Joiku	Taaiđâ
Suomessa on kolme joikuperinnettä: pohjoissaamelainen luohti, inarinsaamelainen livđe ja kolttasaamelainen leuŠdd.	Suomâst láá kulmâ juáigusärbivyevi: tavesämmilâš luohti, anarâš livđe já nuorttâlâš leuŠdd.
Perinteinen joiku on alkujaan ollut saamelaisten riitteihin sidonnainen ja luonnonkansoille tyypillinen ilmaisumuoto henkimaailman ja reaalimaailman ilmentymä.	Ärbivuáválâš juáigus lii algâaalgâst lamaš sämmilij riitijn čonnâšum já luándualmugáid tijpâlâš olgospyehtimhäämi já jieggâmaailm já tuođâlâš maailm tiettumhäämi.
Joiut ovat osana arjen rutiineja ja sosiaalisia tilanteita.	Juáiguseh láá uássin aargâ rutiinijd já sosiaallâš tilálâšvuođâid.
Poronhoidossa joiulla on karkotettu petoja ja luotu suhdetta paimennettavan eläimen ja ihmisen välille.	Puásuituálust juáigusáin láá kovŋim piäđuid já lááččám koskâvuođâ ellee, mon paimândeh, já ulmuu kooskân.
Joiuilla opetetaan nuorempaa sukupolvea henkilöistä ja sukulaisuusjärjestelmästä, luonnosta, paikoista, poronhoitotavoista ja eläimistä.	Juáigusijguin máttáátteh nuorâb suhâpuolvâ ulmuin já hiäimuvuotâvuáháduvvâst, luándust, paaihijn, puásuituálutaavijn já ellein.
Joikujen aiheet kumpuavat yhteisön merkkihenkilöistä, historiallisista tapahtumista, poronhoidosta, luonnonympäristöstä ja eläimistä.	Juáigusij fáádáh šaddeh siärváduv merkkâulmuin, historjálâš tábáhtusâin, puásuituálust, luándupirrâsist já ellein.
Joiut ilmentävät sosiaalista järjestelmää ja kulttuurista jatkuvuutta.	Juáiguseh čäittih sosiaallâš vuáháduv já kulttuurlâš jotkuuvâšvuođâ.
Esimerkiksi lasten joiut ovat variaatioita vanhempien joiuista, jotka ovat puolestaan variaatioita heidän omien vanhempien joiuista.	Ovdâmerkkân párnái juáiguseh láá variaatioh vanhimij juáigusijn, moh láá pelestis variaatioh sii jieijâs vanhimij juáigusijn.
Lapsien synnyttyä, joiku on annettu kuin ristimänimen muodossa ensin yksinkertaisena melodiana (tovdna) myöhemmin henkilöjoiuksi rikastettuna.	Ko párnááh láá šoddâm, juáigus lii adelum tego ristânoomâ häämist vistig oovtkiärdánis nuottân maŋeláá riggodum olmoošjuáigusin.
Tämä perinne on miltei kadonnut Suomen saamelaisten keskuudessa.	Taat ärbivyehi lii masa lappum Suomâ sämmilij juávhust.
Joiussa ei ole aina sanoja (dajahusat), melodia ja äänenkäyttö ovat silloin keskiössä.	Juáigusijn iä lah ain säänih, talle nuottâ já jienâkevttim láá kuávdâháást.
Länsisaamelainen tyyli joikata on ilmaisultaan voimakkaampaa ja äänenkäyttö vaihtelee nopeammin kuin itäsaamelaisessa joikaustyylissä.	Viestârsämmilâš stijlâ juoigâd lii olgospyehtim peeleest vuáimálub já jienâkevttim molsâšuvá jotelubbooht ko nuorttâsämmilâš juoigâmstiijlâst.
Suomen Sámi Grand Prix osakilpailun voittaja 2014, joikaaja Petra Magga-Vars	Suomâ Sámi Grand Prix uásikišto vyeittee 2014, jyeigee Petra Magga-Vars
Saamelaisessa musiikkiperinteessä ei käytetä juurikaan instrumentteja.	Sämmilâš muusikärbivyevist iä keevti masa ollágin instrumentijd.
