Historia	Historjá
Vuotuiskierto leimasi perinteistä inarinsaamelaista tapaa asuttaa lapinkylän alueita.	Varriistâllâm lâi uási anarâšâi ärbivuáválâš vyehi asâttiđ sämisiijdâ kuávluid.
Lapinkylän maat ja vedet olivat sukujen nautinnassa.	Sämisiijdâ enâmeh já čääsih lijjii suuvâi haaldust.
Uusi aika teki kuitenkin tuloaan, vaikka hitaasti.	Uđđâ äigi lâi kuittâg puátimin, veikkâ hitásávt.
Ensimmäisen uudistilan perusti inarinsaamelainen Johan Nilsson Aikio 1740-luvulla.	Vuosmuu uđâstáálu vuáđudij anarâš Juhháán Nijlâskandâ Aikio 1740-lovvoost.
Kyrön kylä oli varhaisimman uudisasutuksen keskus, jonne 1700-luvun puolivälissä saapuneet ensimmäiset suomalaiset alkoivat yhdessä inarinsaamelaisten kanssa perustaa uudistiloja.	Kiro sijdâ lâi tolemuu uđâsaassâm kuávdáš, kuus 1700-lovo pelimuddoost puáttâm vuosmuuh läddliih riemmii oovtâst anarâšâiguin vuáđudiđ uđâstááluid.
Toiminta voimistui 1830-luvulta lähtien, kun inarinsaamelaiset alkoivat omasta aloitteestaan perustaa tiloja ympäri Inaria.	Toimâ nanosmui 1830-lovo rääjist, ko anarâšah jiešmieldlist vuáđđudškuottii tááluid pirrâ Aanaar.
Peurasaaliiden heikkeneminen, karjanhoidon lisääntyminen, yritys turvata vanhat oikeudet ja verovapausvuodet houkuttelivat uudistilojen perustamiseen.	Koddesalâsij huánánem, šiiveettuálu lasanem, viggâmuš torvodiđ /turvâstiđ/ puáris vuoigâdvuođâid já viärurijjâvuođâiveh kiäsuttii uđâstálui vuáđđudmân.
Kaikkiaan Inariin syntyi 121 uudistilaa, joista inarinsaamelaisten perustamia oli 65,3 %, muiden saamelaisryhmien, lähinnä porosaamelaisten 7,4 % ja suomalaisten 27,3, %.	Puohnâssân Anarân šoddii 121 uđâstáállud, main anarâšâi vuáđudem tááluh lijjii 65,3 %, eres sämmilâšjuávhui, iänááš puásuisämmilij 7,4 % já syemmilij 27,3, %.
Inarissa tilat perustettiin saamelaisten perinteisten elinkeinojen pohjalle, koska peltoa ei voitu menestyksellisesti viljellä.	Tááluh Anarist vuáđuduvvojii sämmilij ärbivuáválâš áigápuáđui vuáđuld, ko piäldu ij puáhtâm viljâliđ puorij puátusijguin.
Valtiovallan tavoitteena oli kiinteä asutus, näin virkamiesten oli kaikin tavoin helpompi valvoa asukkaita.	Esivääldi mittomeerrin lâi kidânjâs aassâm, návt virgealmaah puohtii jyehináál älkkeebeht kocceeđ ässeid.
Samalla saamelaiset haluttiin saada muun valtakunnan tavoin tilajärjestelmän piiriin.	Siämmâst sämmiliih halijduvvojii finniđ eres väldikode náálá táluvuáháduv pirrâdâhân.
Uudistiloista puhuttaessa syntyy yleensä kuva kruunun yhteismaalle perustetuista tiloista.	Ko lii saahâ uđâstááluin, šadda táválávt kove ruuvnâ ohtsâšenâmân vuáđudum tááluin.
Kuitenkin asuinsijat, joille tilat Inarissa perustettiin, olivat asukkaidensa vanhoja perintömaita.	Kuittâg aassâmsajeh, moid tááluh Anarist vuáđuduvvojii, lijjii ässeidis puáris ärbienâmeh.
