah.
Siitojen nautinta-alueiden rajat eivät ole staattisia, vaan ne voivat muuttua laidunolosuhteiden mukaan ja eri siidat voivat myös yhdistyä toisiinsa.	Siijdâi navdâšemkuávlui rääjih iä lah pisoviih, peic toh pyehtih muttuđ kuáttumtiilij mield já eres siijdah pyehtih meid ovtâstuđ nubijdis.
Poroja kaarteessa	Poccuuh käärdist
Poronhoidon vaikutuksesta luontoon on puhuttu hyvin paljon ja on väitetty, että saamelaisten kotiseutualueella olisi ylilaidunnusta.	Puásuituálu vaikuttâsâst luándun láá sárnum viehâ ennuv já láá ettâm, ete sämikuávlust ličij lijgekuáttum.
Poro kuten erilaiset peuralajit ovat kuuluneet saamelaisten kotiseutualueen luontoon kautta historian.	Puásui tego eres koddešlaajah láá kuullâm sämikuávlu luándun miätá historjá.
Uusimpien tutkimustuloksien mukaan porot voivat laidunnuksellaan ehkäistä tulokaslajien tuloa arktiselle alueelle.	Uđđâsumos tutkâmpuátusij mield poccuuh pyehtih kuáttumáin estiđ puáđulâššlaajâi puáttim arktâsâš kuávlun.
Ilmaston lämmitessä uusia kasvi- ja eläinlajeja tulee pohjoiseen.	Ko šoŋŋâdâh lieggân, uđđâ šaddo- já elleešlaajah puátih tavas.
Porot estävät laidunnuksellaan myös pajukoitumisen ja ylläpitävät varpukasvillisuutta sekä lannoittavat arktisen alueen luontoa.	Poccuuh estih kuáttumáin meid poijui lijgešoddâm já paijeentuálih tooŋâsšadolâsvuođâ sehe suándejeh arktâsâš kuávlu luándu.
Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan porojen intensiivinen laidunnus hidastaa lumen sulamista keväisin hidastaen samalla ilmaston lämpiämistä.	Áimutiettuu lájádâs tutkâmuš mield poccui pehtilis kuáduttem hittood muottuu suddâm kiđđuv já siämmást hittood šoŋŋâduv lieggânem.
Porot merkitään omalla korvamerkillään.	Poccuid miärkkojeh jieijâs peljimerháin.
Korvamerkki ilmoittaa omistajuuden ja suvun, johon poron omistaja kuuluu.	Peljimerkkâ almoot omâsteijeevuođâ já suuvâ, moos poccuu omâsteijee kulá.
Saamelaisessa poronhoidossa merkit annetaan sukumerkkijärjestelmän mukaan.	Sämmilâš puásuituálust meerhâid adeleh suhâmerkkâvuáháduv mield..
Jokaisella suvulla on oma merkkilinja.	Jyehi suuvâst lii jieijâs merkkâlinjâš.
Lasten korvamerkit ovat variaatioita vanhempien, yleensä jo edesmenneiden sukulaisten merkeistä.	Párnái peljimeerhah láá variaatioh puárásub, táválávt jo jáámmám hiäimulij meerhâin.
Eli kaikki merkkilinjan merkit muistuttavat toisiaan.	Ađai puoh merkkâlinjáá meerhah sulâstitteh nubijdis.
Joissakin kotiseutualueen paliskunnassa poroja ruokitaan talvisin tai heinää käytetään paimennuksessa apuna.	Motomijn sämikuávlu palgâsijn purâtteh poccuid tälviv teikâ syeini kiävttoo paaimândmist iššeen.
Syinä lisäruokintaan ovat olleet mm. laidunalueiden pirstoutuminen, metsänhakkuu ja muut kilpailevat maankäyttömuodot, jotka ovat vähentäneet laidunten määrää.	Suijân lasepuurâtmân láá lamaš el. kuáttumkuávlui pieđgânem, meccičuoppâmeh já eres kištottellee eennâmkevttimhäämih, moh láá ucedâm kuáttumij mere.
Pääosin porot syövät edelleenkin luonnonlaitumilla.	Válduoosijn poccuuh poreh ain luándukuáttumijn.