Nykyisin joikuesitystä voidaan tahdittaa muinaisella shamaanien käyttämällä noitarummulla.	Tááláá ääigi juáigus puáhtá tahtâdiđ rumbuin, mii lâi tovle nuáidij kiävtust.
Sen ohella tunnetaan 3-5-sormireikäinen pilli, fádnobiipa, joka tehtiin väinönputken versosta.	Ton lasseen tobdeh 3-5-suormâräigásâš piili, mii rahtui puurrâmrääsi versost.
Myös helistimiä tiedetään käytetyn.	Meid skilânâs tietih kevttum.
Ruotsinsaamelainen Maj-Lis Skaltje on teoksessaan Luondu juoiggaha kuvannut joikua seuraavasti (2005):	Ruotâsämmilâš Maj-Lis Skaltje lii suu čallust Luondu juoiggaha kuvvim juáigus čuávuvávt (2005):
Joiku on poron nuotti	Juáigus lii poccuu nuottâ
Joiku on saanut sointunsa lintujen, jokien ja tuulten äänistä	Juáigus lii finnim nuotâs luudij, juuvâi já piegâi jienâst
Joiku on lyhentänyt pitkiä pimeitä talviöitä,	Juáigus lii uánidám kuhes sevŋis tälvi-iijâid,
on ollut kaverina laajoilla erämailla,	lii lamaš skipárin vijđes meccikuávluin,
on antanut voimaa kun mieli on alakuloinen ja työ raskasta.	lii adelâm vyeimi ko mielâ lii šlunde já pargo lussâd.
Joiku on iloa.	Juáigus lii ilo.
Joiku säilyttää ihmisen nuorena.	Juáigus ana ulmuu nuorrân.
Joiku on muistamiskeino, yhteisilo ja tapa osoittaa rakkautta.	Juáigus lii muštemvyehi, ohtsâšilo já vyehi čäittiđ rähisvuođâ.
Joiku ulottuu pitemmälle kuin sanat, lähentää ja yhdistää suvut, ystävykset ja ihmissukupolvet.	Juáigus uulât olgoláá ko säänih, aldeed já ovtâstit hiäimuid, skipárijd já olmoošsuhâpuolvâid.
Myös ne jotka ovat jo jättäneet tämän maailman	Meid taid kiäh láá jo kuáđđám taam maailm
Saamelainen joikuperinne oli vaarassa kadota.	Sämmilâš juoigâmärbivyehi lâi vaarâst lappuđ.
Kristinusko piti joikua hyvin pitkään paheellisena ja sitä on myös halveksittu valtakulttuurin taholta.	Ristâosko oonij juoigâm viehâ kuhháá pahhaan já tot lii meid hálbášum väldikulttuur peeleest.
Suomessa joiun arvostus alkoi kasvaa myös suomalaisten keskuudessa saamelaisten suuren taiteilijan Nils Aslak Valkeapään (Á illohaš) taiteen myötä. Áillohaš toi joiuin yhteiskunnallisesti hyväksytetyksi ja arvostetuksi taidemuodoksi ja osoitti joikuperinteen joustavuuden ja kehittymisen.	Suomâst juáigus áárvust anneem aalgij šoddâđ meid syemmilij juávhust sämmilij stuorrâ taaiđâr Nils Aslak Valkeapää (Áillohaš) taiđuu mield. Áillohaš puovtij juoigâm ohtsâškodálávt tuhhiittum já áárvust oonnum taaiđâhäämmin já čaaitij juoigâmärbivyevi njyebžilvuođâ já ovdánem.
Áillohaš toi joikuperinteeseen vaikutteita jazzista ja muista musiikkityyleistä.	Áillohaš puovtij juoigâmärbivuáhán vaikuttâsâid jazzist já eres muusikstiijlâin.
Saamelaisyhteisön ja taiteilijoiden aktiivisen työn tuloksena joikuperinne on alkanut elpyä ja joikua opetetaan myös kouluissa.	Sämisiärváduv já taaiđârij aktiivlâš pargo puátusin juoigâmärbivyehi lii álgám iälláđ já juoigâm máttáátteh meid škoovlâin.