Esi-isät olivat nauttineet maita ja vesiä lapinveromaina paikoin ikimuistoisista ajoista lähtien.	Madâräijiheh lijjii navdâšâm enâmijd já čaasijd sämiviäruenâmin pááihui tovláá rääjist.
Uudisasutuksen myötä vanha perinteinen maankäyttö sai uusiakin muotoja, vaikka uudistilojen ylläpito pitkälle perustui perinteisiin elinkeinoihin, kuten karjanhoitoon ja kalastukseen, joskus poronhoitoon.	Uđâsaassâm mield puáris ärbivuáválâš eennâmkevttim finnij uđđâsubboid-uv haamijd, veikkâ uđâstálui tuálu vuáđudui viehâmuudon ärbivuáválâš áigápuáđoid, tegu šiiveettuálun já kyelipiivdon, motomin puásuituálun.
Luonnonniittyjä nautittiin omalla sukualueella vuotuiskiertoon olennaisesti kuuluvana osana, ainakin siitä lähtien kun väestö omaksui karjanhoidon.	Mecciniijtoh navdâšuvvojii jiejâs suhâkuávlust varriistâlmân kullee uássin, aainâs-uv ton rääjist ko aalmug oomâi šiiveettuálu.
Omistus- ja nautintaoikeuden osoitukseksi niittyjä voitiin aidata, jolloin niitä samalla suojeltiin poroilta.	Omâstem- já navdâšemvuoigâdvuođâ čáitusin niijtoid puovtij áiđuđ, et siämmâst toh suojâluvvojii poccuin.
Luonnonniittyjä voitiin vallata kaukaakin.	Mecciniijtoid puovtij väldidiđ kukken-uv.
Niitä pidettiin yksityisille kuuluvina, eikä kukaan toinen saanut ottaa niitä käyttöönsä.	Toh nabdojii ovtâskâssáid kullojeijen, ijge kihheen eres uážžum taid väldiđ kiävttusis.
Näin syntyi ylimuistoiseen nautintaan perustuva oikeus.	Návt šoođâi tovláá naavdâšmân vuáđuduvvee vuoigâdvuotâ.
Inarinsaamelaisten vanhat kala- ja asuinkentät näkyivät uudistilojen alle syynättyjen tilusten niittyinä.	Anarâšâi puáris kyeli- já aassâmkiedih uáinojii uđâstálui vuálá tärhistum táluenâmij nijtton.
Niittyjä saattoi olla useita ja niiden valtaus riippui aikansa asutuslaeista ja -asetuksista.	Niijtoh puohtii leđe maaŋgah já toi väldidem lâi kiddâ tallaa ääigi aassâmlaavâin já -asâttâsâin.
Vuoden 1858 keisarillisen julistuksen jälkeen tiluksia pyrittiin tuomaan lähemmäksi tilaa.	Ive 1858 kiäisárlâš ciälkkámuš maŋa táluenâmijd viggii pyehtiđ aldeláá táálu.
Karttoja laadittiin harvoin.	Káártáh ráhtojii harvii.
Hallintaoikeus edellytti niittyjen raivausta.	Haldâšemvuoigâdvuotâ vaađâi niijtoi karsâm.
Elinehdot tiukkenevat Kun inarinsaamelainen perusti uudistilan, tilusnautintoihin kuului runsaasti kalavesiä.	Eellimiävtuh čovgâneh Ko anarâš vuáđudij uđâstáálu, tálueennâmnaavdâšmáid kullojii valjeest kyeličääsih.
Vanhat ylimuistoiset jo esi-isien käytössä olleet kalavedet syynättiin uudistilojen kalastusoikeuksiksi.	Tovlááh juo madâräijihij kiävtust lamaš kyeličääsih tärhistuvvojii uđâstálui kuálástusvuoigâdvuottân.