Käytännössä koko saamelaisten kotiseutualue on ollut ja on edelleen porojen laidunnuksessa.	Keevâtlávt ubâ sämikuávlu lii lamaš já lii ain poccui kuáttumist.
Vaikka poronhoidossa käytetään nykyisin mönkijöitä ja moottorikelkkoja apuna, poron, luonnon ja ilmaston tunteminen on hyvin tärkeä osa poronhoitajien ammattitaitoa.	Veikâ puásuituálust kevttih tááláá ääigi muávloid já moottorkiälháid iššeen, poccuu, luándu já šoŋŋâduv tubdâm lii uáli tergâdis uási puásuituállei áámmátááiđu.
Poronhoito ylläpitää saamen kieltä ja luo luonnollisia saamen kielen käyttöympäristöjä.	Puásuituálu paijeentuálá sämikielâ já ráhtá luándulijd sämikielâ kevttimpirrâsijd.
Saamen kielessä on hyvin tarkka ja runsas poronhoitoon ja luontoon liittyvä terminologia.	Sämikielâst lii uáli tárkká já valjaas puásuituálun já luándun lohtâseijee terminologia.
Ammattimaisesti poronhoitoa harjoittavien keski-ikä on jatkuvasti nousussa (nykyisin noin 47 vuotta) ja samalla poronhoitajien kokonaismäärä on laskussa.	Áámmátlávt puásuituálu hárjutteijei koskâahe lii eivi paijaanmin (tääl nyevt 47 ihheed) já siämmást puásuituállei olesmeeri vuállán.
Poronhoidon tulevaisuutta uhkaa elinkeinon heikko kannattavuus, saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta, ilmastonmuutos sekä kasvava petomäärä.	Puásuituálu puátteevuođâ uhkedeh hiäjus kannatteijeevuotâ, sämmilij meddâlvarrim sämikuávlust, šoŋŋâdâhnubástus sehe šaddee piätumeeri.
Saamelainen käsityö, duodji on osa saamelaisten luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta ja saamelaista elämäntapaa.	Sämmilâš tyeji lii uási sämmilij luándu já kulttuur koskâsâš koskâvuođâ já sämmilii eellimtääpi.
Käsityö on sekä taidetta että elinkeinomuoto.	Tyeji lii sehe taaiđâ ete iälättâshäämi.
Käsityöperinne on vuorovaikutusta luonnon kanssa sekä materiaalin hankinnassa että käsitöiden koristeluissa.	Tyejiärbi lii vuáruvaikuttâs luánduin sehe materiaal skappuumist ete tuojij heervâtmijn.
Jokaisella alueella on oma tapansa tehdä saamen käsityötä.	Jyehi kuávlust lii jieijâs tääpi rähtiđ sämityeje.
Pääkäsityöperinteet Suomessa ovat koltan-, inarin- ja pohjoissaamen käsityöt.	Váldu kietâtyejiäärbih Suomâst láá nuorttâlâš, anarâš já tavesämmilâš tyejeh.
Käsityö on väline, jonka kautta opetetaan kulttuuria, sen arvoja, filosofiaa, ajattelumaailmaa.	Tyeji lii niävvu, mon peht máttáátteh kulttuur, ton áárvuid, filosofia, jurdâččemvyevi.
Käsityötaito siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisessa kanssakäymisessä.	Tyejitáiđu sirdášuvá suhâpuolvâst nuubán sosiaallâš vuáruvaikuttâsâst.
Tärkeä osa käsityötaitoa on saamen kielinen käsityöterminologia.	Tergâdis kietâtyejitááiđu uási lii sämikielâlâš tyejiterminologia.
Käsityö on nykyisin sekä tarveaineiden ja vaatteiden valmistusta mutta myös taidekäsityötä.	Tyeji lii tááláá ääigi sehe anotiiŋgâi já pihtâsij rähtim mutâ meid taaiđâtyeji.
Saamen käsityö jakaantuu ns. pehmeisiin ja koviin käsitöihin.	Sämityeji juáhhoo nk. timmâ já korrâ tuojijd.
Käsityön raaka-aineet kerätään luonnosta kestävällä tavalla.	Tyeje amnâsijd noreh luándust pištee vuovvijn.