Kristinusko ei suhtaudu enää kielteisesti joikuun ja joikua on myös kuulunut kirkoissa.	Ristâosko ij ane innig kieldee koskâvuođâ juoigâmân já juáigus lii kullum meid kiirhoin.
Joikua kuulee käytännössä vain Yle Sápmin ohjelmissa muutamia valtakunnallisia konsertteja tai ohjelmataltiointeja lukuun ottamatta.	Juáigus kulloo keevâtlávt tuše Yle Säämi ohjelmijn muádi väldikodálâš konsert teikâ ohjelmvuárhá vuotânväldihánnáá.
Joikuperinne on kuitenkin edelleen uhanalainen.	Juoigâmärbivyehi lii kuittâg ain-uv uhkevuálásâš.
Työelämä, poismuutto saamelaisten kotiseutualueelta ja kielenvaihto ovat vaikuttaneet saamelaisten keskuudessa joiun kuuluvuuteen ja käyttöön.	Pargoeellim, meddâlvarrim sämikuávlust já kielâmolsom láá vaikuttâm sämmilij juávhust juoigâm kulluumân já kiävtun.
Saamelaisilla joikaajilla on oma kattojärjestönsä, Sámi juoigiid searvi.	Sämmilijn jyeigein lii jieijâs káttuservi, Sámi juoigiid searvi.
Suurin joikutapahtuma on vuosittain Norjan Kautokeinossa pääsiäisen aikaan järjestettävä Sámi Grand Prix-kilpailu, jossa valitaan vuoden parhaat joikuesitykset.	Stuárráámus juoigâmtábáhtus lii Sámi Grand Prix-kišto, mii uárnejuvvoo ihásávt Taažâ Kuovdâkiäinust pessijái ääigi. Tobbeen väljejuvvojeh ive pyeremusah jyeigeeh.
Moderni
 saamelaismusiikki	Tááláš sämimuusik
Nykysaamelasismusiikki ammentaa vahvasti perinteisestä joiusta ja ilmentäen uusia ilmaisuntapoja ja saamelaiskulttuurin kehittymistä.	Tááláš sämimuusik váldá vaikuttâsâid ärbivuáválâš juáigusist já čáittá uđđâ olgospyehtimvuovijd já sämikulttuur ovdánem.
1960-luvulta lähtien saamenkielinen musiikki alkoi seurata ajan trendejä.	1960-lovo rääjist sämikielâlâš muusik aalgij čuávvuđ ääigi ovdánemsuundijd.
Tänä päivänä saameksi tehdään rockia, poppia, etnoa, heviä, tanssimusiikkia, teknoa, lastenlauluja, virsiä ja rap-musiikkia.	Taan ääigi sämikielân čuojâtteh rock, pop, etno, hevi, tanssâmuusik, tekno, párnáilavluid, saalmâid já rap-muusik.
Erityisesti saamenkielinen rap-musiikki on saanut huomiota myös kansallisella tasolla.	Eromâšávt sämikielâlâš rap-muusik lii finnim huámášume meid aalmuglâš tääsist.
Inarinsaameksi rappäävä Amoc	Anarâškielâlâš rappar Amoc
Kirjallisuus	Kirjálâšvuotâ
Saamen kielinen kirjallisperinne on nuorta.	Sämikielâlâš kirjálâšvuotâärbivyehi lii nuorâ.
Tarinankerronta ja suullinen kertomaperinne on ollut tärkeä osa saamelaista kulttuuria ja tiedonsiirtoa sukupolvelta toiselle ja luonut pohjan saamenkielisen kirjallisuuden synnylle.	Mainâsij mainâstem já njálmálâš mainâstemärbivyehi láá lamaš sämmilâš kulttuur já tiäđusirdem tergâdiih uásih suhâpuolvâst nuubán já lááččám vuáđu sämikielâlii kirjálâšvuođâ šoddâmân.
Ensimmäiset saamenkieliset julkaisut olivat Ruotsissa vuonna 1619 painetut kaksi uskonnollista kirjasta.	Vuossâmuuh sämikielâliih almostitmeh lijjii Ruotâst ive 1619 teddilum kyehti oskoldâhlii kirjáá.