Yksityisten kalavesien lisäksi tiloille tuli kyläkunnan kanssa yhteisiä vesiä, näin mikäli uudistila perustettiin laajempaan kyläryhmittymään.	Ovtâskâsâi kyeličasij lasseen tááloid šoddii sijdâkuddijn ohtsiih čääsih, návt jis uđâstáálu vuáđudui vijđásub sijdâkoodán.
Valtaväylä kuului yleisesti ottaen yhteisiin kalavesiin.	Váldu-uáli kullui iänááš juurdâštijn ohtsáid kyeličassijd.
Inarin kalastajasaamelaisilla, joilla ei ollut uudistilaa, oli yhtäläisesti yksityisiä kalavesiä ja heidän oikeutensa ainakin vielä 1800-luvun puolivälissä rinnastettiin uudistilallisen oikeuksiin.	Aanaar kyelisämmilijn, kiäin ij lamaš uđâstáálu, lijjii siämmáánáál ovtâskâs kyeličääsih já sii vuoigâdvuođah aainâs-uv vala 1800-lovo pelimuddoost lijjii siämmáá-árvusiih uđâstálulij vuoigâdvuođâiguin.
Oikeudet periytyivät sukupolvelta toiselle, ne siirtyivät avioliittojen kautta sukujen välillä, niitä ostettiin ja myytiin ja niitä voitiin saada syytinkisopimuksien kautta.	Vuoigâdvuođah sirdâšuvvii ärbin suhâpuolvâst nuubán, toh sirdâšuvvii näimilitoi pehti suuvâi kooskâst, toh uástojii já vuábdojii já taid puovtij finniđ tálupuárrássopâmuš pehti.
Inarin ensimmäinen kruununmetsätorppa perustettiin vuonna 1892. Torppien perustamisten seurauksena asumusten määrä lähes kaksinkertaistui.	Aanaar vuosmuš ruuvnâmeccitorppá vuáđudui ive 1892. Torpái vuáđđudmij keežild aassâmviäsui meeri šoodâi masa kyevtkiärdásâžžân.
Ensi vaiheessaan torpat olivat jo olemassa olevia kalastaja- ja porosaamelaisten asumuksia, jotka saivat kruununmaalla virallisen aseman.	Vuosmuu muddoost torpáh lijjii juo tallaah kuálásteijee- já puásuisämmilij aassâmviäsuh, moh finnejii ruuvnâenâmist virgálâš sajattuv.
Perustajina oli myös suomalaisia.	Vuáđudeijen lijjii meiddei läddliih.
Valtiovalta ohjasi asutusta kruununmetsätorppien suuntaan, koska elinkelpoisten ja riittävän suurten viljelystilojen perustaminen kasvavalle väestölle ei ollut Inarissa enää mahdollista.	Staatâväldi stivrij aassâm ruuvnâmeccitorpái kuávlun, ko eellimtohálâš já tuárvi stuorrâ viljâlemtálui vuáđudem lasaneijee aalmugân ij lamaš innig Anarist máhđulâš. Meccikevttim kocceem čavgejui, muorâ- já jävilväldim räijejui.
Metsänkäytön valvontaa kiristettiin, puun- ja jäkälänottoa rajoitettiin.	Aalgij leđe saahâ ruuvnâmecij vuáđđudmist já mecij suoijâlmist.
Samaan aikaan inarilaisyhteisö eli suuren murroksen aikaa elinehtojen tiukentumisen vuoksi.	Siämmái aaigij eelij anarâšsiärvádâh stuorrâ nubástusâi áigáduv eellimiävtui čovgânem keežild.
Myös suomalaisen väestön määrä kasvoi.	Meid syemmilij aalmug stuárui.
Porosaamelaisten muutto suurine varallisuuksineen ja laajoja alueita vaativine elinkeinoineen muutti alueen oman saamelaisyhteisön hierarkiaa.	Puásuisämmilij varrim stuorrâ riggoduvâidiskuin já vijđes kuávluid vättee áigápuáđuidiskuin nubástutij kuávlu jiejâs sämmilâšsiärváduv árvuoornig.