Käsityö elää luonnonkierron mukaan ja materiaalit kerätään ja käsitellään tiettyyn aikaan vuodesta.	Tyeji iälá luándujuurrâm mield já materiaalijd noreh já kieđâvušeh tiätuááigán ivveest.
Niiden valmistuksessa hyödynnetään raaka-aineiden kaikkia osia.	Tai vaalmâštmist ávhástâleh amnâsij puoh osijguin.
Leppää, koivua ja pajua käytetään nahan parkituksessa.	Leeibi, suávi já poijuu kevttih näähki ostodmist.
Juuria käytetään erityisesti inarin- ja koltansaamen käsityöperinteessä tarve-esineiden valmistukseen ja koristeluun.	Viäddáid kevttih eromâšávt anarâš já nuorttâlâš tyejiäärbist anotiiŋgâi vaalmâštmân já heervâtmân.
Porosta käytetään nahkoja, sarvia, luita ja jänteitä.	Poccust kevttih naahkijd, čoorvijd, taavtijd já suonâid.
Kasveja käytetään kankaiden värjäämiseen ja kenkäheiniä kerätään jalkojen pitämiseksi lämpiminä nutukkaissa.	Šadoid kevttih kággái ivniimân já kamuvsuoinijd noreh vâi jyelgih pisoh lieggâsin sovskammuin.
Kalan-, linnun- ja pienriistan nahkoja käytetään pienkäsitöiden valmistuksessa.	Čuomâ, lode näähki já smaavâmeccivalje näähki kevttih smaavâtuojij rähtimist.
Puukäsitöitä tehdään katajasta ja pahkoista.	Muorâtyeje rähtih rááđhást já paahijn.
Lisäksi käytetään tinaa, kultaa ja hopeaa.	Lassen kevttih tane, kole já siilbâ.
Käsitöiden koristelu ja värit ilmentävät luontoa ja eri vuodenaikoja, erityisesti ruskan eri sävyt näkyvät monissa saamen käsitöissä.	Tuojij hervâttem já iivneh čäittih luándu já sierâ iveaaigijd, eromâšávt ruške jieškote-uv iivneh uáinojeh maaŋgâin sämituojijn.
Koltansaamen käsityöperinnettä, juurikäsitöitä	Nuorttâlâš tyejiärbi, veddityeji
Saamenpuku on saamelaisten kansallispuku ja saamelaisen etnisiteetin tunnus.	Sämimááccuh lii sämmilij aalmuglâšmááccuh já sämmilii etnisiteet tubdâldâh.
Pukua käytetään nykyisin pääasiassa juhla-asuna, niin häissä kuin hautajaisissakin, mutta myös virallisten kokousten asuna.	Mááccuh kiävttoo tááláá ääigi iänááš juhlepihtâsin, nuuvt heejâin ko hávdájáin-uv, mutâ meid virgálij čuákkimij pihtâsin.
Vanhemmalle saamelaisväestölle saamenpuku on säilynyt edelleen arkivaatteena.	Puárásub sämiaalmugân sämimááccuh lii siäilum ain argâpihtâsin.
Puvun koristelut ja kokonaisuus kertovat mistä päin saamenmaata henkilö on kotoisin, jopa siviilisäädyn ja suvun.	Mááccuh heervah já oleshäämi muštâleh mon sämikuávlust olmooš lii meddâl, jobâ siiviiltile já suuvâ.
Saamen puku on muuttunut aikojen saatossa ja pukua voidaan edelleen varioida.	Sämimááccuh lii muttum aaigij mield já mááccuh puáhtá ain-uv mutteđ.
Suomessa on käytössä viisi saamen puvun päämallia: Tenon, Inarin, Enontekiön, Vuotson ja kolttasaamelaisten puku.	Suomâst láá kiävtust vittâ sämimááccuh váldumaali: Tiänu, Aanaar, Iänuduv, Vuáču já nuorttâlâšâi mááccuh.
Saamen pukua ja saamen käsityötä laajemminkin on väärinkäytetty matkailussa ja saamen käsityötä muistuttavia kopioita myydään matkamuistioina.	Sämimáccuhijguin já sämituojijguin vijđásubbooht-uv láá puástud ávhástâllum maađhâšmist já sämityeje nálásijd kopioid vyebdih mätkimušton.