Ensimmäinen pohjoissaamenkielinen kaunokirjallinen teos oli ruotsinsaamelaisen Johan Turin kirjoittama ja kuvittama kirja vuodelta 1910 Muitalus sámiid birra, joka on kertomus porosaamelaisten elämästä.	Vuossâmuš tavesämikielâlâš čaabâkirjálâš kirje lâi ruotâsämmilii Johan Turi čáállám já kuvvim kirje ivveest 1910 Muitalus sámiid birra, mii lii muštâlus puásuisämmilij elimist.
Turi halusi omien sanojensa mukaan kertoa viranomaisille millainen on saamelaisten elämä ja olosuhteet, jotta viranomaiset tulisivat niistä tietoisiksi.	Turi halijdij jieijâs saanij mield muštâliđ virgeomâháid ete maggaar lii sämmilij eellim já tile, vâi virgeomâhááh šaddeh tiettiđ tain.
Turi kuvaa kirjassaan hyvin tarkasti saamelaisten elämää, historiaa ja saamelaisten kansanperinnettä.	Turi kovvee kirjestis uáli tárkká sämmilij eellim, historjá já sämmilij aalmugärbivyevi.
Myös kirjailija, taiteilija ja poronhoitaja, Ruotsin Jällivaarasta kotoisin oleva Nils Nilsson Skum kuvasi saamelaista luonnonympäristöä ja poronhoitoa.	Meid čällee, taaiđâr já puásuituállee, Ruotâ Vääččirist meddâl leijee Nils Nilsson Skum kuvvij sämmilâš luándupirrâs já puásuituálu.
Hänen kerrottiin hinnoitelleen teoksensakin niissä kuvatun poroluvun perusteella.	Lii ettum, ete sun piejâi hade suu kiirjijd tain kovvejum puásuilovo vuáđuld.
Läpimurtonsa Skum, ennen kaikkea teoksellaan Same sita - samebyn (1938).	Aalmug tiäđulâšvuotân Skum poođij vuosâsajasávt kiirjijn Same sita - samebyn (1938).
Suomen saamelaisalueella ensimmäinen merkittävä saamenkielinen kaunokirjallinen teos oli outakoskelaisen opettajan Hans-Aslak Guttormin kokoelmateos Koccam spalli (Herännyt tuulispää 1941).	Suomâ sämikuávlust vuossâmuš merhâšittee sämikielâlâš čaabâkirjálâš kirje lâi vuovdâkuoškâlii máttáátteijee Hans-Aslak Guttorm nurâldâh Koccam spalli (Koccám spälli 1941).
Kokoelmassaan Guttorm kehitti myös pohjoissaamen kirjallista kieltä.	Nurâlduvvâstis Guttorm ovdedij meid tavesämikielâ kirjálâš kielâ.
Saamen kielen kirjakielen kehittyessä ja saamelaisyhteisön kulttuurisen heräämisen myötä saamelaiskirjallisuus alkoi kehittyä 1970-luvun alusta lähtien.	Sämikielâ kirjekielâ ovdánmijn já sämisiärváduv kulttuurlâš moránem mield sämikirjálâšvuotâ aalgij ovdániđ 1970-lovo aalgâ rääjist.
Kirjallisuudesta tuli keino kuvat yhteiskunnan epäkohtia ja suomalaistamisprosessin vaikutuksia saamelaisiin.	Kirjálâšvuođâst šoodâi vyehi kuvviđ ohtsâškode tuhhitmettum tiilijd já lädijduttemproosees vaikuttâsâid sämmilijd.
Kirsti Palton esikoisromaani Voijaa minun poroni (Guhtoset dearvan min bohccot) oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1986. Nils-Aslak Valkeapään runoeepos Aurinko, isäni (Beaivi, áhčážan, 1988) voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.	Kirsti Palto vuossâmuš roomaan Guhtoset dearvan min bohccot (Kuáđuttus tiervân mii poccuuh) lâi Finlandia-iävtukkâssân ive 1986. Nils-Aslak Valkeapää tihtârááhtus Beaivi, áhčážan (Piäiváš, iäččám), 1988 vuoitij Tave-enâmij rääđi kirjálâšvuođâpalhâšume ive 1991.