Niiden saamelaisten asema, jotka olivat rakentaneet asumuksensa alueille, joita kruunu alkoi valvotusti pitää omanaan, heikkeni.	Toi sämmilij sajattâh, kiäh lijjii huksim aassâmviäsuidis kuávloid, maid ruuvnâ riemâi kocemáin anneeđ jieijâs omâdâhhân, hiäjusmui.
Metsähallinto pyrki kaikin tavoin pitämään tarkkaa lukua kruunun mailla asuvista saamelaisista.	Meccihaldâttâh viigâi jyehináál toollâđ tärhis lovo ruuvnâ enâmijn ässee sämmilijn.
Mikäli mahdollista, olemassa olevia asumuksia muutettiin kruununmetsätorpiksi.	Jis lâi máhđulâš, te juo valmâš aassâmviäsuh nubástuttojii ruuvnâmeccitorppán.
Osa porosaamelaisista perusti uudistilan tai osti sellaisen itselleen, osa sai luvan kruununmetsätorpan perustamiseen.	Uási puásuisämmilijn vuáđudii uđâstáálu tâi oostij taggaar olssis, uási finnejii love ruuvnâmeccitorpá vuáđđudmân.
Käytännössä uudistilojen perustaminen vaikeutui 1800-luvun loppupuolelle tultaessa.	Riävtui uđâstálui vuáđuden šoodâi váduhubbon 1800-lovo loopâpel puáđidijn.
Kun metsähallitus haki kruunun liikamaiden erottamista Inarissa, pontimena oli mahdollinen metsistä saatava taloudellinen hyöty.	Ko Meccihaldâttâs uusâi ruuvnâ lijge-enâmij sierrim Anarist, kiäsutteijen lâi máhđulâš meeccijn finnâšuvvee ekonomâlâš ävkki.
Liikamaiden väliaikaisen erottamisen jälkeen valtio alkoi myydä Inarin metsiä ja ensimmäiset isojakotoimet aloitettiin vuonna 1911. Metsäkeinottelu keskeytti käynnissä olleet jaot.	Lijge-enâmij koskâpuddâsii sierrim maŋa staatâ vyebdiškuođij Aanaar vuovdijd já vuosmuuh stuorrâjyehimtooimah algâttuvvojii ive 1911. Meccikonstušem koskâlditij jyehimijd, moh lijjii joođoost.
Vuonna 1925 syntyi laki isostajaosta ja verollepanosta pohjoisissa kunnissa ja varsinaiset isojakotoimet Inarissa aloitettiin 1930-luvulla.	Ive 1925 šoodâi laahâ stuorrâjyehimist já viärunpiejâmist taavaapiäláin kieldâin já eidusâš stuorrâjyehimtooimah algâttuvvojii Anarist 1930-lovvoost.
Kruununmetsätorpista muodostettiin itsenäisiä tiloja.	Ruuvnâmeccitorpáh rievdâduvvojii jiečânâs táállun.
Toinen maailmansota keskeytti jakotoimet, joista pääosa tehtiin 1950- ja 1960-luvulla.	Nubbe mailmsuáti koskâlditij jyehimtooimâid, main váldu-uási tahhojii 1950- já 1960-lovvoin.
Isojako muutti myös Inarin kyläjakoa.	Stuorrâjyehim nubástutij meiddei aanaar sijdâjuávu.
Tarja Nahkiaisoja	Tarja Nahkiaisoja
Niliniemen aita.	Njollânjaargâ äiđi.
Pielpajärven kirkko.	Piälppáájäävri kirkko.
Kristinusko	Ristâlâšosko
Espanjantauti vuonna 1920	Espanjatavdâ ive 1920
Kertomus espanjantaudista	Muštâlus espanjataavdâst