Saamelaisten käsityöntekijöiden ammattijärjestö,	Säämi tuáijárij áámmátservi,
, myöntää merkin saamen käsityölle, josta voi tunnistaa aidon saamen käsityön.	, mieđeet meerhâ säämi tuáján, mast puáhtá tubdâđ puigâ sämityeje.
Sámi Duodji ry:n jäseneksi pääsevät vain taitavat käsityöntekijät.	Sámi Duodji ry jesânin peesih tuše čepis tuáijáreh.
Jäseniä yhdistyksellä on noin 300.	Jesâneh seervist láá suulân 300.
Saamen käsityöperinteestä erityisesti inarin- ja koltansaamen perinteet ovat uhanalaisia.	Säämi tyejiärbivyevist eromâšávt anarâš- já nuorttâlâš ärbivyevih láá uhkevuálásiih.
Kalastus	Kuálástem
Kalastus on tärkeä osa saamelaiskulttuuria erityisesti Utsjoella ja Inarissa.	Kuálástem lii tergâdis sämikulttuur uási eromâšávt Ucjuuvâst já Anarist.
Kalastus ei ole yksistään kannattava elinkeino, vaan kalastukseen liittyy usein poronhoitoa tai matkailupalveluja.	Kuálástem ij lah ohtuunis kannatteijee iäláttâs, peic kuáláástmân kuleh maŋgii puásuituálu teikâ mađhâšempalvâlusah.
Jokaisella kalastusta harjoittavalla saamelaissuvulla on perinteiset kalapaikkansa, tiettyjen sukujen nautinnassa on omia järviä, lahtia tai jokien osia.	Jyehi sämisuuvâst, mii háárjut kuálástem, láá sii ärbivuáváliih kyelisajeh, tiätu suuvâi naavdâšmist láá jieijâs jäävrih, luovtah teikâ juhâuásih.
Kaikki tuntevat omat ja muiden alueet ja pysyvät omilla nautinta-alueillaan.	Puoh tobdeh jieijâs já iärásij kuávluid já pisoh jieijâs navdâšemkuávluin.
Kalojen pyyntiin liittyy saamelainen arvomaailma, aluetta ei ylikalasteta ja huolehditaan siitä, että myös tulevina vuosina on riittävästi kalastettavaa.	Kyelipiivdon kulá sämmilâš árvumaailm, kuávlu iä lijgekuáláást já huolâtteh tast, ete meid puáttee iivijn láá tuárvi kyeleh kuálástemnáál.
Kalastusperinteessä on tärkeä yhteisöllinen ulottuvuutensa sekä kalastuksen oma saamenkielinen terminologiansa.	Kuálástemärbivyevist lii tergâdis siärvuslâsvuođâlâš olleemvuotâ sehe kuálástem jieijâs sämikielâlâš terminologia.
Tenon kalastusperinteisiin kuuluvat nykyisin kielletyt poikkipato, tuulastus ja kullenuottaus sekä vielä käytössä olevat potku- ja mertapato, verkkopyynti seisovalla verkolla, nuottaus, kulkuttaminen eli ajoverkolla kalastus, ja vapa- ja viehekalastus.	Tiänu kuálástemärbivuáhán kuleh tááláá ääigi kieldum rastapuáđu, tuohâstem já kullekoldem sehe vala kiävtust leijee luosâpuáđu já länipuáđu, viermipivdem čuážžoo viärmáin, koldem, kulgâdâhviärmáin pivdem, já stággu- já vuoggâkuálástem.
Kolttakulttuurin oma erikoisuutensa on Näätämön Kolttakoskessa harrastettu käpälänuottaus.	Nuorttâlâškulttuur jieijâs eromâš jiešvyehi lii Njiävđám kiävŋást hárjuttum keeppilkoldem.
Saamelainen kalastusperinne on vaarassa kadota.	Sämmilâš kuálástemärbi lii vaarâst lappuđ.
Kalastusperinnettä uhkaa saamelaisten poismuutto pois kotiseutualueelta ja kalastuksen heikko kannattavuus.	Kuálástemäärbi uhkedeh sämmilij meddâlvarrim päikkikuávlust já kuálástem hiäjus kannatteijeevuotâ.