Suomessa ei toimi saamenkielistä kirjallisuutta kustantavaa kustantamoa.	Suomâst ij tooimâ kuástideijee, mii kuástid sämikielâlâš kirjálâšvuođâ.
Norjassa toimi Davvi Girji kustantaa myös Suomen saamelaisten tekemiä teoksia.	Taažâst tuáimee Davvi Girji kuástid meid Suomâ sämmilij čáállám kiirjijd.
Kirjallisuuden kehittymistä vaikeuttavat pienet markkinat erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisessä kaunokirjallisuudessa.	Kirjálâšvuođâ ovdánem taheh vaigâdin uccâ markkâneh eromâšávt anarâš- já nuorttâlâškielâlâš čaabâkirjálâšvuođâst.
Nykyisin kaunokirjallisuutta käännetään valtakielten ja saamen kielten välillä.	Tááláá ääigi čaabâkirjálâšvuođâ jurgâleh väldikielâi já sämikielâi kooskâst.
Kuvataide	Kovetaaiđâ
Ensimmäisiä saamelaisia kuvataitelijoita olivat kirjailija Juhan Turi sekä norjansaamelainen John Savio.	Vuossâmuuh sämmiliih kovetaaiđâreh lijjii čällee Juhan Turi sehe taažâsämmilâš John Savio.
1900-luvun alussa elänyt Savio tuli tunnetuksi puupiirroksistaan, jotka esittävät perinteisiä saamelaisia aiheita.	1900-lovo aalgâst iällám Savio šoodâi tobdosin muorâsárgusijnis, moh oovdânpyehtih ärbivuáválijd sämifáádáid.
Saamelaisen kuvataiteen kultakauden aloitti Nils Aslak Valkeapää saamen kansan mytologioista ja luontosuhteesta kertovilla tauluillaan.	Sämmilii kovetaiđuu kollepaje algâttij Nils Aslak Valkeapää sämiaalmug myytâin já luándukoskâvuođâst muštâleijee tavluidiskuin.
Kuvataide ammentaa inspiraationsa nykyisinkin niin kalliopiirroksista, shamanismista, luonnosta kuin käsityöperinteestäkin.	Kovetaaiđâ váldá movtijdem tääl-uv nuuvt källeesárgusijn, nuáidioskoost, luándust ko tyejiärbivyevist-uv.
Nykyisin kuvataiteella kuvataan yhä enemmän määrin saamelaisten kokemia yhteiskunnallisia epäkohtia ja suomalaistamispolitiikan vaikutuksia saamelaisyhteisöön.	Tááláá ääigi kovetaiđuu vievâst kovvejeh ain eenâb ohtsâškodálijd tuhhitmettum tiilijd, maid sämmiliih láá feerim já lädijduttempolitiik vaikuttâsâid sämisiärvádâhân.
Erityisesti Inarissa asuva Merja Aletta Ranttila on tunnettu shamanismia ja mytologiaa käsittelevistä maalauksistaan.	Eromâšávt Anarist ässee Merja Aletta Ranttila lii tobdos nuáidiosko já myytâid kieđâvuššee maalâkuvijnis.
Perinteisesti taidetta on piirretty poronnahkoihin, nykyisin taidetta tehdään hyvin monille ja monella eri materiaalilla.	Ärbivuáválávt taiđuu láá sárgum puásuinahkijd, tääl taiđuu rähtih viehâ maaŋgáid materiaalijd já maaŋgâlágán materiaalijn.
Saamelaisesta tanssiperinteestä on säilynyt vain kolttasaamelaisten katrilli, joka on saanut vaikutteita venäläisestä tanssiperinteestä.	Tanssâ Sämmilâš tanssâärbivyehist lii siäilum tuše nuorttâlâšâi katrilli, mii lii finnim vaikuttâsâid ruošâ tanssâärbivyevist.
Katrillia opetetaan Inarin kouluissa ja Sevettijärvellä ja Nellimissä on omat katrilliryhmänsä.	Katrilli máttáátteh Aanaar škoovlâin já Čevetjäävrist já Njellimist láá jieijâs katrillijuávhuh.
On oletettavissa että saamelaisilla on ollut shamanistiseen muinaisuskoon ja pyyntiin liittyvä tanssiperinne, mutta siitä ei ole jäänyt jäljelle tietoja saamelaisen kansanperinteeseen eikä kirjallisuuteen.	Nabdemist lii, ete sämmilijn lii lamaš toovlâš nuáidioskon já pivdon lohtâseijee tanssâärbivyehi, mutâ tast ij lah pááccám tiäđuid sämmilij aalmugärbivuáhán ige kirjálâšvuotân.
Elokuva ja dokumentti	Elleekove já dokument
Elokuvataiteesta ja dokumenteista on tullut keino kertoa saamelaiskulttuurista ja sen perinteistä sekä kuvat valtakulttuurien toimien vaikutuksista saamelaiskulttuuriin ja yksittäisiin saamelaissukuihin.	Elleekovetaiđust já dokumentijn lii šoddâm vyehi mainâstiđ sämikulttuurist já ton ärbivuovijn sehe kuvviđ väldikulttuurij tooimâi vaikuttâsâin sämikulttuurân já ovtâskâs sämisuvváid.
Yhteiskunnallinen ilmaisu on vahva osa saamelaista elokuva- ja dokumenttitaidetta.	Ohtsâškodálâš olgospyehtim lii noonâ uási sämmilâš elleekove- já dokumenttaiđuu.
Saamelaisen elokuvan aika alkoi vuonna 1987, jolloin Nils Gaup ohjasi elokuvan Tiennäyttäjä (Ofelaš).	Sämmilii elleekove äigi aalgij ive 1987, kuás Nils Gaup stivrij elleekove Tiennäyttäjä (Ofelaš).
Elokuva oli Oscar-ehdokkaana.	Elleekove lâi Oscar-iävtukkâssân.
Saamelaiselokuvan ”uusi aalto” 2000-luvun alussa on nostanut esiin uuden ohjaajapolven.	Sämmilâš elleekove ”uđđâ pááru” 2000-lovo aalgâst lii pajedâm oovdân uđđâ stivrejeijeesuhâpuolvâ.
Nousua on vauhdittanut elokuva-alan lisääntynyt koulutus pohjoisessa.	Elleekovesyergi škovlim lasanem tavveen lii išedâm pajedem.
Vuosittain tammikuussa Inarissa järjestettävä alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat (”Kaamoksen kuvia”) on saamelaiselokuvan keskeinen foorumi.	Ihásávt uđđâivemáánust Anarist uárnejum algâaalmugij ellekovefestivaal Skábmagovat (”Skammâkoveh”) lii sämmilii elleekove merhâšittee foorum.
Yleisradio aloitti säännölliset saamenkieliset radiolähetykset Suomessa vuoden 1947 lokakuussa.	Yleisradio algâttij merikoskâsijd sämikielâlijd radiovuolgâttâsâid Suomâst ive 1947 roovvâdmáánust.
Ohjelmassa oli aluksi hengellistä ohjelmaa sekä ajankohtaisia uutisia.	Ohjelmist lijjii aalgâst vuoiŋâlâš ohjelm sehe äigikyevdilis uđđâseh.
Nykyisin saamen radio, Yle Sápmi, on edelleen tärkein saamenkielinen tiedotusväline Suomen saamelaisille.	Tääl sämiradio, Yle Sápmi, lii ain tergâdumos sämikielâlâš tieđettemniävvu Suomâ sämmilijd.
Yle Sápmi lähettää ohjelmaa pohjois-, inarin- ja koltansaameksi.	vuolgât ohjelm tavesämi-, anarâš- já nuorttâlâškielân.
Yle Sápmi on myös tärkeä kirjallinen media, koska tärkeimmät uutiset on kirjoitettuina Yle Sápmin kotisivuille.	Yle Sápmi lii meid tergâdis kirjálâš media, ko tergâdumoseh uđđâseh láá čallum Yle Sápmi päikkisiijđoid.