Muuttaessaan saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle saamelaiset menettävät lainsäädännöllisen oikeutensa liikkua ja käyttää luontoa tietyillä alueilla menettäen yhteyden perinteisiin sukualueisiin.	Talle ko värrejeh sämikuávlu ulguubel sämmiliih monâtteh sii lahâaasâtlii vuoigâdvuođâ jotteeđ já kevttiđ luándu tiätukuávluin já monâtteh sii ohtâvuođâ ärbivuáválijd suhâkuávloid.
Nuoret eivät enää opi luonnollisesti saamelaisesta kalastusperinteestä ja kalastusperinne, siihen liittyvä tietämys ja terminologia on vaarassa kadota.	Nuorah iä innig oopâ luándulávt sämmilâš kuálástemäärbist já kuálástemärbi, toos lohtâseijee tiätu já teermih láá vaarâst lappuđ.
Perinteiset pyyntivälineet ovat jäämässä pois käytöstä myös uuden tekniikan myötä.	Ärbivuáváliih pivdopiergâseh láá päcimin meddâl kiävtust uđđâ tekniik mield..
Muut elinkeinot	Eres iäláttâsah
Keräily kuuluu edelleen tärkeänä osana saamelaisten ravinnon ja raaka-aineiden hankintaan.	Nuurrâm kulá ain tergâdis uássin sämmilij purrâmuš já amnâs skappuumân.
Marjoja voidaan kerätä myös myyntiin.	Muorjijd puáhtá nuurrâđ meid vyebdimnáál.
Saamelaisilla on omat, perinteiset sukujen käytössä olevat keräilyalueensa, joista kerätään hillaa, puolukkaa ja mustikkaa.	Sämmilijn láá jiejah, ärbivuáváliih suuvâi kiävtust leijee nuurrâmkuávluh, main noreh luámánijd, juuŋâid já soorijd.
Muiden alueille ei perinteisesti mennä.	Iärrásij kuávloid iä ärbivuáválávt moonâ.
Pyynti eli metsästys on ollut pitkään osana muita saamelaisia elinkeinoja.	Pivdo ađai miäcástem lii kuhháá lamaš eres sämmilij iäláttâsâi uássin.
Metsästys ei ole yksistään kannattava elinkeino.	Miäcástem ij lah ohtuunis kannatteijee iäláttâs.
Nykyisin metsästetään erityisesti hirviä sekä riekkoja.	Tááláá ääigi miäcásteh eromâšávt soorvâid sehe riävskáid.
Saamelaisen pyyntikulttuurissa riekkoja pyydetään ansoilla.	Sämmilii pivdokulttuurist riävskáh pivdojeh kielâiguin.
Metsästäjillä on käytössä ns. riekonkaarteita ansapolkuina, joissa metsästäjät tekevät omille nautinta-alueilleen omat riekonansojen jononsa ja rykelmänsä.	Miäcásteijein láá kiävtust nk. riävskákäärdih, main miäcásteijeeh rähtih jieijâs navdâšemkuávloid jieijâs riävskákielâi kaardijd.
Toisten nautinta-alueille ei mennä pyytämään riekkoja.	Nuubij navdâšemkuávloid iä moonâ pivdeđ riävskáid.
Perinteisesti riekkoja pyydettiin sen verran kun sitä tarvittiin muun ravinnon lisänä ja myös myyntiä varten huolehtien kuitenkin siitä, että kanta pysyi kestävänä.	Ärbivuáválávt riävskáh pivdojii ton verd ko taid tarbâšii eres purrâmuš lasseen já meid vyebdimnáál huolâtmáin kuittâg tast, ete nääli piergejii.
Riekkokannan vaihtelut ovat vaikeuttaneet riekkojen pyyntiä.	Riävskánääli heiviittâlmeh láá toohâm riävskái pivdem vaigâdubbon.
Maatalous tuli saamelaisten kotiseutualueelle 1700-luvulla ja erityisesti Utsjoen ja Inarin alueella osaksi kalastus- ja pyyntikulttuuria.	Eennâmtuálu poođij sämikuávlun 1700-lovvoost já eromâšávt Ucjuv já Aanaar kuávlust kuálástem- já pivdokulttuur uássin.