Yle Sápmi on melkein ainoa media, jossa saa kuulla saamelaista joikuperinnettä ja uuta saamelaista musiikkia.	Yle Sápmi lii masa áinoo media, kost puáhtá kuullâđ sämmilâš juoigâmäärbi já uđđâ sämmilâš muusik.
Yle Sápmi sai saamelaiskäräjien saamen kielineuvoston myöntämän saamen kieliteko -palkinnon vuonna 2013.	Yle Sápmi finnij sämitige säämi kielârääđi mieđettem säämi kielâtaho –palhâšume ive 2013. Yleisradio kalga
Yleisradion on lain mukaan osana yhteiskunnallista palvelutoimintaa tuotettava palveluita saamen kielillä.	laavâ mield uássin ohtsâškodálâš palvâlemtooimâ pyevtittiđ palvâlusâid sämikielân.
Yhteispohjoismaiset saamenkieliset tv-uutiset, Ođđasat, alkoivat vuoden 2002 alussa.	Ohtsâštave-eennâmliih sämikielâliih tv-uđđâseh, Ođđasat, algii ive 2002 aalgâst.
Ne tuotetaan yhteistyönä Suomen Yle Sámi Radion, Norjan NRK Sámi Radion ja Ruotsin SVT Sápmin kanssa.	Taid pyevtitteh ohtsâšpargon Suomâ Yle Säämi Radioin, Taažâ NRK Säämi Radioin já Ruotâ SVT Sápmijn.
Syksyllä 2013 Yleisradio aloitti omien saamenkielisten tv-uutisten lähettämisen valtakunnan verkossa.	Čohčuv 2013 Yleisradio algâttij jieijâs sämikielâlij tv-uđđâsij vuolgâttem väldikode viermist.
Yle Sápmi tuottaa Suomen ainoaa saamenkielistä lastenohjelmaa, Unna Junnáa.	Yle Sápmi pyevtit Suomâ áinoo sämikielâlâš párnáiohjelm, Unna Junná.
Sápmelaš oli Suomen ensimmäinen saamenkielinen aikakausilehti.	Sápmelaš lâi Suomâ vuossâmuš sämikielâlâš äigipajelostâ.
Se ilmestyi pohjoissaameksi vuosina 1935–2002. Nykyisin ainoa saamen kielinen sanomalehti on Norjassa ilmestyvä Avvir, joka ilmestyy kaksi kertaa viikossa.	Tot almostui tavesämikielân iivijn 1935–2002. Tääl áinoo sämikielâlâš aavis lii Taažâst almostuvvee Avvir, mii almostuvá kuohtii ohhoost.
Inarinsaamenkielen yhdistys (Anarâškielâ Servi) on julkaissut Anarâš-lehteä vuodesta 1987. Vuonna 2011 annettu asetus sanomalehdistön tuesta mahdollisti ensimmäisen kerran yhteiskunnallisen tuen myöntämiselle saamenkielisen sanomalehtiaineiston tuottamiselle.	Anarâškielâ Servi lii almostittâm Anarâš-loostâ ive 1987 rääjist.
Kansalliset symbolit	Ive 2011 adelum
Saamen suvun laulun on sanoittanut ensimmäinen saamelainen valtiopäivämies Isak Saba ja säveltänyt norjalainen säveltäjä Arne Sørlie.	asâttâs avisij torjust toovâi máhđulâžžân vuossâmuu keerdi ohtsâškodálâš torjuu mieđettem sämikielâlâš aavisamnâstuv pyevtitmân.
Sen aihe tulee noitarummusta ja eteläsaamelaisen Anders Fjellnerin runosta Páiven párneh (Auringon pojat), jossa Fjellner kuvaa saamelaisia auringon tyttäriksi ja pojiksi.	Toorjâ lii mieđettum asâttâs vuáimánšoddâm maŋa
Lipun punainen ympyrä kuvaa aurinkoa ja sininen kuuta.	, mii pyevtit sämikielâlijd uđđâsijd sehe teddilum loostân ete viärmán.